tiistai 2. elokuuta 2011

Urbaania tutkimusmatkailua –Kalkkipetterin syövereissä

Eipä ole paljoa päivityksiä tullut yli Fogen rajojen. No, kun tällainen hippeilevä kotipoika olen ja pääasiallinen kulkuväline munamankeli ja apostolin kyyti, niin eipä sitä aina jouda muille maille maailmaa näkemään. Joskus harvoin sitä saa mahdollisuuden kulkea muiden peesissä tuntemattomille vesille ja jäille… Näin kävi myös päivityksen arvoisesti tuossa talvella.

Suuntasin muutaman tuttuni voimin kaverini transiitin nokan kohti Lohjaa, tarkemmin Virkkalan kalkki- ja sementtitehdasta, tuttavallisemmin Kelkkipetteriä kohden. Lapsena ja nuorena poitsuna sitä tuli nuohottua mitä enemmissä määrin monissa hylätyissä koloissa ja missä lie jo puretuissa taloissa, mutta tämän reissun kohde oli ylivoimaisesti historiani monumentaalisin hylätty kohde.

Aamusta aikaisin reissuun eväksien kanssa ja pienen pitsahetken päälle tutkailemaan Kalkkipetterin syövereitä. Kalkkipetteri on mahtipontisuudessaan useamman päivän kohde, eikä yksi päivä ole riittävä aika saadakseen kohteesta kaiken irti, joten jos mielii samoille mestoille, kannattaa varata hyvin aikaa, vaikka kohdetta olisi tarkoitus tarkastella vain pintapuolisesti.

Upeiden aikaa nähneiden kohteiden lisäksi paikka tarjoaa myös vaarallisia kulkuja, joten aina kannattaa pitää järki mukana, eikä turhalle uhkarohkeudelle kannata antaa sijaa. Henkeä salpaavien avarien korkeiden näkymien vastapainoksi kohde tarjoaa rutkasti maanalaisia tunneleita ja kaapelikäytäviä, vai mitä nuo nyt sitten tarkalleen ottaen ovat. Talvella tunneleissa puhalsi kuumailmapuhaltimet, joten talvisilla varusteilla ahtaissa tiloissa tulee vähintäin lämmin. Jos podet klaustrofobiaa, voivat kuumat ja noin 60x100cm käytävät tuntua ihanilta paikoilta muutamien kymmenien metrien kulun jälkeen, kun aikaa on vieläpä kulunut moninkertaisesti kävelyvauhtiin nähden. Kiva nuohota itseään eteenpäin ilmastointiputkien päällä, välillä jalkojen jumittuessa putkien väliin. Näistä ahtaimmista tunneleista en ikävä kyllä mahtunut ja hikoiluni vuoksi malttanut kuvia ottaa ja ne tuskin kuvaisivat sitä autuutta jonka jokainen kunnon rassi voi ahtaassa kolossa kokea.

Paikasta olisi paljon kerrottavaa, mutta kuten tavallista kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa…























Saavuimme takaisin Fogertyyn yön alkutunneilla. Hieman lumitöitä ja saunan lämmittelyä kyytipojaksi. Rentoutukseksi yösaunomista ja sapuskaa, siinä jo vähän kovempikin äijä ehti pilkkiä soffalla saunaa odotellessa, joten se tiesi vain seuraavaksi yöksi sikeitä unia. ;P


Upea reissu kaikin puolin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti