Polaroidsarja saa tällä kertaa jatkoa lelumaisella proo paketilla. Kyseessä otsikon mukainen, muovinen ja nimestään huolimatta aikamoinen lelukamera, Polaroid ProPack Camera.
Kyseistä hieman vanhahtavan tyylistä paljekameraa valmistettiin yhdeksänkymmentäluvulta vuoteen 2003. Kamerasta löytyy muutamia lähes identtisiä kameramalleja, kuten Polaroid EE100 sekä Polaroid Reporter. Ensin mainitussa erona ProPackiin on kameran takaosa. ProPackissa on elektroninen filmin kehitysajastin, kun EE100:ssa on cold clip, jossa alkuperäiset filmit kehitettiin parhaan kehitystuloksen saamiseksi. ProPack imee sisäänsä “neliö” formaatin filmiä: 31/4 x 33/8 in. (8.5 x 8.6 cm) sekä suorakaide formaatin filmiä: 31/4 x 41/4 in. (8.5 x 10.8 cm) Käypiä filmejä ovat mm. Polaroid Polacolor Type 88, 108, 668, 669 sekä Polaroid Type 87, 107,107C, 665 ja 667. Nykyisin valmistettavista filmeistä parhaiten löytyy suorakkaide formaatissa olevia Fujifilmin Fujifilm FP-100c glossy, Fujifilm FP-100c silk ja Fujifilm FP-3000B filmejä, joista viimeinen on mustavalkofilmiä. Filmit vedetään kameran sisuksista manuaalisesti kuvan oton jälkeen. Toisin kuin vaikkapa perinteiset 600 filmiä käyttävät kamerat, joista kuva putkahtaa filmipaketin sisäisen pariston voimalla automaattisesti. Filmin annetaan kehittyä muutamista sekunteista minuutteihin, riippuen filmistä, sekä vallitsevasta lämpötilasta. Tämän jälkeen kuva irroitetaan vetämällä irti negatiiviosasta. Jäljelle jää siis myös kuvan negatiivi, jota voi hyödyntää eri tavoin, josta saisikin helposti oman päivityksensä, ellei jopa pari...
Kamerassa irroitettava salamayksikkö. Kameraan menee myös vanhan malliset salamakuutiot, joiden saatavuus on tätä nykyä kivien alla. Kamerassa f 9.4/112mm, kolmen elementin muovilinssi. Arvioitava tarkennuksen säädin, mikä tekee tarkasta kuvaamisesta haastavaa. Arvioidaan etäisyys kamerasta tarkennettavaan kohtaa ja säädetään linssin tarkennusrenkaasta tarkennusetäisyys. Tarkennus 1m-9m-∞ (äärettömään). Kameran takaosassa oleva kehitysajastin imee sisäänsä pienen nappipariston. Ajastin on mielestäni varsin tarpeeton, sillä kehitysajan voi arvioida tai antaa puhelinen laskea. Kamerassa automaattinen valotusajan mittaus, useista kymmenistä sekunneista (erittäin pimeissä olosuhteissa, jossa vain vähäistä valoa)-1/500 sekuntiin. Jalusta liitäntä ja jalusta onkin hämärimmissä kuvaustilanteissa paikallaan. Kamera tarvitsee toimiakseen kaksi 1,5V AAA sormiparistoa. Tummennus/vaalennus-säädin löytyy. Säädettävä ISO/ASA 80, 3000 tai 3000ER. Vaikka nykyiset käytettävissä olevat värifilmit ovat ISO 100, on kameran ISO 80 ihan riittävä, eikä kuvista tule kovinkaan helposti ylivalottuneita, lisäksi kun käyttää tummennus/vaalennus-säädintä hieman kuvia tummentamaan, niin kuvista saa varsin hyvin valottuneita. ISO/ASA 3000 on mustavalkofilmille ja 3000ER on myös mustavalkofilmille sisätiloissa kuvattaessa ilman salamaa.
Tämän teknisen diipa daapan jälkeen onkin hyvä tsekkailla varsinaisia ProPackilla otettuja kuvia. Varsin muhevaa jälkeä omaan makuuni. Lisää ko. kameralla otettuja kuvia löytyy blogin syövereistä. Tsek blogin haulla, esim. sanalla ProPack tai polaroid. ;)
Selasin noita sun ottamia vanhempia väri ja mv kuvia. Ihmetytti kuinka noissa värikuvissa tausta blurrautuu tarkennettaessa lähelle. Mustavalkokuvat oli lähes kauttaaltaa tarkkoja. Siis eihän tossa kamerassa ole kumminkaan aukonsäätömahdollisuutta, niin miten se on mahdollista? Onko sulla tietoa kuinka toi on mahdollista?
VastaaPoistaAukon koko säätyy ISO/ASA säätimen mukaan, eli ISO 80 = suurin tämän kameran aukoista. ISO 3000:lla pienin ja 3000 ER ISO säädöillä aukko on noiden kahden välimaastosta. Elikkäs aika loogisesti menee filmin herkkyyden ja valon tarpeen mukaan. Eli tietty kun ISO/ASA on 80 on aukko suuri ja silloin myös kuvan tausta blurrautuu enemmän kuin pienellä aukolla, jolloin kuvasta tulee enemmän kauttaaltaan tarkka. Aivan samaan tapaan kuin vaikkapa digikameralla kuvattaessa. Toivottavasti vastauksesta on apua. :)
VastaaPoista