Ennakkoluuloja, valheita ja syrjintää?

Lukiessasi tätä blogia, olet saattanut huomata, että fogesta löytyy tätä nykyä, tai ainakin vielä tällä hetkellä, lasten ja nuorten kuvataidekoulun alainen katutaideryhmä. Katutaide on siitä erikoinen taiteenala, ettei siihen saa juurikaan koulutusta, mutta miksi pitäisikään, sillä taide kaduilla ei välttämättä eroa taiteesta galleriassa. Hmm... monipiippuinen asia, joka on helpompi ajatella, kuin kirjoittaa äkkiseltään yksinkertaiseen ja ymmärrettävään muotoon. Katutaide ei olekaan yksinkertainen asia, ajatellen mitä kaikkea katutaidenimikkeen alle voidaan liittää.

Kuvataidekoululla lapset pääsevät harrastamaan katutaidetta, syventymällä katutaidetehtävien kautta katutaiteeseen. Sillä tavalla nuorten ymmärrys kasvaa, mitä se katutaide oikeastaan on. Katutaide ei ole töhryjä, kuten turhan monet saattavat katutaiteen tietämättömästi ymmärtää. Se ei ole pelkästään graffitia. En kuitenkaan lähde selittämään mitä katutaide oikeastaan voi kaiken kaikkiaan olla, sillä itsellänikin on asiasta rajallinen käsitys.

Sana katutaide sen sijaan aiheuttaa monissa ihmisissä negatiivisia ajatuksia, jotka ilmenevät nopeasti ihmisten erikoisena käyttäytymisenä. Tässä asiassa tieto ei lisää tuskaa, vaan helposti päinvastoin. Graffiti joka voidaan nähdä yhdeksi osaksi katutaidetta, sai Helsingissä nolletoleranssin aikaan sellaisen ilmenemismuodon, ettei monikaan välttämättä koe sitä katutaiteeksi. Täysi kieltäminen saa helposti ikävää vastakaikua.

Kuvataidekoulun syyslukukausi lähentelee loppuaan. Ajatuksissa oli, että viimeisille tunneille voisi koittaa kehitellä jotain, jossa nuoret saisivat kenties uusia jänniä kokemuksia, jonka kautta oppisivat arvostamaan vanhaa rakennuskantaa, samalla oppien katutaidetta. Tarkoitus oli teettää oppilailla animaatiotehtävä, sekä mahdollisesti reverse graffititehtävä vanhassa Renor:n omistamamissa kutomon tehdashalleissa. Sain kuulla kuvataidekoulun valokuvausryhmän olleen aiemmin kyseisissä hallissa valokuvaamassa, joten samankaltainen tehtävä, joka siis pääasiassa valokuvaamalla tallennettaisiin sopisi varmasti tehtäväksi kutomon miljöössä. Mutta kuinkas kävikään?!

Soitin asian tiimoilta Renorin kiinteistöpäällikölle esitellen asian asiallisesti. Vastaukseksi sain, että kyseisistä tehdashalleista ei löydy meille soveltuvaa valokuvauspaikkaa. Toiseksi, kesätyöntekijät olivat puhdistaneet tehdashallit kiiltävän puhtaiksi. Kolmanneksi, miljöössä on tällä hetkellä menossa joka puolella remontteja, ettei kulku onnistu. :D

Onneksi olin hieman aiemmin ottanut asioista selvää, kyselemällä tiloissa kulkevilta työtekijöiltä tilojen kunnosta. Sain kuulla, että kutomon tyhjillään olevat tehdashallit ovat erittäin pölyiset, huomion tein myös työntekijöiden vaatteista. Kesätyöntekijän esimiehenä olisin huolissani työntekijöiden työtuloksesta!! Rahaa ei kannata haaskata!! Eräs alueella kiikareineen lintuja bongannut henkilö oli tehnyt joen toiselta puolelta töhryisistä tehdasikkunoista vahingossa havainnon. Lokin pas*aa on myös katoilla luultavasti vähintäin yhtä kiitettävästi, kuin valheet valuvat vastauksina, päättelin kahden henkilön puheista. Sain myös kuulla alueella olevan remontteja, mutta ne sijoittuvat sellaisiin paikkoihin, joihin emme olisi edes halunneet mennä. Alueella on paljon tyhjiä halleja joissa ei ole menossa remonttia, joihin kulku tapahtuu vaivattomasti, jos ei nyt taskulampun valossa jännityksellä kulkua tasaisella tehdaslattialla koe esteeksi. :)
Kuulin alueelta löytyvän juuri meille soveltuva kuvauspaikka ja juuri tuon tiedon vuoksi päätin lupa-asiaa kysellä. Muistan myös itse halleissa Ars Häme näyttelyn aikana käyneenä kutomolta löytyvän varsin mainioita paikkoja oppilaiden tehtävää varten.

Väkisin mieleen tulla tupsahti kysymys, onko Renorilla mahdollisesti tietynlainen yhtenäinen kielteinen kanta kaikkeen katutaiteeseen? Sillä muutamia vuosia sitten aiempi kiinteistöpäällikkö vastasi kielteisesti kyselyyni puuvillamakasiinien käytöstä urbaanin tapahtuman pitopaikaksi. Itse asiassa kielteisyys ilmeni heti, kun mainitsin nuorison. Vinkiksi sain häneltä, että eikö meidän kannattaisi järjestää tapahtuma Forssan torilla. :D

Kaikki tämä koettu loi mieleeni kasan kysymyksiä. Kuka, missä, mitä, hä? Tai siis, suhtaudutaanko nuorisoon ja etenkin katutaiteeseen ennakkoluulojen vuoksi kielteisesti? Vaivautuvatko ennakkoluuloiset ottamaan edes hitusen selvää katutaiteesta vai haluavatko kynsin hampain pitäytyä omissa luuloissaan? Miksi valheet ovat toisinaan kovin läpinäkyviä? Onko kiinteistöpäällikön suhtautuminen verrattavissa syrjintään? Valokuvausryhmä pääsee tiloihin kuvaamaan, mutta katutaideryhmä ei. Kenties kyseessä on sukupuolisyrjintä, sillä tuolloin valokuvausopettaja oli nainen, kun katutaideryhmän opettaja mies? Syntyykö tästä kirjoituksesta muuta keskustelua kuin, että kirjoittaja on pöpi, eikä itse tiedä maailman realiteeteistä hölkäsen pöläystä? Toivottavasti tämä avaa edes nuorison parissa keskustelua.

Mitenkään uskonnollista kantaa tuomatta esiin, eli vain katutaiteesta inspiroituneena, lopetan kriittisen tarkasteluni ehkäpä maailman tunnetuinta anarkistia lainatakseni:  "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät."