Katuliidut -Kerran kesässä

Olen muutamien vuosien ajan pitänyt tiettyä perinnettä yllä, menemällä vähintäin kerran kesässä suttaamaan katuliiduilla jotain pientä. Katutaidetta on saanut osakseen mm. kaupungintalon parkkipaikka sekä ghetto parkin tienoo. Tällä kertaa ajattelin suunnata tuolle rappiolliselle parkille luomaan taidetta tuhottavaksi, lapsille ja aikuisille ihmeteltäväksi.

Koska kyse on katutaiteesta, aivan kuten useasta suusta sain kuulla työtä tehdessäni, on työllä oltava sisältö, joten työ ei voi olla vain kaunis kuva. Omistan työn entiselle, pirun ”hyvälle kaverille”. Tarkkasilmäisimmät voivat huomata kenestä on kyse. Ehkäpä suupielet muistuttavat suuresti kyseisen seikkailuistaan tutun ”kaverin” pieliä, tai ehkäpä luottamusta herättävät silmät, kenties jokin muu merkille pantava ruumiinosa.

 

Ääriviivailua 

 

Fillailua

 

Fillailtu o. Tässä vaiheessa alkoi tummat pilvet lähestyä mestoja ja väsy painamaan, olihan työpäivä alla ja muutama hetki liituilua takana.

 

Neljän euron marketti katuliitusetti ei järin hienostunut taiteilupaketti ole. Pastellisävyistä koostuva bucket saisi kyllä sisältää muutamia voimakkaampia värejä. No, mutta hätä keinot keksii. Asfalttikentän laidasassa poltettu nuotio tarjosi hiilenmustaa ääriviivoihin.

 

Lopputuloksessa näkyy kieltämättä hieman painanut väsymys. No pirteästä ilmeestään huolimatta kuvan keisari se vasta väsynyt onkin.

 

Tummista pilvistä ja satavasta kus...sateesta huolimatta keulien kohti uusia seikkailuja. Loppu hyvin, kaikki hyvin!