Urbaania tutkimusmatkailua –Kutomon korkeuksissa

Viimeksi kaiuttelin kuvia kutomon miljööstä kaikukameralla. Tällä kertaa tapahtui niin, että löysin itseni kutomon katoilta digikamera kourassa. Jollain kumman ilveellä olin itseni sinne kammennut, kuka enää muistaa miten ja olisihan se liian pitkä stoori kerrottavaksi, ehkä…

Tutkimusmatkailuun käy kaikuja, siis urban exploration noin kolmannella äidinkielellä sanottuna. Monet kolot kokematta, nurkat nuohoomatta, mutta tämän reissun jälkeen yksi ylväs valloitettuna.

 

Tutkailu ja tutkiminen alkaa noista mystisistä kutomon sisäpihoista, joilla ei nykyisin juuri minkäänlaista funktiota ole, tai no, antavat ne eri tiloihin kivasti luonnonvaloa, jos ei muuta. Pääkohde siintää taustalla ylväänä.

 

Kutomon vanha voimalaitos ja mystinen silta näyttää jo aivan toiselta näistä maisemista.

 

Palatakseni  tuohon fallokselliseen pääkohteeseen kutomon vesitorniin. Siinä se seisoo valloitettavana. Pienen tutkailun jälkeen huomasin kaiutelleeni itseni vesitornin sisälle. Mistä lie pienestä raosta sinne eksyin. Aakeeta on laaketa, edessä rappuset alas ja ylös. Jokainen joutaa lopulta alas, vaan harvempi meistä pääsee todella ylös.

 

Likaisia ikkunanäkymiä. Tämäkään paikka ei ole jäänyt ilman urbaaneja merkkejä. Reverse graffiti ikkunassa lämmitti mieltä. Muutenhan Koko kutomon alue, pois lukien läheinen silta, on säilynyt yllättävän puhtaana töhryiltä ja graffiteilta koko sen historian. Kertooko se siitä, että miljöötä osataan arvostaa myös töhrypiireissä, angsti puretaan muualle, rikkaiden ja hyväosaisten seinille?

 

Mitä korkeammalle kipusin, sen täydempiä kerrokset olivat. Tässä vielä varsin tyhjä kerros. Askelta askeleen perään. Seuraavissa kerroksissa kulku kävi ahtaammaksi vesitankkien vuoksi ja samalla mielenkiintoisemmaksi. Huippu siinsi edessä.

 

Vihdoinkin perillä. Ensimmäisenä tervehti Soneran linkkimasto.

 

Kutomon miljöö on muuttunut ajan saatossa, mutta vielä seisoo edessä tyhjillään jököttävä voimalaitos. Piskuinen Foge ei pärjää yhdellä kauppakeskuksella, juuri joen toiselle puolelle vanhan toimintansa lopettaneen sahan tontille rakennettiin kaikkia sykähdyttävä Prisma ostosparatiisi. Palvelut sen kun paranevat! Nyt tiedän senkin asian, minne nuoret lähihoitajiksi itsensä kouluttaneet tyttelit siirtyvät työskentelemään. On ilo nähdä lähihoitajat kaupan kassalla. Kouluttautuminen kannattaa aina!

 

Kutomon sahakattoisia labratiloja. Oikealla keltainen viimeinen vikspergin pytinki. Paljon nähtävää ja sanottavaa, vaan vähemmän aikaa sanoille.

 

Fogen ainut liikenneympyrä. Taustalla urheiluhalli, joka nimettiin oivasti tuhoisan tulipalon ja remontin jälkeen Feeniksiksi.

 

Sahakattoinen kutomon kauppakeskus. Vasemmalla rankasta maineestaan kuuluista Viksbergin lähiö. Oikealla hurjasta maineestaan tunnettu Tölön lähiö. Luoteja, puukkoja ja kyyneliä... kaikkea kummaa kaikuu noiden lähiötalojen väleissä. Douppii shittii sanos!

 

Valkoinen lippu lähiörauhalle! Ei enää huumeriitoja ja muuta hörhöilyä kiitos!

 

Jos on Fogessa hurjia kurjia lähiöitä, on uusia juuri valmistuneita jokiranta asuinalueita, jossa pyssyt ei pauku, mutta rahvaankin käy alueen läpi kulku. Siitäkö johtuu oikealla siintävän alueen seinille roiskitut töhryt? Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…

 

On tähän torniin useampikin kulkija ennen kaikuja löytänyt, en siis ole ainut tutkimusmatkailija tässä kylässä. Tutkimisen ja kokemisen riemua kaikille. Ugh!

Parasta aikaa tekemässä

Tällä hetkellä hion mahtavia voimia. Paremmin sanottuna hion ninja scratching skilssejä. Pari levareita, mikseri, kasa raaputettavia levyjä ja ennen kaikkea rutkasti aikaa hioa vingutustaitoja. Saadaksesi ninja skilssit, kannattaa seurata mitä muut tekevät. Kopsaa, komppaa, hio, hinkuta ja vinguta. Sählää, häslää, bätlää ja skrätsää. Koe ja kokeile uutta, tämäkin taito vaatii uutteruutta.

 

Vinguttele menemään ja muista, kukaan ei ole seppä syntyessään.

 

Monen monituisen tunnin kuluttua, vinyylisi saattavat olla hieman naarmuilla. Kuvassa jo hieman enemmän kovia kokenut LP. Aikaa nähnyt yksilö joutaa uusiin tehtäviin.

 

Tätäkään kappaletta en roskiin joutanut lajitella, vaan uuden ajan näyttäjäksi tämäkin kappale, ajatella…

Maalailua Ehtootorilla

Näin kesäaikaan Fogessa järjestetään Ehtootori jokaisen viikon torstai. Kaunis piipputerassin ympärys, eli kehräämön miljöö luo tapahtumalle oivat puitteet. Tämän viikon teema oli STREET/NUORISO. Upeassa säässä oli katukorista, kirpputoria, musisointia, taekwondo-näytöstä, alamäkiajo infoa, parkour-näytös, apinasuodatin-valokuvapaja, meikkikoulua ja vaikka mitä. Ennen kaikkea, ehkä kaiku ja blogin lukijoita eniten  tuosta kaikesta kiinnostavaa spraymaalailua, jota suoritettiin alueella paikallaolijoiden kiusaksi. Kunnon imppaukset ovat aina paikallaan. No, tuoksuja yhtä kaikki purkista tai kainalosta, röökistä tai lätystä. Toiset tykkää tykimmästä. :-)

 

Edellisinä päivinä veistelin suurehkon paprusabluunan.

 

Lopputuloksena jonkinsortin katutaidepläjäys. Kaupanpäällisinä timelapse koko touhusta.   

                                                                         



Kiitos vielä paikalliselle Värisilmälle / Forssan sisustustalolle maalisponssista!   

Stencilöintiä skeittilaudalle, fiilistellen tuhottavaksi radalle

Viime päivityksessä käsittelin paikallista Ghetto Parkkia ja lupailin aloittaa skeittausharrastukseni uudelleen. Itse asiassa skedeys on ollut elämäntapanani monia vuosia, jo 80-luvun puolivälin jälkeen astui kuvioihin ja vei nuoren pojun mennessään. Monen monituista hyvää ja vähemmän hyvää hetkeä on tullut renkaiden päällä vietettyä. Kun kaverit lähtivät radalle dogaamaan, meikäläinen suuntasi rampeille rullaamaan. Rullailut jäivät useaksi vuodeksi loukkaantumisten vuoksi. Nyttemmin on mukava verestellä vanhoja ilman suorittamisen tuskaa, antaa itsensä fiilistellä, päästää menemään. Ja vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään…

Jostain työhuoneen perukoilta kaivoin korkkaamattoman laudan, jota jonkun aikaa olen hypistellyt rullausinto silmissä kiiluen. Mutta ilman uutta ulkoasua olisi rullaaminen jotenkin ilmeetöntä. Lauta kaipasi jotain omien käsien jälkeä. Muutamana iltana pohdin lankkuun tulevaa grafiikkaa ja sain idean toteuttaa rip off henkisen Urho Kaleva Kekkosen Salvador Dalin viiksillä. Surrealismia indeed!

 

Muutamat hyvät hetket mattoveitsen ja kartonkien parissa.

 

Koemaalaus onnistui yllättävän hyvin. En kuitenkaan ollut tyytyväinen viisiosaiseen maalaukseen, koska otsa oli turhan litteä. 

 

Päätin väsätä vielä kuudennen sabluunan ja parannella samalla muutamaa muuta.

 

Laudan hiontaa ennen pohjamaalausta.

 

Loppusuora häämöttää, vielä pari layeria ja maalaus olisi valmis.

 

 

Lopputuotos ihan ok. Nimesin tuotoksen UKD:ksi. Tosiaan, hieman luonteeton tyyliltään, mutta tarkoituksensa täyttävä. Taidettahan tässä en ollutkaan tekemässä, tai ehkäpä sittenkin surrealistisuudessaan verraton valmis lopputuotos? Väliäkö sillä, lautahan oli valmis tuhottavaksi.

 

Ei valmista ilman tuhousta. Vanha vikkelä vipeltäjä jaksaa vielä painaa ghettotyylillä ghettoparkissa.

Fogen Skat...Ghetto Park

Päätin pyhittää tämän kertaisen päivityksen kriittiselle itkulle. Kaiken hilpeyden ja iloittelun keskelle paljon porua, joten koita jaksaa lukea. Alussa hyvinkin paljon skeittareiden toivoma ja käyttämä  Skate Ghetto Park on ajan saatossa muuttunut. Perehdytäämpä hieman sen historiaan ja nykytilanteeseen.

2000-luvun alkupuolella Fogessa oli asukaslukuun nähden skeittareita yllättävän paljon. Skeittarit olivat tuolloin aktiivisia ja jo ennenkin, ehkäpä vielä enemmän, sillä useat skeittihallit siivittivät joidenkin skeittareiden uraa aina talvien yli, eikä aina ollut kiittäminen kaupunkia, vaan skeittarit olivat omatoimisia ja maksoivat täysin viimeisen vielä silloin käytössä olleen skatehallin vuokran, välineiden rakentamisen jne.

Mutta tuohon Ghetto Parkkiin. 2000-luvun alussa aktiiviset skeittarit itkivät sen verran kovasti kaupungin virkamiehille, että ihmeen kaupalla pururadan valaistukseen suunnitellut rahat suunnattiinkin ”yllättäin” skateramppien hankintaan. Tosin, tuolla summalla ei kuulemma olisi saatu edes kaivuria kaivamaan uusia valotolppia, joten päätös oli monen vuoden itkun jälkeen ilmeinen.

Parkin suunnittelupalaverissa limu maittoi ja kysymykset sinkoilivat. Pääasia oli, että rahat käytetään turvallisuusmääräykset täyttävien vermeiden hankintaan. Tuolloin ainoana nopeana ratkaisuna oli tyytyminen ehkäpä turhan kovatasoisiin ramppeihin, eikä ramppeja oikein voinut muunnella tai käyttää mielikuvitusta niiden asettelussa. Kyse oli järeistä Rhino Skateramps:n vermeistä. Kestävät ja kalliit rampit olivat EU- määräykset täyttävät, eikä kyseeseen tullut edes omien vermeiden rakentaminen kyseiselle parkille, sillä nehän ovat hirmu vaarallisia!

Muinoin ensimäiseen skatehalliin kaupunki maksoi osan välineistä, joita skeittarit pääsivät itse suunnittelemaan ja toteuttamaan kaupungin varikolle kaupungin työmiesten kera. Voi kun nuo vermeet olivat kyllä varsin pätevät turvallisuudessaan ja kestävät. Huoltotyöt onnistuivat keneltä vain ruuvia kiristämällä ja jakaria näyttämällä. Edukkuudessaan verrattomat ja monin kerroin halvemmat mitä nykyisen Ghetto Parkin välineet.

Henkilökohtaisesti, vaikka skeittiura on jo vuosia sitten päättynyt, olen edelleen sitä mieltä, että nykyiset rampit olivat susia jo syntyessään. Tappoivat monen nuoren mielikuvituksen. Kun ei ole mahdollisuutta rakentaa omia välineitä tai muunnella nykyisiä, sitä helposti tylsistyy ja kyllästyy. Lopulta harrastus loppuu ja vaihtuu uuteen. Onneksi Fogessa voi aina suuntautua harrastamaan juoksua, jääkiekkoa ja pallopelejä. 

Ghetto Park sijaitsi alkuun Talsoilan kentällä, mutta käyttämättömät jääkiekkokaukalot veivät sen verran suuren tilan, että parkki siirrettiin Tölön koulun ”koripallokentän” tuntumaan. Niin, tuo koripallokenttä on hyvin ghettoutunut, rappiollisesti vain toinen koreista on enää kunnossa. Skeittivermeetkin ovat rapistuneet silmissä. Muutamia vuosia sitten valittelin skeittirampin huoltotöitä suunnittelevalla kaupungin työntekijälle, että miksi ramppien peltejä ei vieläkään ole vaihdettu. Pellit oli kiinnitetty väärin, eli kahden erilaisen rampin maahantulopellit olivat menneet sekaisin jo ramppien pystytyshetkellä niinkin pahasti, että toisessa näistä oli usean vuoden ajan muutamien senttien koroke. No, haaste skeittareille, mutta ei suinkaan turvallista. Onneksi pellit vaihtoivat paikkaa tuota pikaa.

Nyttemmin rampit ja niiden käyttäjät ovat olleet syytettynä erilaisista koulun alueella tapahtuneista lieveilmiöistä, aivan kuten kaupungissa on useasti skeittareita syytetty milloin mistäkin. Mutta kun asiaa tarkastelee kunnolla, eikä vain anna mielikuvituksen laukata, saa asiasta todellisen kuvan. Kyllä siellä temmeltävät pääasiassa aivan jotkut muut kuin skeittarit, vaikka jokainen nuori aina silloin tällöin kokeilee rajojaan. :-)

 

Huoltotöihin ei ilmeisesti ole enää kaupungilla määrärahoja. Kalliit rampit on kannattavampaa jättää huoltamatta.

  Jos jokin rauta on ajan saatossa skeittareiden toimesta löysistynyt tai irronnut, ei mikään rauta voin näin keskeltä mennä poikki...

 

Kaikki kaupungin hankkimat ja skeittareiden itsensä rakentamat yleisesti käytössä olleet rampit, ovat aina olleet ilkivallankohteina.

Mopoilijat ovat aina olleet skeittareiden riesana. Entistä Skate Parkkia voisi nykyisin kutsua myös moporadaksi. Kuuleman mukaan skeittareille uhitellaan aika ajoin mopoilijoiden toimesta, mikä lisää viihtyisyyttä!

 

Kaikki turvallisuusdirektiivit täyttävä Ghetto Park on nykyään vähemmän skeittareiden kiinostuksen kohde. Tällainen raudan repsotus ei haittaa ketään... Maksaako kaupunki kun kaadun tuon raudan vuoksi?

 

Kun kyse on skeittareiden alueesta, ovat skeittarit roskaamiseenkin syyllisiä!

 

Nämäkään skeit…bomberit eivät ymmärtäneet viereisen roskiksen merkitystä, vaan juomatölkki heitettiin suvereenisti olan yli. Kitooosh! 

 

Jokin kumma hyödyllinen hankinta ylitti budjetin? Ei enää ruuveja tai kulmarautoja. Holjaako O?

 

Tähän ei riitä pelkkä ollie. Voimamiehet ovat tykänneet näyttää miten vaneri murskautuu raa'an voiman alla. Vesihelmen kortti sen kun kallistuu...

 

Kyllä graffiteja katsoisi enemmänkin, mutta nopeasti tehdyt maalaukset eivät aina ilahduta katsojaa. Nykyään näiden pesuun ei enää riitä määrärahoja, niistä ruuveista ja raudoista puhumattakaan.

Aivan täysin hunningolla oleva parkki on vailla huoltotöitä. Nykyisin rajusti mopoilijoiden ja maalaajien temmellysaluetta. Kaikki tuo turvattomuus ja jätemassa maassa, tuo vain haastetta skeittaamiseen. Olenkin päättänyt aloittaa harrastukseni uudelleen näin vanhemmalla iällä. Haastetta elämään sanos. Missään nimessä alue tai rampit eivät ole turvallisia, kuten niiden pitäisi olla. Välinpitämättömyys rehottaa monessa suunnassa. Kiire ei anna aikaa. Olisiko rahat sittenkin pitänyt käyttää jo kokouksessa esittämälläni tavalla, rakennetaan itse ja hankitaan talveksi skeittihalli? Ehei, ennen kaikkea direktiivit ja turvallisuus! Kannattaisiko Mopoilijoille ja graffitimaalareille hankkia oma temmellyspaikka. Jätetään vielä nuo ramppien huoltotyöt rauhaan, saavatpa rullaajat haastetta ja kaupunki kenties vahingonkorvaushaasteita… ;-) Tuki senioreille ja pienille lapsille, nuoret voivat olla kuin ellun kanat. Kippis ja kumarrus! Hölkyn kölkyn...

 

Kiitosta Katsojille!

Lyhyestä kaiuttelusta huolimatta, kaiku ja blogissa rikottiin tänään reilulla kädellä 3000 seuranneen kävijän raja! Vaikka tätä blogia tulee pääasiassa tehtyä itselleen on kävijämäärä ilahduttava ja varmasta antaa fiilistä päivitellä vastaisuudessakin. Tämäkään blogi ei olisi mitään ilman teitä lukijoita. Kiitosta teille kaikille tasapuolisesti!

    

Urban Ninja -Nuntsat

Viime Urban Ninja päivityksessä tuunailin kiviritsan kaukotaisteluaseeksi, mutta asearsenaali ei suinkaan jämähdä vain yhteen leluun, vaan pitää hallita eri taisteluetäisyydet ja välineet. Nyt panostan lähitaisteluaseeseen Nunchakuun eli tuttavallisemmin Nuntsiin.

Nuntsat eivät suinkaan ole perinteinen muinaisten ninjojen taisteluväline. Kuten tavallista, amerikkalaiset elokuvat ovat muokanneet mielikuvia rajusti ja vääristäneet ne lähes täysin tässäkin asiassa. Mutta nunchakut kuuluvat voimakkaasti urbaanin ninjan varusteisiin. Eikä niiden tuhovoimaa pidä aliarvioida.

 

Nuntsien valmistukseen tarvitset ainakin harjanvartta, myös jääkiekkomailan puinen varsi käy. Käytä tässä mielikuvitusta. Sahan, pihdit ja / tai tongit, erkkaria, santapaperia, pala ketjua, lenkkiruuveja, sekä oman akselinsa ympäri pyöriviä lenkkejä. Omat lenkkiruuvit sain ikkunahakasista, joita löysin mädäntyneestä ikkunapokasta autiotalosta. 360 asteen pyörivät lenkit löysin roskiksesta vanhoista lipuista, mutta vastaavia löytyy esim. joistain avainperistä. Rakennustarvikemyymälät tarjoavat vaikka ja mitä tarpeellista näpertelyyn, joten tsekkaa mestat jos kotoa ei löydy. Roskikset tarjoavat ilmaista materiaalia joka kodin tuunaajille ja muille puuhaajille, joten suosittelen dyykkaamaan kaiken materiaalin!

Sahaa kaksi n. 30-35cm puukapulaa. Pituus on suhteellinen, eri pituiset nuntsat käyttäytyvät eri tavalla. Kokeile eri pituisia varsia. Hio enemmät röpöt kapuloiden päistä. Päällystä puukapulat eristysnauhalla, jotta saat kunnon pidon. Musta on paras ja hukkuu parhaiten yön pimeyteen.

 

Irroita lenkkiruuvit hakasista.

 

Katkaise sahalla tai tongeille noin nyrkin levyinen pätkä ketjua.

 

Kiinnitä 360 lenkki  ja ketjut toisiinsa puristamalla viimeinen lenkki pihdeillä kiinni. Toista sama ketjun toiseen päähän. 360 asteen lenkkejä käytetään, jotta ketju ei menisi nuntsia pyöritellessä sykkyrälle, vaan kapulat pyörisivät vapaasti.

 

Kiinnitä ruuvilenkki 360 lenkkeihin pihdeillä puristaen.

 

Paina puukolla tai muulla monitoimityökalun terällä puukapulan toiseen päähän reikä. 

Kierrä ruuvilenkki ketjuineen kaikkineen kapulan reikään. Toista sama toiselle kapulalle. 

 

Hoja! Ninja nuntsasi ovat valmiit. Voit vielä ehostaa ulkonäköä ja saada nuntsistasi vieläkin paremmin pimeyteen hukkuvat maalaamalla metalliosat mustalla spraymaalilla.

Tällä mallilla harjoittelu voi olla kivuliasta. Hyvät harjoittelununtsat saat vaahtomuovilla päällystetystä hieman harjanvartta ohuemmasta pyörökepistä, joilla voi jo ottaa hieman kovempaakin osumaa vastaan. Kuten tavallista, mahtava ase ei tee sinusta muuta kuin mahtailevan ison pojan leluineen. Jos haluat ninjaksi, sinun tulee hallita valmistamasi taisteluaseen käyttö monin eri tavoin. Kurinalaisuutta ja reeniä! :-)