Kaivoin työhuoneen nurkasta pahvilaatikollisen akryylimaalipulloja ja liudan siveltimiä, joilla aloinkin pian maalausta suttaamaan taulupohjaan. Totesin aika nopeasti työtä maalatessa kuinka mukavaa hommaa siveltimillä maalailu oikeestaan onkaan. Hissun kissun työ eteni, aina kun siihen muilta jobeilta aikaa liikeni. Ja nyt tuo toivon mukaan lähes kuvankaunis, mutta ei valokuvankaunis maisemamaalaus on vihdoin näkevä päivänvalon.
Tällaisissa projekteissa tuppaa toisinaan aika olemaan kortilla, ei viitsisi kumminkaan mennä ihan siitä mistä aita on matalin, mutta sitten kummikaan lopputulokseen ei ole ihan 100% tyytyväinen, jos nyt 90% tai edes 80%. Aina kun saa yhden kohdan valmiiksi, voi seuraavalla maalauskerralla todeta siinä olevan vielä rutkasti työsarkaa ja niin myös nyt. Loppujen lopuksi koko maalausta voisi työstää loputtomiin, toisaalta pelkistäminen tässä tapauksessa on ihan järkevää, ajatellen kuinka pitkäksi projekti loppupeleissä pääsi jo nyt venähtämään.
En nyt kumminkaan lähtisi kutsumaan tuota paskimmaksi räpellyksekseni ja olihan tuossa ihan kiitettävästi hommaa useammalle viikolle ja kuukaudelle, kun ei aivan joka viikko pajalle päässyt takomaan. Paljon oppi uutta mm. kuinka paljon värejä kannattaa sekoittaa, ettei lopu väri kesken. Ja jos loppuikin, niin samaisen värisävyn tuottaminen viikon kuluttua, oli amatöörille aika haastavaa puuhaa.
Tässäpä vielä mallikuva ja muutama kuva projektin varrelta. Kuvat eivät ikävä kyllä anna aivan sitä käsitystä miltä maalaus luonnossa näyttä, mutta jonkin sortin osviittaa kumminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti