Skate or Die

Oi niitä nuoruusvuosia, kun yöt ja päivät läpeensä lauta jalkojen alla viiletettiin menemään mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Jos ihmisen ei tarvitsisi syödä ja juoda, olisi sekin aika luultavasti käytetty lautojen päällä. Näin vanhana patuna voi vain ihmetellä sitä nuoruudenvimmaa mikä silloisessa skeittiporukassa loimusi. No, eipä tuo liekki aivan sammunutkaan ole, jos ei liekki pala, niin ainakin jokunen kekäle vielä henkuu. Skate or die, sanos. Vaikka aikalailla sunnuntairullailija sitä enää voi olla. Skedeys on ollut ehkäpä elämääni suurin asia mikä on jättänyt jälkensä minuuteen, niin hyvässä kuin pahassa.

Kun ei nykyisin laudalla enää voi nuoruusvuosien tapaan kikkailla, on kai vain muisteltava ja kas niin kävyille tuttuun ja turvalliseen tapaan tilililitellä, eli nariririnoida kaikenmoisista epäkohdista.
Jos nyt tähän jotain vtututututtavaa kirjaisi, on se se jo aiemmin mainitsemani tölön ghettoparkin rappioituminen. Tänä keväänä tilanne näytti viimevuotiseen verrattuna entistäkin pahemmalta. Kivahan se on kun alue harjataan kivistä ja roskista rullauskuntoon, mutta ei se tarkoita sitä, että reili pitäisi jyrätä siinä siussa vituralleen ja jättää se vielä sellaiseksi. Ihme juttu muuten, ettei tuolle mahtieuroja maksaneelle parkille ole ketään vastuuhenkilöä joka ilmoittaisi epäkohdista ja korjattavista asioista. Mut hei, Forssa pyrkii vasta vuoteen 2017 lapsiystävällisimmäksi kaupungiksi, joten ei tuolla parkilla ole mikään kiire...ja hei, lapsille ja nuorille pitää asettaa haasteita. Mikä sen haastavampaa kun sladittaa k:n mallista reiliä.

Jos jotain pahaa, niin hyvääkin. Mestalla on näkynyt ilahduttavasti rullaavaa porukkaa ja etenkin sitä nuoremman polven jannua. Parasta olis kun olis edes muutama vähän vanhempi aktiivinen patu esikuvana ja aktivoimassa, ruokkimassa mielikuvitusta...se taas ruokkis lajia, saattas ne värkitkin olla tip top kunnossa...Kato, parit lehtijutut paikalliseen ja aina voi yrittää, sanois tapsa... Ni, jo alkais tapahtua... ;D

Aika aktiivista porukkaa on löytynyt skedeyksen saralta myös lähikunnista mm. Tammelasta. Ja mielikuvituksellisia rullaajia mm. partasami (apulantaa) mainitakseni... Skaboja on järkätty (taitaa videomateriaalia löytyä jostain arkiston kätköistä) ainakin 2000-luvulla. Muinoinen minikin oli kovassa huudossa. Nykyisin Tammelasta löytyy enemmän töhryjä ja vähemmän skedeystä, no eipä siellä rullausmahdollisuuksiakaan ole. Mutta niin se vain menee pienillä paikkakunnilla. Vähän harrastajia imevät lajit kulkevat nekin sykleittäin, vaikutus on raaka ja selkeä. Rullataan, ei rullata, räpätään, ei räpätä, töhritään ja katotaa ny si...

Myös Jokioisilla on paikkakunnan kokoon nähden hyvät mestat rullailla, tai näin ainakin vielä vuonna 2008. Muuutta eiköhän sielläkin aika kulje samaa kehää kuin muuallakin. :-)

Jottei tämä päivitys mene täysin valitukseksi, laitan vielä muutamia -08 räpsyjä Jokioisten miniskaboista ja sen semmoista. Joten Bon Appétit ja rullailun iloa.

Stencilöintiä skeittilaudalle, fiilistellen tuhottavaksi radalle

Viime päivityksessä käsittelin paikallista Ghetto Parkkia ja lupailin aloittaa skeittausharrastukseni uudelleen. Itse asiassa skedeys on ollut elämäntapanani monia vuosia, jo 80-luvun puolivälin jälkeen astui kuvioihin ja vei nuoren pojun mennessään. Monen monituista hyvää ja vähemmän hyvää hetkeä on tullut renkaiden päällä vietettyä. Kun kaverit lähtivät radalle dogaamaan, meikäläinen suuntasi rampeille rullaamaan. Rullailut jäivät useaksi vuodeksi loukkaantumisten vuoksi. Nyttemmin on mukava verestellä vanhoja ilman suorittamisen tuskaa, antaa itsensä fiilistellä, päästää menemään. Ja vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään…

Jostain työhuoneen perukoilta kaivoin korkkaamattoman laudan, jota jonkun aikaa olen hypistellyt rullausinto silmissä kiiluen. Mutta ilman uutta ulkoasua olisi rullaaminen jotenkin ilmeetöntä. Lauta kaipasi jotain omien käsien jälkeä. Muutamana iltana pohdin lankkuun tulevaa grafiikkaa ja sain idean toteuttaa rip off henkisen Urho Kaleva Kekkosen Salvador Dalin viiksillä. Surrealismia indeed!

 

Muutamat hyvät hetket mattoveitsen ja kartonkien parissa.

 

Koemaalaus onnistui yllättävän hyvin. En kuitenkaan ollut tyytyväinen viisiosaiseen maalaukseen, koska otsa oli turhan litteä. 

 

Päätin väsätä vielä kuudennen sabluunan ja parannella samalla muutamaa muuta.

 

Laudan hiontaa ennen pohjamaalausta.

 

Loppusuora häämöttää, vielä pari layeria ja maalaus olisi valmis.

 

 

Lopputuotos ihan ok. Nimesin tuotoksen UKD:ksi. Tosiaan, hieman luonteeton tyyliltään, mutta tarkoituksensa täyttävä. Taidettahan tässä en ollutkaan tekemässä, tai ehkäpä sittenkin surrealistisuudessaan verraton valmis lopputuotos? Väliäkö sillä, lautahan oli valmis tuhottavaksi.

 

Ei valmista ilman tuhousta. Vanha vikkelä vipeltäjä jaksaa vielä painaa ghettotyylillä ghettoparkissa.