AvaruusAskel

Mukailtu edellisen päivityksen, Päivän kynäily vol. 15 duunista. Ei ehkä yllä kyllä kanvaksen tasolle. Liian nopeasti tuli suhattua ja pinta olisi voinut olla hieman kookkaampi, jotta olisi saanut mahdutettua enempi taustaa ja siten duuni olis saanut enemmän ilmavuutta, näin tällä kertaa... Pienin askelin kohti pimeneviä syysiltoja. Upea kesä takana, mahtavia syksyisiä tähtitaivaita edessä ja mitä vielä...aika näyttää.

Liekkihovi tulipalon jälkeen

Aika hiljaiseksi vetää. Omalla tavallaan todella komea rakennus entistä murjummassa kunnossa. Eipä tuosta montaakaan hetkeä ole, kun pääsin paikan päälle todistamaan nimensä mukaisen rakennuksen kohtaloa. Sinällään ei ihme, että noinkin kävi. Onhan rakennuksessa käynyt jos jonkinmoista hiipparia, teiniä, sun muuta suhaajaa, jotka leikkivät tulella.

Suhaanpa minäkin sisälle helposti. Olihan joku mahtava voimamies työstänyt isohkonkin miehen mentävän aukon kalteroidun ikkunapielen alapuolelle. Enpä leiki tällä kertaa tulella, vaan tanssahtelenpa kameroineni savun kitkeröittämillä hiilillä.

Urbaania tutkimusmatkailua -Liekkihovin sisuksissa

Viime vuoden toukokuussa blogia aloitellessa kaiuttelin liekkihovin pintojen muuttumisesta. Rakennus on ollut monenlaisessa muutoksessa kautta aikojen. Syrjässä sijaitseva rakennus on ollut mm. monenlaisten vandaalien käsittelyssä. Nyt paneudun pintaa syvemmälle, sukellan jostain pienestä kalterin raosta Viksbergin kartanon konttorirakennuksen sisuksiin ja tutkailen miltä siellä näyttää. Itse kartanorakennushan paloin muinoin tuhkaksi.

Pinta on saanut lisäehostusta, eikä välttämättä hyvään suuntaan. Maailma on kuitenkin muuttuva suuntaan tai toiseen. 

Liekitkin ovat liekkihovia nuolleet, mutta se ei ole suurin rakennuksessa tuhoa aikaan saanut voima.

Koffia on vedetty, ennen kuin on painettu offia. Monia on ovia, mutta tällä kertaa en niistä kaikista sisään taida tohtia.

Pokat vailla laseja. Ovenpielet vailla karmeja. Kaltereita, niitä rakennus vielä kiittää, onneksi ne eivät ole kuparista, sillä niiden ryövääjiä kyllä riittää..

Jotkut ovat ottaneet Liekkihovin leikkipuistoksi, toiset taas eivät leluista pidä.

Jos legenda pitää paikkansa, "jokaiseen autiotaloon on kätketty aarre", näyttäisi talon lattiat etsintöjen jälkeen luultavasti tältä.

Rakeita on, mutta ei elämän linjoista takeita.

Oliko se trombi, maanjäristys vai aarteenmetsästäjä? Osa lattiasta on ehditty siirtää uusille aloille, jostain tuntemattomasta ja kummallisesta syystä.

Keväinen valoilmiö kaltereiden takaa sulattaa lumen ja jään. Uusi kevät on uuden alku, kapealta näyttää tämän rakennuksen polku.

Liekkihovi ennen ja jälkeen puhdistusten

Viime ja edellis kesänä tuli liikuttua kohtalaisen paljon eri graffitimestoilla. Liekkihovi oli yksi bongausmestoista. Paikka on ehkä paremmin tunnettu Viksbergin autiotalona tai meijerinä, jona kyseinen rakennus on kanssa muine toimintoineen muinoin toiminut. Nykyisin pienimuotoisena galleriana.

Ennen puhdistusta Liekkihovi oli käpykylämme mittakaavassa kohtalaisesti maalattu kohde. Eipä puhdistusten jälkeenkään pojilta kannut kotiin jäänyt. Tokkopa myöhemminkään? Nähtäväksi jää.

Tarrrojen, stencileiden ja pasteupsien kautta piissiin. Meniköös nyt ihan oikein? No, holjaa o.