Palapeli

30 palaa, n. 21 x 30cm

Muutama instant foto

Polaroid ProPack Camera

Polaroidsarja saa tällä kertaa jatkoa lelumaisella proo paketilla. Kyseessä otsikon mukainen, muovinen ja nimestään huolimatta aikamoinen lelukamera, Polaroid ProPack Camera.

Kyseistä hieman vanhahtavan tyylistä paljekameraa valmistettiin yhdeksänkymmentäluvulta vuoteen 2003. Kamerasta löytyy muutamia lähes identtisiä kameramalleja, kuten Polaroid EE100 sekä Polaroid Reporter. Ensin mainitussa erona ProPackiin on kameran takaosa. ProPackissa on elektroninen filmin kehitysajastin, kun EE100:ssa on cold clip, jossa alkuperäiset filmit kehitettiin parhaan kehitystuloksen saamiseksi. ProPack imee sisäänsä “neliö” formaatin filmiä: 31/4 x 33/8 in. (8.5 x 8.6 cm) sekä suorakaide formaatin filmiä: 31/4 x 41/4 in. (8.5 x 10.8 cm) Käypiä filmejä ovat mm. Polaroid Polacolor Type 88, 108, 668, 669 sekä Polaroid Type 87, 107,107C, 665 ja 667. Nykyisin valmistettavista filmeistä parhaiten löytyy suorakkaide formaatissa olevia Fujifilmin  Fujifilm FP-100c glossy,  Fujifilm FP-100c silk ja Fujifilm FP-3000B filmejä, joista viimeinen on mustavalkofilmiä. Filmit vedetään kameran sisuksista manuaalisesti kuvan oton jälkeen. Toisin kuin vaikkapa perinteiset 600 filmiä käyttävät kamerat, joista kuva putkahtaa filmipaketin sisäisen pariston voimalla automaattisesti. Filmin annetaan kehittyä muutamista sekunteista minuutteihin, riippuen filmistä, sekä vallitsevasta lämpötilasta. Tämän jälkeen kuva irroitetaan vetämällä irti negatiiviosasta. Jäljelle jää siis myös kuvan negatiivi, jota voi hyödyntää eri tavoin, josta saisikin helposti oman päivityksensä, ellei jopa pari...

Kamerassa irroitettava salamayksikkö. Kameraan menee myös vanhan malliset salamakuutiot, joiden saatavuus on tätä nykyä kivien alla. Kamerassa f 9.4/112mm, kolmen elementin muovilinssi. Arvioitava tarkennuksen säädin, mikä tekee tarkasta kuvaamisesta haastavaa. Arvioidaan etäisyys kamerasta tarkennettavaan kohtaa ja säädetään linssin tarkennusrenkaasta tarkennusetäisyys. Tarkennus 1m-9m-∞ (äärettömään). Kameran takaosassa oleva kehitysajastin imee sisäänsä pienen nappipariston. Ajastin on mielestäni varsin tarpeeton, sillä kehitysajan voi arvioida tai antaa puhelinen laskea. Kamerassa automaattinen valotusajan mittaus, useista kymmenistä sekunneista (erittäin pimeissä olosuhteissa, jossa vain vähäistä valoa)-1/500 sekuntiin. Jalusta liitäntä ja jalusta onkin hämärimmissä kuvaustilanteissa paikallaan. Kamera tarvitsee toimiakseen kaksi 1,5V AAA sormiparistoa. Tummennus/vaalennus-säädin löytyy. Säädettävä ISO/ASA 80, 3000 tai 3000ER. Vaikka nykyiset käytettävissä olevat värifilmit ovat ISO 100, on kameran ISO 80 ihan riittävä, eikä kuvista tule kovinkaan helposti ylivalottuneita, lisäksi kun käyttää tummennus/vaalennus-säädintä hieman kuvia tummentamaan, niin kuvista saa varsin hyvin valottuneita. ISO/ASA 3000 on mustavalkofilmille ja 3000ER on myös mustavalkofilmille sisätiloissa kuvattaessa ilman salamaa.

Tämän teknisen diipa daapan jälkeen onkin hyvä tsekkailla varsinaisia ProPackilla otettuja kuvia. Varsin muhevaa jälkeä omaan makuuni. Lisää ko. kameralla otettuja kuvia löytyy blogin syövereistä. Tsek blogin haulla, esim. sanalla ProPack tai polaroid. ;)

Polaroid Spectra 1200FF

Tulipa taas hankittua muutamia uusia leluja hauskuuttamaan vanhan patun elämää. Tässäpä yksi niistä. Koska kyseessä on polaroid kamera, pääsee se polaroidsarjan jatkoksi.

Tämä muotoilultaan futuristinen, lähes start trekmäinen Polaroid Spectra 1200FF kamera putkahti ulos vain vähän aikaa sitten, nimittäin 2001. Kamera imee sisäänsä sitä hieman leveämpää image/spectra filmiä. Salama laukoo joka kuvaushetkellä, mikä ei oikeastaan ole kovinkaan hyvä juttu. Herkkä filmi ylivalottuu herkästi, mutta aina voi kikkailla salaman himmeämmäksi tai kokonaan peittoon. Kamerassa kaksi tarkennusmodea; 0,6-1,20m ja 1,2m-∞ (äärettömään). Sanoisin, että tämä kamera on parhaimmillaan käyttämilläni mustavalkofilmeillä, salama peitettynä hämärässä valossa. Harmi ettei kamerasta löydy tummennus/vaalennus-säädintä. Sanovat, että 100mm f/11.5, 2-elementin muovilinssi kuvaa laajemmin, mitä useimmat muut polaroidlinssi. Metallinen linsinsuojus liukuu linssin suojaksi, kun kameran sulkee kokoon.

Ihan vekkuli futuristipola pieneen kokoelmaani. Edukaskin vielä, 10€ hinta ei paljon päätä huimaa 20 €/8kuvan filmipaketin rinnalla. :P

Tässäpä vielä muutamia kokeiluja vahvassa päivänvalossa, sisällä salamalla sekä ilman salamaa. Filmierissä on selvästi aika suuria eroja, tai erot tulevat ainakin tällä kameralla hyvin esiin.

Urbaania tutkimusmatkailua -Liekkihovin sisuksissa

Viime vuoden toukokuussa blogia aloitellessa kaiuttelin liekkihovin pintojen muuttumisesta. Rakennus on ollut monenlaisessa muutoksessa kautta aikojen. Syrjässä sijaitseva rakennus on ollut mm. monenlaisten vandaalien käsittelyssä. Nyt paneudun pintaa syvemmälle, sukellan jostain pienestä kalterin raosta Viksbergin kartanon konttorirakennuksen sisuksiin ja tutkailen miltä siellä näyttää. Itse kartanorakennushan paloin muinoin tuhkaksi.

Pinta on saanut lisäehostusta, eikä välttämättä hyvään suuntaan. Maailma on kuitenkin muuttuva suuntaan tai toiseen. 

Liekitkin ovat liekkihovia nuolleet, mutta se ei ole suurin rakennuksessa tuhoa aikaan saanut voima.

Koffia on vedetty, ennen kuin on painettu offia. Monia on ovia, mutta tällä kertaa en niistä kaikista sisään taida tohtia.

Pokat vailla laseja. Ovenpielet vailla karmeja. Kaltereita, niitä rakennus vielä kiittää, onneksi ne eivät ole kuparista, sillä niiden ryövääjiä kyllä riittää..

Jotkut ovat ottaneet Liekkihovin leikkipuistoksi, toiset taas eivät leluista pidä.

Jos legenda pitää paikkansa, "jokaiseen autiotaloon on kätketty aarre", näyttäisi talon lattiat etsintöjen jälkeen luultavasti tältä.

Rakeita on, mutta ei elämän linjoista takeita.

Oliko se trombi, maanjäristys vai aarteenmetsästäjä? Osa lattiasta on ehditty siirtää uusille aloille, jostain tuntemattomasta ja kummallisesta syystä.

Keväinen valoilmiö kaltereiden takaa sulattaa lumen ja jään. Uusi kevät on uuden alku, kapealta näyttää tämän rakennuksen polku.

Polaroid ImagePro

Päätinpä tässä vaiheessa blogikirjoittelua aloittaa pienimuotoisen sarjan Polaroid-kameroista, kuvista ja sen sellaisesta Polajuttuihin liittyvistä asioista. Joskin varmaan päästään tutkailemaan myös kuvien kautta muita asioita, eli kuvan kohteita ja niihin liittyviä asioita.

Meikäläistä on aina kiehtonut valokuvat ja valokuvausvälineet, vaikka niistä en ihmeemmin kenenkään kanssa ole koskaan jutellut, mitä nyt emännän kanssa ;-), saati nuoruudessa omistanut, sen enempää niistä tiennyt, jos nytkään paljoa sen enempää. Etenkin Polaroidkuvat ovat sellaisia viekoittelevan rouheita, vintagehenkisiä, joista löytyy erittäin tarkkapiirtoisista kuvista, aivan suttuisiin ja kehitysvirheellisiin kuviin asti. Sellaisista suttuisista ja epätarkoistakin kuvista löytyy  mystisen maaginen tunnelma joka kietoo pauloihinsa, jollaista ei digikameroilla suoriteta. Älypuhelimet ym. kamerasovellutuksetkin kalpenevat tasapaksussa polaroidkopiotunnelmassaan reippaasti alkuperäisten kuvien rinnalla.

Sarjan aloittaa ehkäpä tällä hetkellä laadukkain polaroidkamerani, Polaroid Image Pro, pikakuvakameroiden aatelia. Kameran sain muutaman euron hintaan kirpputoreja kierrellessä, niin kuin useimmat polakamerani. Nimestään huolimatta tämäkään lelu ei tee heti kuvaajasta proota, kuten ei laitteet tai lelut noin yleensäkään.

Kamera imee sisäänsä spectra-filmiä, jonka saatavuus vaihtelee. Löytyy kyllä, kunhan hieman näkee vaivaa. Hinnaltaan filmi/10kuvaa on 20€ ylöspäin, joten ihan halpa harrastus tämä ei ole, vaikka pääasiassa omat polat ovat lelukameraosastoa, on polaroid-kameroihin soveltuva filmi poikkeuksetta tyyristä.
Kuvan koko kehyksineen 101 x 103mm. Ilman kehystä kuva-ala on 90 x78mm, eli hintsun verran kookkaampia kuvia, millaisiksi polan kuvat tavallisesti käsitetään.

Kuva:Polaroid passion.com

Polaroid Image Pro kamerasta löytyy:

-automaatti tai manuaalikuvaus
-LCD -näyttö manuaalivalikolla
-manuaalitarkennus
-pitkä valotusaika
-päällekkäisten kuvien mahdollisuus (max 5 kuvaa)
-ajastin
-valotuksen kompensaatio kirkkaalle taustalle
-laadukas valotusautomatiikka ja tarkennus
-tarkennuksen etäisyys näkyy etsimessä (erittäin harvinainen ominaisuus kamerassa, ei löydy esim. uusista digijärkkäreistäkään)
-tarkennuksen äärettömään lukitus
-automaatti salama / salama pois
-"intervalo meter", kamera ottaa kuvia asetetulla aikavälillä ja sitä voi käyttää yhdessä ajastimen kanssa.


Tässäpä vielä muutama kuva kesältä 2009.

Typsyjen mehuhetki

MAN

Kajo

Lomo SuperSampler

Jossain vaiheessa ehdinkin jo höpötellä hieman tästä kaikukamerasta Lomo SuperSamplerista. Arkistoja kaivellessa löytyi muutama onnistunut räpsy palan painikkeeksi. Tosiaan, aiemmin päivityksessä Valokuvaus: Kutomon kaikuja kaikukameralla väläyttelin upean kehnosti rajautuneita/latautuneita kuvia. Tällä kertaa setti saa jatkoa neljän suht onnistuneen otoksen voimin.

SuperSampler on ihan mielettömän persoonallisia kuvia tuottava kapistus. Panoramamaisia neljän kuvan kuvakokonaisuuksia ei voi olla tunnistamatta SS:n vehkeilyksi. Tämä muovinen kapistus imee sisäänsä perinteistä 35mm filmiä. Eikä kameran alle  50€:n  hinta päätä huimaa. Miinuksena ehkä se, että kuvia joutuu odottamaan negan ja kuvien kehityksen verran, jos sellaista nyt miinukseksi voi lukea. Suosittelen henkilöille joilta luonnistuu digijärjestelmäkamerastaan irrottautuminen ja halu kokeilla jotain digiaikakauden leluista poikkeavaa jälkeä! Toki fotari rulettaa. :-)

Se joka koivuun kurkottaa, se kuraan kapsahtaa...

Graffiti puzzele New York

Mitä kaikkea maailmaan mahtuukaan graffitin nimissä, ainakin graffitilla myydään vähän sitä sun tätä, tässäkin vain mielikuvitus on rajana. On hiirimattoa, läppärilaukkua, kuulokkeita ja vaikka mitä. Tällä kertaa sain käsiini krääsäpuolen osastolta Spinning Hat Playful Designin Graffiti puzzle New York palapelin.  Kyseiseltä firmalta löytyy toki muitakin mahtavia palapelejä hauskoissa paketeissa, joten jos kiinnostusta löytyy tsek tsek...

Palapelin idea on hyvä 10, toteutus 6-7p. Paketti on mielenkiintoinen, ihan mukava avata täysinäinen spraykannu, jonka sisältä löytyy 300 kappaletta palapelinpaloja. Miinuksena kannun lelumaisuus, pahvisuus ja pieni koko verrattuna aitoon 400ml kannuun. Kaikki palapelin palat tallella, jokunen oli ikävästi vääntynyt, mutta ei haitannut lopputulosta, viimeistä palaa myöden löysivät paikkansa. Ei ollut liian vaikea, ei myöskään liian helppo. Kuva vain on täynnä töhryä, joiden seasta löytyi yllätyksekseni piilomainos osoitteeseen MERESONE.COM. Pätevän oivaltavaa. Töhryt eivät olekaan vain merkityksettömiä sotkuja. Mukava yhden illan ajanviete kaverin, emännän tai vaikkapa viinilasin kera.

Urban Ninja -Nuntsat

Viime Urban Ninja päivityksessä tuunailin kiviritsan kaukotaisteluaseeksi, mutta asearsenaali ei suinkaan jämähdä vain yhteen leluun, vaan pitää hallita eri taisteluetäisyydet ja välineet. Nyt panostan lähitaisteluaseeseen Nunchakuun eli tuttavallisemmin Nuntsiin.

Nuntsat eivät suinkaan ole perinteinen muinaisten ninjojen taisteluväline. Kuten tavallista, amerikkalaiset elokuvat ovat muokanneet mielikuvia rajusti ja vääristäneet ne lähes täysin tässäkin asiassa. Mutta nunchakut kuuluvat voimakkaasti urbaanin ninjan varusteisiin. Eikä niiden tuhovoimaa pidä aliarvioida.

 

Nuntsien valmistukseen tarvitset ainakin harjanvartta, myös jääkiekkomailan puinen varsi käy. Käytä tässä mielikuvitusta. Sahan, pihdit ja / tai tongit, erkkaria, santapaperia, pala ketjua, lenkkiruuveja, sekä oman akselinsa ympäri pyöriviä lenkkejä. Omat lenkkiruuvit sain ikkunahakasista, joita löysin mädäntyneestä ikkunapokasta autiotalosta. 360 asteen pyörivät lenkit löysin roskiksesta vanhoista lipuista, mutta vastaavia löytyy esim. joistain avainperistä. Rakennustarvikemyymälät tarjoavat vaikka ja mitä tarpeellista näpertelyyn, joten tsekkaa mestat jos kotoa ei löydy. Roskikset tarjoavat ilmaista materiaalia joka kodin tuunaajille ja muille puuhaajille, joten suosittelen dyykkaamaan kaiken materiaalin!

Sahaa kaksi n. 30-35cm puukapulaa. Pituus on suhteellinen, eri pituiset nuntsat käyttäytyvät eri tavalla. Kokeile eri pituisia varsia. Hio enemmät röpöt kapuloiden päistä. Päällystä puukapulat eristysnauhalla, jotta saat kunnon pidon. Musta on paras ja hukkuu parhaiten yön pimeyteen.

 

Irroita lenkkiruuvit hakasista.

 

Katkaise sahalla tai tongeille noin nyrkin levyinen pätkä ketjua.

 

Kiinnitä 360 lenkki  ja ketjut toisiinsa puristamalla viimeinen lenkki pihdeillä kiinni. Toista sama ketjun toiseen päähän. 360 asteen lenkkejä käytetään, jotta ketju ei menisi nuntsia pyöritellessä sykkyrälle, vaan kapulat pyörisivät vapaasti.

 

Kiinnitä ruuvilenkki 360 lenkkeihin pihdeillä puristaen.

 

Paina puukolla tai muulla monitoimityökalun terällä puukapulan toiseen päähän reikä. 

Kierrä ruuvilenkki ketjuineen kaikkineen kapulan reikään. Toista sama toiselle kapulalle. 

 

Hoja! Ninja nuntsasi ovat valmiit. Voit vielä ehostaa ulkonäköä ja saada nuntsistasi vieläkin paremmin pimeyteen hukkuvat maalaamalla metalliosat mustalla spraymaalilla.

Tällä mallilla harjoittelu voi olla kivuliasta. Hyvät harjoittelununtsat saat vaahtomuovilla päällystetystä hieman harjanvartta ohuemmasta pyörökepistä, joilla voi jo ottaa hieman kovempaakin osumaa vastaan. Kuten tavallista, mahtava ase ei tee sinusta muuta kuin mahtailevan ison pojan leluineen. Jos haluat ninjaksi, sinun tulee hallita valmistamasi taisteluaseen käyttö monin eri tavoin. Kurinalaisuutta ja reeniä! :-)