Vähäiset valot, hyvältä tuntuu

Vuoden lyhin päivä on vihdoista viimein selätetty, eli talvipäivänseisaus seisottu. Suunta on kohti valoa ja valon iloja. Kovin synkeää täällä vielä, joskin ihan nautinnollista aikaa tämäkin, pimeys vain pureutuu yhä syvemmin lumettomassa harmaudessa. Kun työskentelee päivät sisätiloissa, on valo kasvoilla vain muiston häivähdys eilisestä.

Tämä päivitys valohoidoksi. Tekeminen valolla piristää mieltä ja kehoa, vaikka eroaa perinteisestä valohoidosta. Tässäpä pieni setti pitkällä valotuksella otettuja räpsyjä.

TöhrySkaba: voittaja leivottu

Marraskuussa järjestetty ja joulukuun puolivälissä päättynyt TöhrySkaba veti osallistujia ihan kiitettävästi. Skabaan osallistuneilla oli viisi viikkoa aikaa töherrellä mitä mielikuvituksellisimpia kaikuja-teemaisia töitä, vapaavalintaisella tekniikalla. Suurin osa kisaan mukaan otetuista töistä oli yllätys yllätys luonnosmaisia tussitöitä, joskin mukaan mahtui myös muutamia stencilöintejä. Yllättäin skabaan osallistui myös kauniimman sukupuolen edustajia kaksin mitoin, joten propseja siitä! Voittaja löytyi kovan raatilaisten kesken käydyn väännön jälkeen tussitöherrysten joukosta. Muutama "luonnos" jouduttiin tipauttamaan pois kisasta niiden liian suoran ja henkilökohtaisuuksiin menevien viestien vuoksi, eikä törkyjen tasokaan kuulemma päätä huimannut (töhryraadin mielipide). Pois tippuminen siksi, ettei kaiku ja blogi joudu edesvastuuseen kyseisen materiaalin julkaisusta. Siinä myös yksi syy miksi julkaisuun päätyy vain kisan pääpalkitun töhryt.

Unohtakaamme törky ja keskittykäämme töhryihin. TöhrySkaban voittaja ei nimeään halunnut julki, mutta kutsukaamme tätä kauniimman osapuolen edustajaa altterilla Imelä. Töihinsä Imelä kertoi saaneensa kimmokkeen internetistä, ihmisistä, mennestä sekä nykyisestä ympäristöstä.

Töhryraadin yhteenveto voittajan töistä:

Voittaja osallistui kisaan kahdella häkellyttävällä subway luonnoksella. Kiistellyt graffitikohteet on otettu luonnoksissa erinomaisesti haltuun. Töiden tasosta voidaan olla montaa mieltä, mutta raatilaisia työt miellyttivät. Toisessa työssä löytyy kaikuja spraygraffitin juurille New Yorkiin, kun taas toisessa subissa mennään tämän päivän "graffitiparatiisiin" Berliiniin. Töistä löytyi sekä uutta, että vanhaa koulua, huumorinkukkaa unohtamatta, joka antoi tietysti lisäpropseja kyseisille töille. Tussien käyttö erosi selkeän positiivisesti muiden kisaajien töistä. Osa raatilaisista olikin ihmeissään miten spraymaalimaista/paineruiskumaista jälkeä on voitukaan saada aikaiseksi. Yksi raatilaisista osasi kuitenkin kertoa kyseessä olevan mahdollisesti kynäruisku tai COPIC markkerit tai vastaavat ruisku/puhallustussit, joten sekään ei jäänyt mysteeriksi. Kaikin puolin freeshejä luonnoksia, subiin maalattuina toimisivat mahtavasti, eivätkä jättäisi ketään kylmäksi.

Töistä tipahtaa voittajalle kuvan mukainen tuotepaketti. Onneksi olkoon!
Ja kiitos raatilaisille tuotepaketin yhteen kasaamisesta ja eteenpäin lähettämisestä!

Erikoisuutena tässä skabassa oli se, että voittaja halusi voiton sekä joulun kunniaksi lahjoittaa blogille muutamia kappaleita Subway Sketch Bookkeja!

Luonnoskirjaset laitetaan tietysti lohdutuspalkinnoiksi ainakin toiselle ja kolmannelle. Ihan kiva töhryvihkonen, löytyy muuten kalvakka kappale omastakin hyllystä, mutta saa varmasti tussintöhryjä vastaisuudessa.

Töhertelyn riemua kaikille!

Looks like graffiti? Vol. 2

Muutama päivitys takaperin kirjoittelin IsaDora Graffiti Nails kynsilakoista. Tällä kertaa lakat saavat jatkoa, sillä törmäsin shoppailureissulla paikallisessa Tarjoustalossa kone HELSINGIN markkinoimiin Flormar Graffiti Nails kynsilakkoihin. Kyseisestä kaupasta löytyy lakkoja ainakin 9 eri väriä, joista helmiäislakkoja kulta, vaaleansininen, tummansininen, violetti sekä vihreä. Loput lakat keltainen, oranssi, punainen ja päärynänvihreä ovat mattalakkoja.

Kyseisestä shopista löytyy myös tuota aiemmin mainitsemani äijille suunnattua New York Playboy tuoksua. Joten kipin kapin tutkimaan hyllyjä jos pelipuputuoksu kiinnostaa.

Mielenkiintoiseksi lakoista tekee jälleen kerran halkeileva ulkoasu. Väkisinkin rappiotaidetta! Jos IsaDoran lakat tuntuvat kalliilta n.8€ on Flomarin lakat rutkasti edukkaammat. 1,95€ per pullo ei kukkaroa kiristä. Aivan mahtavat lakat myös tuunailupuuhiin, jos miehisyytesi ei anna kynsiäsi lakata. ;)

Kiilakirjainten rakenne

Päätinpä näin viimeisen työpäivän kunniaksi ennen joululomia aktivoitua tekemään käsin jotain konkreettista. Kaivoin nurkista kasan kiilakehysten kiiloja ja aloin pohtimaan voisiko niistä tuunata vaikkapa jonkun sortin älypeliä, kun sellaisen satuin viimeisellä työviikolla lahjottuna saamaan ja palat muistuttavat jonkun verran älypelin paloja. Aatoksiin tuli kuitenkin letterit, aakkoset, eli kirjaimet. Sopisi muutenkin ehkäpä paremmin blogin aihepiiriin, joten siitäpä se sitten lähti, liuta A-Ö kiilakehys kiilakirjaimia, ilman viestejä, vitsejä tai muita sen kummempia niksejä. Jaa, oliskohan noin...no, parit räpsyt on aina paikallaan.

Ihan selkee H-kirjain, hieman vain tyylitelty new school graffitityyliseksi letteriksi.

A, B, C... 

...kissa kävelee, tikapuita pitkin lomaileen...

Kuvataidekoulun katutaideryhmä: Stikkerit

Jos tsekkasit linnan juhlia, saatoit huomata, että mustavalkoisuus on pukeutumisessa nyt in. Stikkerissä, eli katutaidetarroissa se on aina in. Sanoisin, että vahvakontrastinen ja huolella toteutettu karaktääristiku lävähtää varmasti silmille ja aloittaa vuoropuhelun katsojansa kanssa saman tien, aivan kuten taiteen tuleekin tehdä.

Kuvataidekoulun katutaideryhmä työsti liudan riemukkaita katutaidetarroja perinteitä kunnioittaen. Onhan kopiokonetta varmasti osattu käyttää stikkereiden valmistuksessa jo ennen lasertulostimen keksimistä. Ja niin pistivät tussit töhrimään ja kopiokoneen laulamaan...

Looks like graffiti?

Elokuussa pistelin menemään päivitystä äijille suunnatusta Playboy New York tuoksusta, joten eiköhän tasapuolisuuden vuoksi noot tyttelit, typsyt, tytsyt, pimukat, misukat, muijat, mimmit, kimulit, sutturat, friidut, femakot, giltsit, eli kinkut saa oman päivityksensä.

Piti tuossa viime jouluna mennä lupaamaan emännän siskolle lahjaksi IsaDora Graffiti Nails kynsilakkaa, jonka sain tosin kaikessa kiireessä toimitettua vasta syntymäpäiväksi. :P Tuplaten tuli sitten tavaraa, jolla kaunistaa kynsiään ja hiljaa hyvää tulee, sanos.

Graffitillahan myydään tätä nykyä vähän kaikenlaista tai ylipäätään hip hopilla, enkä aina ole varma onko suuntaus positiivinen tai kannatettava. Tuosta aiheesta voisi vääntää joskus bloggauksen, mut keskitytääs nyt tähän lakkaan. Olipa IsaDoran Graffitikynsilakasta sitten mitä mieltä tahansa, saa se tällaisen semisti graffiteista kiinnostuneen vanhan herran hymyyn. Oikein rappiotaiteen ilmentymä, sillä kynsilakka konkreettisesti näyttää rapistuvan. Tai no, tarkemmin ehkä halkeilevan. Pirun nättiä jälkeä noilla lakoilla kuitenkin saa aikaiseksi ja jos olisin naikkonen, niin varmasti olisi lakat testipenkissä (no, juu juu joka yö hoonaan salaa emännältä kynsiäni, mut ei kerrota sille...). Sain muutamista työstetyistä kynsistä kuvia emännän siskon blogista, joten heiiii, kiitti niist ja Au revoir.

Alle mitä vaan väriä ja topiks Isadoran graffiti Nailssia.

Bravo Spray

Seikkailimpa tuossa muutama hetki sitten paikallisessa Rautiassa. Siellä kaiken muun shoppailun kukkuraksi törmäsin liikkeen perimmäisen tiskin alelaarissa entuudestaan minulle tuntemattomaan spraymaalimerkkiin Bravo Spray:n. Äkkiseltään katsottuna kyseisen maalimerkin etiketti toi mieleen italialaisen tai saksalaisen maalimerkin. Tarkempi tarkastelu osoitti maalin olevan kuitenkin kotimaisen Sokeva Oy:n tuotte.

Alelaarista löytyi väreistä: ruskea, beige, keltainen, vihreä, kelta vihreä ja taivaansininen. Kyseinen maali on poistunut Sokevan spraymaalivalikoimasta. Muita Bravo Spraymaaleja toki löytyy, joista en sitten oikeastaa mitään tiedäkään.

Testipenkin jälkeen totesin etteivät maalit olleet peittävyydeltää kummoisia ja alkuun naurattikin, että eipä ihme jos ovat poistaneet valikoimista, sillä ihan syystä. Hetken naurettuani asiaa, tajusin ettei jälki oikeastaan noilla maaleilla ollut yhtään huonompaa, mitä peittävillä graffititarvikekaupoista saatavilla maaleilla. Jälki oli vain erilaista. Ehkäpä noita Bravon maaleja voisi verrata Molotowin transparent maaleihin. Hyvin samankaltaista hieman maitomaista maalia kumpikin tuote.

Hyvänä puolena noista maaleissa on suutinventtiili. Kannuun soveltuu useimmat graffitimaalisuuttimet, kannun ollessa naarapuoleinen. Kannun hinta 2,90€ kpl ei päätä huimaa, joten viikonlopun mäyssypussi tulee huomattavasti kalliimmaksi, mitä puolisen tusinaa Bravoa. Suosittelen henkilöille, jotka haluavat testailla jotain tavallisesta poikkeavaa maalausjälkeä.

Maalailemisiin. ;)

Katutaidetta Tanskan tuliaisina

Sain muutama hetki sitten tuttavaltani tuliaisina muutamia katutaidekuvia Tanskan pääkaupungista Kööpenhaminasta. Köpishän on mahtikulttuurikaupunki, jossa kulttuuri kukkii ja kukoistaa monessa mielessä. Niin on myös katutaiteen laita, vaikka katutaide onkin jopa siellä kiistanalainen aihe, ei sitä koiteta lakaista kokonaisuudessaan maton alle. Siellä jopa hotellihuoneiden sisustajat ovat inspiroituneet katutaiteesta. Kaupungilla nähtävät katutaidepläjäykset voivat olla pienestä stikkeristä kerrostalon seinän kokoisiin muraaleihin. Kaupungilla kulkiessa voi helposti bongata monien nimekkäiden katutaiteilijoiden töitä. Vanha rakennusperintö elää hyvässä yhteissovussa katutaiteen kanssa. Toinen rakennuksen sivu voi olla vanhassa alkuperäisessä kunnossaan, kun taas toinen sivu talosta on pyhitetty katutaiteelle.

 

Kuvia Vesterbron kaupunginosasta. Vain kävelymatkan päässä keskusrautatieasemalta etelään.

Kylmät harmaat muurit ovat saaneet katutaidehoitoa.

Katutaide rakentuu muutoksen mukana.

Sopu sijaa antaa ja miksipä ei antaisi, kun tällainen pläjäys saa olon pirteäksi. 

  Mahtavaa! Voiko piskuisessa fogessa olla koskaan mitään vastaavaa?


Kuvat: Heli Vainio

Ennakkoluuloja, valheita ja syrjintää?

Lukiessasi tätä blogia, olet saattanut huomata, että fogesta löytyy tätä nykyä, tai ainakin vielä tällä hetkellä, lasten ja nuorten kuvataidekoulun alainen katutaideryhmä. Katutaide on siitä erikoinen taiteenala, ettei siihen saa juurikaan koulutusta, mutta miksi pitäisikään, sillä taide kaduilla ei välttämättä eroa taiteesta galleriassa. Hmm... monipiippuinen asia, joka on helpompi ajatella, kuin kirjoittaa äkkiseltään yksinkertaiseen ja ymmärrettävään muotoon. Katutaide ei olekaan yksinkertainen asia, ajatellen mitä kaikkea katutaidenimikkeen alle voidaan liittää.

Kuvataidekoululla lapset pääsevät harrastamaan katutaidetta, syventymällä katutaidetehtävien kautta katutaiteeseen. Sillä tavalla nuorten ymmärrys kasvaa, mitä se katutaide oikeastaan on. Katutaide ei ole töhryjä, kuten turhan monet saattavat katutaiteen tietämättömästi ymmärtää. Se ei ole pelkästään graffitia. En kuitenkaan lähde selittämään mitä katutaide oikeastaan voi kaiken kaikkiaan olla, sillä itsellänikin on asiasta rajallinen käsitys.

Sana katutaide sen sijaan aiheuttaa monissa ihmisissä negatiivisia ajatuksia, jotka ilmenevät nopeasti ihmisten erikoisena käyttäytymisenä. Tässä asiassa tieto ei lisää tuskaa, vaan helposti päinvastoin. Graffiti joka voidaan nähdä yhdeksi osaksi katutaidetta, sai Helsingissä nolletoleranssin aikaan sellaisen ilmenemismuodon, ettei monikaan välttämättä koe sitä katutaiteeksi. Täysi kieltäminen saa helposti ikävää vastakaikua.

Kuvataidekoulun syyslukukausi lähentelee loppuaan. Ajatuksissa oli, että viimeisille tunneille voisi koittaa kehitellä jotain, jossa nuoret saisivat kenties uusia jänniä kokemuksia, jonka kautta oppisivat arvostamaan vanhaa rakennuskantaa, samalla oppien katutaidetta. Tarkoitus oli teettää oppilailla animaatiotehtävä, sekä mahdollisesti reverse graffititehtävä vanhassa Renor:n omistamamissa kutomon tehdashalleissa. Sain kuulla kuvataidekoulun valokuvausryhmän olleen aiemmin kyseisissä hallissa valokuvaamassa, joten samankaltainen tehtävä, joka siis pääasiassa valokuvaamalla tallennettaisiin sopisi varmasti tehtäväksi kutomon miljöössä. Mutta kuinkas kävikään?!

Soitin asian tiimoilta Renorin kiinteistöpäällikölle esitellen asian asiallisesti. Vastaukseksi sain, että kyseisistä tehdashalleista ei löydy meille soveltuvaa valokuvauspaikkaa. Toiseksi, kesätyöntekijät olivat puhdistaneet tehdashallit kiiltävän puhtaiksi. Kolmanneksi, miljöössä on tällä hetkellä menossa joka puolella remontteja, ettei kulku onnistu. :D

Onneksi olin hieman aiemmin ottanut asioista selvää, kyselemällä tiloissa kulkevilta työtekijöiltä tilojen kunnosta. Sain kuulla, että kutomon tyhjillään olevat tehdashallit ovat erittäin pölyiset, huomion tein myös työntekijöiden vaatteista. Kesätyöntekijän esimiehenä olisin huolissani työntekijöiden työtuloksesta!! Rahaa ei kannata haaskata!! Eräs alueella kiikareineen lintuja bongannut henkilö oli tehnyt joen toiselta puolelta töhryisistä tehdasikkunoista vahingossa havainnon. Lokin pas*aa on myös katoilla luultavasti vähintäin yhtä kiitettävästi, kuin valheet valuvat vastauksina, päättelin kahden henkilön puheista. Sain myös kuulla alueella olevan remontteja, mutta ne sijoittuvat sellaisiin paikkoihin, joihin emme olisi edes halunneet mennä. Alueella on paljon tyhjiä halleja joissa ei ole menossa remonttia, joihin kulku tapahtuu vaivattomasti, jos ei nyt taskulampun valossa jännityksellä kulkua tasaisella tehdaslattialla koe esteeksi. :)
Kuulin alueelta löytyvän juuri meille soveltuva kuvauspaikka ja juuri tuon tiedon vuoksi päätin lupa-asiaa kysellä. Muistan myös itse halleissa Ars Häme näyttelyn aikana käyneenä kutomolta löytyvän varsin mainioita paikkoja oppilaiden tehtävää varten.

Väkisin mieleen tulla tupsahti kysymys, onko Renorilla mahdollisesti tietynlainen yhtenäinen kielteinen kanta kaikkeen katutaiteeseen? Sillä muutamia vuosia sitten aiempi kiinteistöpäällikkö vastasi kielteisesti kyselyyni puuvillamakasiinien käytöstä urbaanin tapahtuman pitopaikaksi. Itse asiassa kielteisyys ilmeni heti, kun mainitsin nuorison. Vinkiksi sain häneltä, että eikö meidän kannattaisi järjestää tapahtuma Forssan torilla. :D

Kaikki tämä koettu loi mieleeni kasan kysymyksiä. Kuka, missä, mitä, hä? Tai siis, suhtaudutaanko nuorisoon ja etenkin katutaiteeseen ennakkoluulojen vuoksi kielteisesti? Vaivautuvatko ennakkoluuloiset ottamaan edes hitusen selvää katutaiteesta vai haluavatko kynsin hampain pitäytyä omissa luuloissaan? Miksi valheet ovat toisinaan kovin läpinäkyviä? Onko kiinteistöpäällikön suhtautuminen verrattavissa syrjintään? Valokuvausryhmä pääsee tiloihin kuvaamaan, mutta katutaideryhmä ei. Kenties kyseessä on sukupuolisyrjintä, sillä tuolloin valokuvausopettaja oli nainen, kun katutaideryhmän opettaja mies? Syntyykö tästä kirjoituksesta muuta keskustelua kuin, että kirjoittaja on pöpi, eikä itse tiedä maailman realiteeteistä hölkäsen pöläystä? Toivottavasti tämä avaa edes nuorison parissa keskustelua.

Mitenkään uskonnollista kantaa tuomatta esiin, eli vain katutaiteesta inspiroituneena, lopetan kriittisen tarkasteluni ehkäpä maailman tunnetuinta anarkistia lainatakseni:  "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät."

Wahren Opisto: Neulegraffiteja

Skannasin muutama päivä sitten kehräämön alueelta useita pehmeitä graffiteja. Neulegraffittitöiden takaa löytyy Wahren Opiston oppilaita, tarkemmin sanottuna aikuisten taiteen perusopetuksen ryhmä. Wahren Opistolla on syksyn teemana NEULE ON IRTI, työt ovat siis osa tuota teemaa. Neulegrafiteja päästään ihailemaan myös keväällä, silloin toinen opiston ryhmä päästää omat luomuksensa valloilleen.

Kehräämöalue näyttääkin tällä hetkellä kukkivan katutaidetta varsin ilahduttavasti. Alue on ajan hengen mukaisesti myös nyky ihmisten näköinen, eipä vain vanhaa kaunista tehdasmiljöötä. On varsin miellyttävää nähdä miten Forssa on saanut väriä ja eloa taiteen astuessa ulos ovista. Taidehan ei asusta vain neljän seinän sisällä. Oma mielipide on, jos siitä nyt kukaan on kiinostunut, että kaupunkimme tarvitsee lisää eloa, iloa ja räväkkyyttä taiteen muodossa. Taidetta tulisikin viedä yhä enemmän ihmisten luokse, sinne missä ihmiset liikkuvat, yhteisiin kaupunkitiloihin, puistoihin ym. Taidetta tulisi tukea monin eri tavoin, vaikkapa yritysmaailman taholta sponsoroimalla erilaisia projekteja materiaalein. Näemme aivan liikaa maksettuja mainoksia, ostetuilla mainospaikoilla ilman, että meidän kaupunkilaisen mielipidettä kysyttäisiin, haluammeko nähdä ja tukea tuota mainosvirtaa. Myös taiteella tulisi olla ulkotiloissa paikkansa. Sillä tavalla taide kohtaa kansan laajimmalla mahdollisella tavalla ja taiteesta kiinostutaan, sitä mahdollisesti ymmärretään ja osataan arvostaa laajemmin. Väreistä, muodoista, ym. teosten sisällöistä voi toki nauttia ilman suurempaa taiteentuntmusta. Toisaalta taide ei ole aina kaunista, ilahduttavaa, miellyttävää tai ylipäätään positiivista. Millaista taiteen tulisi olla, pitäisikö sen miellyttää suurta ihmismassaa ja tulisiko kaikenlaiselle taiteelle antaa mahdollisuus näyttäytyä? Keskustella saa. :)


Kuvissa muutamia bongaamiani neulegraffiteja. Käykääpä pyörähtämässä alueella ja tarkistamassa mestoilla loputkin alueella olevat työt.

THINK

Cut N Spray: LAZY Battle

Kukapa ei olisi joskus laiska. Jotkut kerätäkseen voimia, ollakseen jälleen aktiivisia. Toiset alituiseen saamattomia ja laiskoja. Saavuttaakseen jotain joutuvat alituiseen pinnistelemään, kun taas toisilta sama onnistuu monin kerron tehokkaammin tyylillä ja rennosti. Ihmisen on nykyisin helppo antaa laiskuudelle valta, kun moni asia on muovautunut turhan helpoksi, tai siltä voi ainakin tuntua. Laiskuudesta taitaakin olla yhtä monta muotoa kuin on ihmistä.

Muutama postaus aiemmin kirjoittelin Cut N Spray forumista. Tällä kertaa sijan saa forumilla käyty lazy-teemainen battle, johon leikkimielisesti osallistuin animaatiollani. CNS on siitä aktiivinen forumi, että siellä aktiivisuus ei rajoitu pelkästään leukojen loksutteluun, kuten netissä turhan monella on tapana. Suuren osan saavat forumilaisten tekemä taide ja silloin tällöin stencileiden  (joskin poikkeuksia löytyy) välillä käydyt battlet. Tämänkertainen battle ei äänestäneitä suurta määrää kerännyt, mutta on toki forumilla aktiivisempiakin aikoja nähty. Se oli tällä kertaa sitä laiskuutta kato. :-)

Lazy battlen voittajan Id-iomin työ on aika vekkuli, jossa on yhdistetty luovasti stenciltekniikkaa sekä string arttia. Työstä tulvi mieleen mummovainaan seinät ja muut mukavat lapsuusmuistot.

Id-iom

Loput lazy battleen osallistuneet työt ja skaban tulokset löydät täältä.

Kuvataidekoulun katutaideryhmä: Omakuva

Aiemmin tuossa blogin alkumetreillä kesäkuussa esittelin Forssan kuvataidekoululaisten lyhytkurssilla toteuttamia stencilöintejä. Tällä kertaa sijan saavat uuden, ensi kertaa syksyn alussa aloittaneen katutaideryhmän oppilaat. Ensimmäistä kertaa fogessa järjestetty katutaideryhmä veti oppilaita ryhmän täydeltä. Mikä on omiaan kertomaan, että kyllä käpykylästämme katutaiteesta kiinnostuneita nuoria löytyy, kun sellainen mahdollisuus tarjotaan ja näkyyhän se jo katukuvassakin. Todella hienoa, että tällainen mahdollisuus suodaan nuorisolle, mitä enemmän aktiviteetteja, sen vähemmän aikaa pahanteossa. :-) Katutaiteesta kiinnostuneita löytyy varmasti enemmänkin. Joillekin kuvataidekoulu antaa mahdollisuuden oppia ja purkaa luovuutta, toiset etsivät sitä muualta. Kaupunkimme tarvitsisi laillisen maalausseinän, jotta jokainen voisi purkaa taiteellisia intohimojaan. Se olisi myös kouluille oiva uusi kuvataiteenluomispaikka, joka olisi omiaan tuomaan uusia ulottuvuuksia kuvataideopetukseen. Laillisen maalauspaikan uupuminen kaupugistamme on kyllä suuri aukko nuorisolle tarjottavissa virkistys ja harrastuspaikoissa, kasvatuksellisesta näkökulmasta puhumattakaan. Tällä hetkellä muut pinnat täyttävät aukon, eikä kasvatukselliseen näkökulmaan haluta panostaa sen edellyttämällä tavalla. Rahastahan seinän saaminen tuskin on kiinni, sen verran järjettömän utopisiin kohteisiin rahaa tunnutaan syytävän.

Mutta takaisin aiheeseen. Tosiaan, kuvataidekoulussa on perinteisesti toteutettu kerran vuodessa omakuva. Niinpä myös katutaideryhmäläiset pääsivät luomaan itsestään persoonallisia omakuvia, joista enemmän Forssan Lehdessä.

Forssan Lehti 29.10.2011

Sadetta on saatu yllättävän vähän, vaikka ketäpä kurassa tahtoisi tarpoa. Sateen määrä kuitenkin vaikuttaa töiden värikkyyteen. Tässä tällä hetkellä eniten väriä saanut omakuva. Mikäli sade ei tunnu riittävän, saattavat työt saada väritystä muilla keinoin. Päivitän tätä postausta vielä tuonnempana muutamilla kuvilla, kunhan kalvakat posket ovat saaneet riittävän punan. :)


Edit:

Väriä ja vettä niin, että kalvakat posket ovat saaneet väritystä kunkin oppilaan valitsemalla värimaailmalla, ja vielä sopivasti ennen pakkasia. Keltainen ja kulta osoittautuivat himmeimmin näkyviksi, työt toki toimivat ilman kirkkaita värejäkin. Vielä muutama räpsy ja soli siinä si.