sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Maalausprojekti -Jailbird Tattoo

Muutama viikko takaperin sain kuulla, että paikallinen Jailbird Tattoo tatuointimesta on muuttamassa vanhan poliisilaitoksen putkatiloista teatteritalon kellareihin. Omistajan toiveena oli, että seinälle tulisi värikäs graffiti. Sainkin pian kuulla, että homma lankesi meikäläiselle ja mieluustihan sitä on tällaisissa projekteissa mukana. Ainut vaatimus oli, että työssä tulisi olla vääntynyt, eläväinen tatuointikone ja väria saisi olla. Pika pikaa väänsin nopeat luonnokset ja muutamia sabluunoita, jotta ideastani syntyisi jonkunlainen käsitys muillekin. Puhtaasti freehändina en tätä työtä lähtenyt sen yksityiskohtaisuuksien vuoksi väsäämään, joten yhdistelin vapaata kättä ja sabluunoita.

Luonnokset ja ideat otettiin positiivisesti vastaan, vaikka ne aika yksinkertaisia olivatkin. Osasin kai kuvailla ideaa paremmin mitä luonnokset osasivat kertoa. Edessä oli työntäyteinen viikko sabluunoiden parissa ja vähän muutakin piti ehtiä vapaa-ajallaan tekemään, joten suuria aikoja ei jäänyt tämän työn miettimiseen. Ei muuta kun kimppuun vaan.

Epähuomiossa ja kiireessä ehdin tilaamaan hieman väärän värisiä maaleja, mutta pienen tutkailun jälkeen löysin työtilani nurkista mukavan setin oikean sävyisiä kannuja mukailemaan ihoa.

Päästessäni teatteritalon pihalle tajusin, että yksi vanhoista työpaikoistani oli lopettanut toimintansa. Tuo edesmennyt nimeämäni Galleria F, jossa toimin galleriavastaavana Suhosen Alpon alaisuudessa, ei tosiaan näin pienellä paikkakunnalla kannattanut. No, pian siirryinkin niistä hommista uusiin haasteisiin ja muut saivat hoitaa gallerian toimintaa. Se muisteloista… Nyt tilat on valjastanut Erkon kampaamo, sekä alakertaan tuleva Jailbird Tattoo.




 
Hommaa tosiaan riitti koko viikolle, vaikka välissä tuli muutakin pientä puuhasteltua…

 
Alakertaa tuttujen spottien loisteessa.

 
Pohja skinit ja hieman tekstejä.

 
Tekstit valmiina ja hieman säpinää ympärillä.


 
Hallitun kaaoksen keskellä värikäs vanha herra itse seinän kimpussa. 










 
Valmistahan siitä tuli useamman tunnin uurastuksen jälkeen.


Erittäin mieluisa projekti, jonka aikana aika lensi siivillä ja niin minäkin. Lisää näitä!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Katuliidut -Kerran kesässä

Olen muutamien vuosien ajan pitänyt tiettyä perinnettä yllä, menemällä vähintäin kerran kesässä suttaamaan katuliiduilla jotain pientä. Katutaidetta on saanut osakseen mm. kaupungintalon parkkipaikka sekä ghetto parkin tienoo. Tällä kertaa ajattelin suunnata tuolle rappiolliselle parkille luomaan taidetta tuhottavaksi, lapsille ja aikuisille ihmeteltäväksi.

Koska kyse on katutaiteesta, aivan kuten useasta suusta sain kuulla työtä tehdessäni, on työllä oltava sisältö, joten työ ei voi olla vain kaunis kuva. Omistan työn entiselle, pirun ”hyvälle kaverille”. Tarkkasilmäisimmät voivat huomata kenestä on kyse. Ehkäpä suupielet muistuttavat suuresti kyseisen seikkailuistaan tutun ”kaverin” pieliä, tai ehkäpä luottamusta herättävät silmät, kenties jokin muu merkille pantava ruumiinosa.


 
Ääriviivailua 

 
Fillailua

 
Fillailtu o. Tässä vaiheessa alkoi tummat pilvet lähestyä mestoja ja väsy painamaan, olihan työpäivä alla ja muutama hetki liituilua takana.

 
Neljän euron marketti katuliitusetti ei järin hienostunut taiteilupaketti ole. Pastellisävyistä koostuva bucket saisi kyllä sisältää muutamia voimakkaampia värejä. No, mutta hätä keinot keksii. Asfalttikentän laidasassa poltettu nuotio tarjosi hiilenmustaa ääriviivoihin.

 
Lopputuloksessa näkyy kieltämättä hieman painanut väsymys. No pirteästä ilmeestään huolimatta kuvan keisari se vasta väsynyt onkin.

 
Tummista pilvistä ja satavasta kus...sateesta huolimatta keulien kohti uusia seikkailuja. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

  

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Urbaania tutkimusmatkailua –Kutomon korkeuksissa

Viimeksi kaiuttelin kuvia kutomon miljööstä kaikukameralla. Tällä kertaa tapahtui niin, että löysin itseni kutomon katoilta digikamera kourassa. Jollain kumman ilveellä olin itseni sinne kammennut, kuka enää muistaa miten ja olisihan se liian pitkä stoori kerrottavaksi, ehkä…


Tutkimusmatkailuun käy kaikuja, siis urban exploration noin kolmannella äidinkielellä sanottuna. Monet kolot kokematta, nurkat nuohoomatta, mutta tämän reissun jälkeen yksi ylväs valloitettuna.




 
Tutkailu ja tutkiminen alkaa noista mystisistä kutomon sisäpihoista, joilla ei nykyisin juuri minkäänlaista funktiota ole, tai no, antavat ne eri tiloihin kivasti luonnonvaloa, jos ei muuta. Pääkohde siintää taustalla ylväänä.



 
Kutomon vanha voimalaitos ja mystinen silta näyttää jo aivan toiselta näistä maisemista.



 
Palatakseni  tuohon fallokselliseen pääkohteeseen kutomon vesitorniin. Siinä se seisoo valloitettavana. Pienen tutkailun jälkeen huomasin kaiutelleeni itseni vesitornin sisälle. Mistä lie pienestä raosta sinne eksyin. Aakeeta on laaketa, edessä rappuset alas ja ylös. Jokainen joutaa lopulta alas, vaan harvempi meistä pääsee todella ylös.



 
Likaisia ikkunanäkymiä. Tämäkään paikka ei ole jäänyt ilman urbaaneja merkkejä. Reverse graffiti ikkunassa lämmitti mieltä. Muutenhan Koko kutomon alue, pois lukien läheinen silta, on säilynyt yllättävän puhtaana töhryiltä ja graffiteilta koko sen historian. Kertooko se siitä, että miljöötä osataan arvostaa myös töhrypiireissä, angsti puretaan muualle, rikkaiden ja hyväosaisten seinille?




 
Mitä korkeammalle kipusin, sen täydempiä kerrokset olivat. Tässä vielä varsin tyhjä kerros. Askelta askeleen perään. Seuraavissa kerroksissa kulku kävi ahtaammaksi vesitankkien vuoksi ja samalla mielenkiintoisemmaksi. Huippu siinsi edessä.

 
Vihdoinkin perillä. Ensimmäisenä tervehti Soneran linkkimasto.

 
Kutomon miljöö on muuttunut ajan saatossa, mutta vielä seisoo edessä tyhjillään jököttävä voimalaitos. Piskuinen Foge ei pärjää yhdellä kauppakeskuksella, juuri joen toiselle puolelle vanhan toimintansa lopettaneen sahan tontille rakennettiin kaikkia sykähdyttävä Prisma ostosparatiisi. Palvelut sen kun paranevat! Nyt tiedän senkin asian, minne nuoret lähihoitajiksi itsensä kouluttaneet tyttelit siirtyvät työskentelemään. On ilo nähdä lähihoitajat kaupan kassalla. Kouluttautuminen kannattaa aina!

 
Kutomon sahakattoisia labratiloja. Oikealla keltainen viimeinen vikspergin pytinki. Paljon nähtävää ja sanottavaa, vaan vähemmän aikaa sanoille.

 
Fogen ainut liikenneympyrä. Taustalla urheiluhalli, joka nimettiin oivasti tuhoisan tulipalon ja remontin jälkeen Feeniksiksi.

 
Sahakattoinen kutomon kauppakeskus. Vasemmalla rankasta maineestaan kuuluista Viksbergin lähiö. Oikealla hurjasta maineestaan tunnettu Tölön lähiö. Luoteja, puukkoja ja kyyneliä... kaikkea kummaa kaikuu noiden lähiötalojen väleissä. Douppii shittii sanos!

 
Valkoinen lippu lähiörauhalle! Ei enää huumeriitoja ja muuta hörhöilyä kiitos!

 
Jos on Fogessa hurjia kurjia lähiöitä, on uusia juuri valmistuneita jokiranta asuinalueita, jossa pyssyt ei pauku, mutta rahvaankin käy alueen läpi kulku. Siitäkö johtuu oikealla siintävän alueen seinille roiskitut töhryt? Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…


 
On tähän torniin useampikin kulkija ennen kaikuja löytänyt, en siis ole ainut tutkimusmatkailija tässä kylässä. Tutkimisen ja kokemisen riemua kaikille. Ugh!



lauantai 16. heinäkuuta 2011

Parasta aikaa tekemässä

Tällä hetkellä hion mahtavia voimia. Paremmin sanottuna hion ninja scratching skilssejä. Pari levareita, mikseri, kasa raaputettavia levyjä ja ennen kaikkea rutkasti aikaa hioa vingutustaitoja. Saadaksesi ninja skilssit, kannattaa seurata mitä muut tekevät. Kopsaa, komppaa, hio, hinkuta ja vinguta. Sählää, häslää, bätlää ja skrätsää. Koe ja kokeile uutta, tämäkin taito vaatii uutteruutta.




 
Vinguttele menemään ja muista, kukaan ei ole seppä syntyessään.

 
Monen monituisen tunnin kuluttua, vinyylisi saattavat olla hieman naarmuilla. Kuvassa jo hieman enemmän kovia kokenut LP. Aikaa nähnyt yksilö joutaa uusiin tehtäviin.

 
Tätäkään kappaletta en roskiin joutanut lajitella, vaan uuden ajan näyttäjäksi tämäkin kappale, ajatella…




perjantai 15. heinäkuuta 2011

Maalailua Ehtootorilla

Näin kesäaikaan Fogessa järjestetään Ehtootori jokaisen viikon torstai. Kaunis piipputerassin ympärys, eli kehräämön miljöö luo tapahtumalle oivat puitteet. Tämän viikon teema oli STREET/NUORISO. Upeassa säässä oli katukorista, kirpputoria, musisointia, taekwondo-näytöstä, alamäkiajo infoa, parkour-näytös, apinasuodatin-valokuvapaja, meikkikoulua ja vaikka mitä. Ennen kaikkea, ehkä kaiku ja blogin lukijoita eniten  tuosta kaikesta kiinnostavaa spraymaalailua, jota suoritettiin alueella paikallaolijoiden kiusaksi. Kunnon imppaukset ovat aina paikallaan. No, tuoksuja yhtä kaikki purkista tai kainalosta, röökistä tai lätystä. Toiset tykkää tykimmästä. :-)


 
Edellisinä päivinä veistelin suurehkon paprusabluunan.


 
Lopputuloksena jonkinsortin katutaidepläjäys. Kaupanpäällisinä timelapse koko touhusta.   

                                                                         



Kiitos vielä paikalliselle Värisilmälle / Forssan sisustustalolle maalisponssista!