Liekkihovi tulipalon jälkeen

Aika hiljaiseksi vetää. Omalla tavallaan todella komea rakennus entistä murjummassa kunnossa. Eipä tuosta montaakaan hetkeä ole, kun pääsin paikan päälle todistamaan nimensä mukaisen rakennuksen kohtaloa. Sinällään ei ihme, että noinkin kävi. Onhan rakennuksessa käynyt jos jonkinmoista hiipparia, teiniä, sun muuta suhaajaa, jotka leikkivät tulella.

Suhaanpa minäkin sisälle helposti. Olihan joku mahtava voimamies työstänyt isohkonkin miehen mentävän aukon kalteroidun ikkunapielen alapuolelle. Enpä leiki tällä kertaa tulella, vaan tanssahtelenpa kameroineni savun kitkeröittämillä hiilillä.

Urbaania tutkimusmatkailua -Liekkihovin sisuksissa

Viime vuoden toukokuussa blogia aloitellessa kaiuttelin liekkihovin pintojen muuttumisesta. Rakennus on ollut monenlaisessa muutoksessa kautta aikojen. Syrjässä sijaitseva rakennus on ollut mm. monenlaisten vandaalien käsittelyssä. Nyt paneudun pintaa syvemmälle, sukellan jostain pienestä kalterin raosta Viksbergin kartanon konttorirakennuksen sisuksiin ja tutkailen miltä siellä näyttää. Itse kartanorakennushan paloin muinoin tuhkaksi.

Pinta on saanut lisäehostusta, eikä välttämättä hyvään suuntaan. Maailma on kuitenkin muuttuva suuntaan tai toiseen. 

Liekitkin ovat liekkihovia nuolleet, mutta se ei ole suurin rakennuksessa tuhoa aikaan saanut voima.

Koffia on vedetty, ennen kuin on painettu offia. Monia on ovia, mutta tällä kertaa en niistä kaikista sisään taida tohtia.

Pokat vailla laseja. Ovenpielet vailla karmeja. Kaltereita, niitä rakennus vielä kiittää, onneksi ne eivät ole kuparista, sillä niiden ryövääjiä kyllä riittää..

Jotkut ovat ottaneet Liekkihovin leikkipuistoksi, toiset taas eivät leluista pidä.

Jos legenda pitää paikkansa, "jokaiseen autiotaloon on kätketty aarre", näyttäisi talon lattiat etsintöjen jälkeen luultavasti tältä.

Rakeita on, mutta ei elämän linjoista takeita.

Oliko se trombi, maanjäristys vai aarteenmetsästäjä? Osa lattiasta on ehditty siirtää uusille aloille, jostain tuntemattomasta ja kummallisesta syystä.

Keväinen valoilmiö kaltereiden takaa sulattaa lumen ja jään. Uusi kevät on uuden alku, kapealta näyttää tämän rakennuksen polku.

Katutaideraati: valkoinen tagi

Vuosina 2008-2009 tuli mielenkiinnolla ja hymyssä suin seurailtua Fifi:ssä ilmestyneen töhryraadin toimintaa. Koska idea on mitä mahtavin, siis töhryraati, eikä pyörää kannata keksiä uudestaan, on allekirjoittanut muokannut omanlaisen pyörän, eipä kovin pramea tai krominen, verrattain Fifin raatiin, mutta käpykylän mittakaavan mukainen, kolmehenkinen katutaideraati.

Kaiku ja blogin katutaideraati koostuu henkilöistä: Tarzani, Ulla Dulla sekä C48. Iältään raatilaiset ovat 16-48 vuotta. Kahdella raatilaisella on aiempaa graffiti/katutaidetaustaa. Koska katutaide on usein kaikkien ihmisten nähtävillä ilman, että heiltä mitään kysytään, on raadissa hyvä olla mukana henkilö joka ei graffitikulttuurista omien sanojensa mukaan mitään ymmärrä, mutta jo ammattinsa puolesta ymmärtää kauneutta ja harrastusten kautta taidetta. Olemmehan jokainen oman ympäristömme arvioijia kaikkine mainoksineen, rakennuksineen, puistoineen, taiteineen ym. juttuineen, siksi myös katutaidetta pitää arvostella.

Fifi:n sanoin "Jos katutaide on taidetta, sitä tulee arvostella."

Katutaideraati arvostelee kaiku ja blogin sattumanvaraisesti valitsemien kuvien töhryjä aika ajoin. Raati ei lähde moralisoimaan minne katutaidepläjäys on sijoitettu tai arvostelemaan kuvien laatua. Teosta arvioidaan asteikolla 1-10. Jokainen raatilainen arvostelee töhryjä omin sanoin tietämättä toistensa arvioista ja tuntematta toinen toistaan, jolloin he eivät pääse vaikuttamaan toistensa mielipiteisiin.

Katutaideraadin ensimmäiseksi arvioitavaksi pamahtaa tiskiin viksbergin lähiöstä bongattu valkoinen spreijattu tagi.

Tarzani: "Antaisin tägille arvosanaksi 4 koska en pidä noin sotkuisesta tyylistä. Graffiti näyttää lähinnä nopeasti kännissä tehdyltä täksyltä vaikka tekijällä saattaakin olla taitoa. Ylempi teksti (irwin?) on hienompi kuin tmk`s."


Ulla Dulla: "Taattua laatua! :D Ei mut tosissaan, oman tyylinsä keskikastia. Jos Irwin eläis peukuttais se tätä kybällä. Pointtina ei oo ollu tykittää taidetta. Veikkaan et tekijä ei oo noissa hommissa ensikertalainen, eikä tää oo kuosailun ainut tukotus. Nätit dripsit, sais vaan olla vielä enempi. Tasasen taattu pinnan tukotus tuo irwinistä keskiyön hölkkäpojoiks kutosen 6." 


C48: "Jossain tapauksessa ja kohteessa tuo tagi saisi enemmän pisteitä, en näe kirjoitusta kovinkaan taiteellisena lopputuloksena, joten annan 2 pistettä. Huolellisempaa tyyliä arvostaisin pisteissä korkeammalle. Tuossa kirjoituksessa kalligrafisuus on hyvin alkeellista. Kotikaupungin katukuva on paikka paikoin saman tasoinen. Herättää katsomaan ja ajattelemaan kaupunkikuvaa laajemmin. Millainen kaupunki, millainen sen pitäisi olla ja kenen toimesta?! Onko mitään tehtävissä?"



Yhteispisteet 12, keskiarvo 4

Urbaania tutkimusmatkailua –Kutomon korkeuksissa

Viimeksi kaiuttelin kuvia kutomon miljööstä kaikukameralla. Tällä kertaa tapahtui niin, että löysin itseni kutomon katoilta digikamera kourassa. Jollain kumman ilveellä olin itseni sinne kammennut, kuka enää muistaa miten ja olisihan se liian pitkä stoori kerrottavaksi, ehkä…

Tutkimusmatkailuun käy kaikuja, siis urban exploration noin kolmannella äidinkielellä sanottuna. Monet kolot kokematta, nurkat nuohoomatta, mutta tämän reissun jälkeen yksi ylväs valloitettuna.

 

Tutkailu ja tutkiminen alkaa noista mystisistä kutomon sisäpihoista, joilla ei nykyisin juuri minkäänlaista funktiota ole, tai no, antavat ne eri tiloihin kivasti luonnonvaloa, jos ei muuta. Pääkohde siintää taustalla ylväänä.

 

Kutomon vanha voimalaitos ja mystinen silta näyttää jo aivan toiselta näistä maisemista.

 

Palatakseni  tuohon fallokselliseen pääkohteeseen kutomon vesitorniin. Siinä se seisoo valloitettavana. Pienen tutkailun jälkeen huomasin kaiutelleeni itseni vesitornin sisälle. Mistä lie pienestä raosta sinne eksyin. Aakeeta on laaketa, edessä rappuset alas ja ylös. Jokainen joutaa lopulta alas, vaan harvempi meistä pääsee todella ylös.

 

Likaisia ikkunanäkymiä. Tämäkään paikka ei ole jäänyt ilman urbaaneja merkkejä. Reverse graffiti ikkunassa lämmitti mieltä. Muutenhan Koko kutomon alue, pois lukien läheinen silta, on säilynyt yllättävän puhtaana töhryiltä ja graffiteilta koko sen historian. Kertooko se siitä, että miljöötä osataan arvostaa myös töhrypiireissä, angsti puretaan muualle, rikkaiden ja hyväosaisten seinille?

 

Mitä korkeammalle kipusin, sen täydempiä kerrokset olivat. Tässä vielä varsin tyhjä kerros. Askelta askeleen perään. Seuraavissa kerroksissa kulku kävi ahtaammaksi vesitankkien vuoksi ja samalla mielenkiintoisemmaksi. Huippu siinsi edessä.

 

Vihdoinkin perillä. Ensimmäisenä tervehti Soneran linkkimasto.

 

Kutomon miljöö on muuttunut ajan saatossa, mutta vielä seisoo edessä tyhjillään jököttävä voimalaitos. Piskuinen Foge ei pärjää yhdellä kauppakeskuksella, juuri joen toiselle puolelle vanhan toimintansa lopettaneen sahan tontille rakennettiin kaikkia sykähdyttävä Prisma ostosparatiisi. Palvelut sen kun paranevat! Nyt tiedän senkin asian, minne nuoret lähihoitajiksi itsensä kouluttaneet tyttelit siirtyvät työskentelemään. On ilo nähdä lähihoitajat kaupan kassalla. Kouluttautuminen kannattaa aina!

 

Kutomon sahakattoisia labratiloja. Oikealla keltainen viimeinen vikspergin pytinki. Paljon nähtävää ja sanottavaa, vaan vähemmän aikaa sanoille.

 

Fogen ainut liikenneympyrä. Taustalla urheiluhalli, joka nimettiin oivasti tuhoisan tulipalon ja remontin jälkeen Feeniksiksi.

 

Sahakattoinen kutomon kauppakeskus. Vasemmalla rankasta maineestaan kuuluista Viksbergin lähiö. Oikealla hurjasta maineestaan tunnettu Tölön lähiö. Luoteja, puukkoja ja kyyneliä... kaikkea kummaa kaikuu noiden lähiötalojen väleissä. Douppii shittii sanos!

 

Valkoinen lippu lähiörauhalle! Ei enää huumeriitoja ja muuta hörhöilyä kiitos!

 

Jos on Fogessa hurjia kurjia lähiöitä, on uusia juuri valmistuneita jokiranta asuinalueita, jossa pyssyt ei pauku, mutta rahvaankin käy alueen läpi kulku. Siitäkö johtuu oikealla siintävän alueen seinille roiskitut töhryt? Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…

 

On tähän torniin useampikin kulkija ennen kaikuja löytänyt, en siis ole ainut tutkimusmatkailija tässä kylässä. Tutkimisen ja kokemisen riemua kaikille. Ugh!

Viksbergin vesitorni ennen ja jälkeen puhdistusten

Usein hieman syrjemmässä, kauempana asuinalueista ja silmistä löytyy graffitigallerioita. Aivan kuten täällä Fogessa on Viksbergin vesitorni toiminut pauttiarallaa vuosikymmenen enemmän tai vähemmän graffitimaalareiden galleriana. Kaupungista uupuu laillinen maalauspaikka ja se varmasti osaltaa näkyy seinillä. Jotkut lukijat voivat muistaa 2000-luvun alkupuolelta mm. FnT -possen tai fanien maalaamia FnT (Foge ja Tammela rap porukka) piissejä. Eipä torni ole tuonkaan ajan jälkeen maalaamattomaksi jäänyt, sillä torni on ehditty pestä useampaan otteeseen, eikä sitä voi olla huomaamatta, kun tarkastelee pikkuhiljaa pesuista murenevaa vesitornin betoniseinää.

Asiaa seuranneena mieleen on jäänyt kysymyksiä, voisiko kaupungilla olla tärkeämpiä rahareikiä tai muita näkyvämpiä puhdistuskohteita? Onkohan puhdistusten kohteet huolella järjellä ajateltuja, sillä Viksbergin vesitornintienoo on aika vähän liikennöity paikka. Satunnaiset lenkkeilijät ja ratsastajat näkevät välillä muutakin kuin harmaata betoniseinää, onko se huono asia? Voisiko puhdistuksiin kohdistetut varat käyttää siten, että niillä vähennettäisiin puhdistuskuluja? Hyvä sijoitus tuottaa tulosta, nyt rahat syydetään kankkulan kaivoon.

Tämäkään galleria ei ole pysynyt puhdistusten jälkeen puhtaana. Usein monen muun kaupungin mallin mukaan maalaajien ja pesijöiden välille kehkeytyy kissa ja hiirileikki, jolle ei ikävä kyllä tunnu löytyvän järkevää loppua.

Valokuvaus: Kutomon kaikuja kaikukameralla

Välistä tulee kuvattua ympäristöä eri vinkkeleistä ja mentaliteetilla. Tähän päivitykseen keräsin muinoin ostamani  Lomo Supersampler kameralla näpsittyjä räpsyjä lempialueestani Fogen kutomontienoilta. Kädet eivät olleet kuvaushetkillä vakaat, eikä sitä voi olla huomaamatta kuvista. :)) 

Supersampler, jota leikkisästi kutsun nelisilmäkameraksi -foureye, tallettaa 4 kuvaa/2sekuntiin tai 4 kuvaa/0,2 sekuntiin. Kamerasta puuttuu perinteinen etsin ja sen tilalla on 4 etsinrajaa. Niinpä tälle kameralle sopisi nimeksi myös intuitiokamera. Kuvien rajaus neljään samankokoiseen osaan rikkoutui kehnosti asetellun filmin ja/tai latauksen vuoksi. No, aina ei voi onnistua ja voiko 50€:n kameralta ihmeitä odottaa. Kuvia kumminkin ja harva kaiku toistaa identtisesti toinen toistaan.

  

 

Sähköinen kutomon voimalaitos, jonka tulevaisuudesta tällä hetkellä kovasti keskustellaan. Muuntuuko voimalaitos tulevaisuudessa visioiduksi konserttisaliksi? Raha ratkaisee, kuten apinainen kapina julistaa eräällä seinällä.

 

Kutomon vesitorni. 

 Puuvillakadun kapean osan kaunis ikkuna.

 

Kutomon pääty. Kyseisessä osassa sijaitsee nykyisin lounasruokapaikka, jumppamesta, lastenmaailma, ym. Senioreille kaavaillaan laajempia palveluita. Kohta vasarat paukkuvat tällä hetkellä tyhjyyttä ammottavissa tehdassaleissa.

 

Ainut jäljellä oleva Vigsbergin Pytinki, joka oli jäädä rahan alle. Pienessä tehdaskaupungissa kauppoja alkaa olemaan jo sen verran paljon, että edellinen supermegamarket oli jyrätä vanhaa ja arvokasta rakennuskantaa. Nyt kohta vuosikymmenen asumattomana seissyt pytinki kaipaisi nopeasti uutta toimintaa, ennen kun rapistuu arvottomaksi kuten liian moni vanha ja kaunis rakennus.

Fogen historiaa: Maalaiskylistä teollisuuskaupungiksi - kaupunkirakenteen historiaa