Urbaania tutkimusmatkailua -Liekkihovin sisuksissa

Viime vuoden toukokuussa blogia aloitellessa kaiuttelin liekkihovin pintojen muuttumisesta. Rakennus on ollut monenlaisessa muutoksessa kautta aikojen. Syrjässä sijaitseva rakennus on ollut mm. monenlaisten vandaalien käsittelyssä. Nyt paneudun pintaa syvemmälle, sukellan jostain pienestä kalterin raosta Viksbergin kartanon konttorirakennuksen sisuksiin ja tutkailen miltä siellä näyttää. Itse kartanorakennushan paloin muinoin tuhkaksi.

Pinta on saanut lisäehostusta, eikä välttämättä hyvään suuntaan. Maailma on kuitenkin muuttuva suuntaan tai toiseen. 

Liekitkin ovat liekkihovia nuolleet, mutta se ei ole suurin rakennuksessa tuhoa aikaan saanut voima.

Koffia on vedetty, ennen kuin on painettu offia. Monia on ovia, mutta tällä kertaa en niistä kaikista sisään taida tohtia.

Pokat vailla laseja. Ovenpielet vailla karmeja. Kaltereita, niitä rakennus vielä kiittää, onneksi ne eivät ole kuparista, sillä niiden ryövääjiä kyllä riittää..

Jotkut ovat ottaneet Liekkihovin leikkipuistoksi, toiset taas eivät leluista pidä.

Jos legenda pitää paikkansa, "jokaiseen autiotaloon on kätketty aarre", näyttäisi talon lattiat etsintöjen jälkeen luultavasti tältä.

Rakeita on, mutta ei elämän linjoista takeita.

Oliko se trombi, maanjäristys vai aarteenmetsästäjä? Osa lattiasta on ehditty siirtää uusille aloille, jostain tuntemattomasta ja kummallisesta syystä.

Keväinen valoilmiö kaltereiden takaa sulattaa lumen ja jään. Uusi kevät on uuden alku, kapealta näyttää tämän rakennuksen polku.