Urbaania tutkimusmatkailua –Kutomon korkeuksissa

Viimeksi kaiuttelin kuvia kutomon miljööstä kaikukameralla. Tällä kertaa tapahtui niin, että löysin itseni kutomon katoilta digikamera kourassa. Jollain kumman ilveellä olin itseni sinne kammennut, kuka enää muistaa miten ja olisihan se liian pitkä stoori kerrottavaksi, ehkä…

Tutkimusmatkailuun käy kaikuja, siis urban exploration noin kolmannella äidinkielellä sanottuna. Monet kolot kokematta, nurkat nuohoomatta, mutta tämän reissun jälkeen yksi ylväs valloitettuna.

 

Tutkailu ja tutkiminen alkaa noista mystisistä kutomon sisäpihoista, joilla ei nykyisin juuri minkäänlaista funktiota ole, tai no, antavat ne eri tiloihin kivasti luonnonvaloa, jos ei muuta. Pääkohde siintää taustalla ylväänä.

 

Kutomon vanha voimalaitos ja mystinen silta näyttää jo aivan toiselta näistä maisemista.

 

Palatakseni  tuohon fallokselliseen pääkohteeseen kutomon vesitorniin. Siinä se seisoo valloitettavana. Pienen tutkailun jälkeen huomasin kaiutelleeni itseni vesitornin sisälle. Mistä lie pienestä raosta sinne eksyin. Aakeeta on laaketa, edessä rappuset alas ja ylös. Jokainen joutaa lopulta alas, vaan harvempi meistä pääsee todella ylös.

 

Likaisia ikkunanäkymiä. Tämäkään paikka ei ole jäänyt ilman urbaaneja merkkejä. Reverse graffiti ikkunassa lämmitti mieltä. Muutenhan Koko kutomon alue, pois lukien läheinen silta, on säilynyt yllättävän puhtaana töhryiltä ja graffiteilta koko sen historian. Kertooko se siitä, että miljöötä osataan arvostaa myös töhrypiireissä, angsti puretaan muualle, rikkaiden ja hyväosaisten seinille?

 

Mitä korkeammalle kipusin, sen täydempiä kerrokset olivat. Tässä vielä varsin tyhjä kerros. Askelta askeleen perään. Seuraavissa kerroksissa kulku kävi ahtaammaksi vesitankkien vuoksi ja samalla mielenkiintoisemmaksi. Huippu siinsi edessä.

 

Vihdoinkin perillä. Ensimmäisenä tervehti Soneran linkkimasto.

 

Kutomon miljöö on muuttunut ajan saatossa, mutta vielä seisoo edessä tyhjillään jököttävä voimalaitos. Piskuinen Foge ei pärjää yhdellä kauppakeskuksella, juuri joen toiselle puolelle vanhan toimintansa lopettaneen sahan tontille rakennettiin kaikkia sykähdyttävä Prisma ostosparatiisi. Palvelut sen kun paranevat! Nyt tiedän senkin asian, minne nuoret lähihoitajiksi itsensä kouluttaneet tyttelit siirtyvät työskentelemään. On ilo nähdä lähihoitajat kaupan kassalla. Kouluttautuminen kannattaa aina!

 

Kutomon sahakattoisia labratiloja. Oikealla keltainen viimeinen vikspergin pytinki. Paljon nähtävää ja sanottavaa, vaan vähemmän aikaa sanoille.

 

Fogen ainut liikenneympyrä. Taustalla urheiluhalli, joka nimettiin oivasti tuhoisan tulipalon ja remontin jälkeen Feeniksiksi.

 

Sahakattoinen kutomon kauppakeskus. Vasemmalla rankasta maineestaan kuuluista Viksbergin lähiö. Oikealla hurjasta maineestaan tunnettu Tölön lähiö. Luoteja, puukkoja ja kyyneliä... kaikkea kummaa kaikuu noiden lähiötalojen väleissä. Douppii shittii sanos!

 

Valkoinen lippu lähiörauhalle! Ei enää huumeriitoja ja muuta hörhöilyä kiitos!

 

Jos on Fogessa hurjia kurjia lähiöitä, on uusia juuri valmistuneita jokiranta asuinalueita, jossa pyssyt ei pauku, mutta rahvaankin käy alueen läpi kulku. Siitäkö johtuu oikealla siintävän alueen seinille roiskitut töhryt? Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…

 

On tähän torniin useampikin kulkija ennen kaikuja löytänyt, en siis ole ainut tutkimusmatkailija tässä kylässä. Tutkimisen ja kokemisen riemua kaikille. Ugh!