Rullattava iltapäivä

Skate or Die

Oi niitä nuoruusvuosia, kun yöt ja päivät läpeensä lauta jalkojen alla viiletettiin menemään mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Jos ihmisen ei tarvitsisi syödä ja juoda, olisi sekin aika luultavasti käytetty lautojen päällä. Näin vanhana patuna voi vain ihmetellä sitä nuoruudenvimmaa mikä silloisessa skeittiporukassa loimusi. No, eipä tuo liekki aivan sammunutkaan ole, jos ei liekki pala, niin ainakin jokunen kekäle vielä henkuu. Skate or die, sanos. Vaikka aikalailla sunnuntairullailija sitä enää voi olla. Skedeys on ollut ehkäpä elämääni suurin asia mikä on jättänyt jälkensä minuuteen, niin hyvässä kuin pahassa.

Kun ei nykyisin laudalla enää voi nuoruusvuosien tapaan kikkailla, on kai vain muisteltava ja kas niin kävyille tuttuun ja turvalliseen tapaan tilililitellä, eli nariririnoida kaikenmoisista epäkohdista.
Jos nyt tähän jotain vtututututtavaa kirjaisi, on se se jo aiemmin mainitsemani tölön ghettoparkin rappioituminen. Tänä keväänä tilanne näytti viimevuotiseen verrattuna entistäkin pahemmalta. Kivahan se on kun alue harjataan kivistä ja roskista rullauskuntoon, mutta ei se tarkoita sitä, että reili pitäisi jyrätä siinä siussa vituralleen ja jättää se vielä sellaiseksi. Ihme juttu muuten, ettei tuolle mahtieuroja maksaneelle parkille ole ketään vastuuhenkilöä joka ilmoittaisi epäkohdista ja korjattavista asioista. Mut hei, Forssa pyrkii vasta vuoteen 2017 lapsiystävällisimmäksi kaupungiksi, joten ei tuolla parkilla ole mikään kiire...ja hei, lapsille ja nuorille pitää asettaa haasteita. Mikä sen haastavampaa kun sladittaa k:n mallista reiliä.

Jos jotain pahaa, niin hyvääkin. Mestalla on näkynyt ilahduttavasti rullaavaa porukkaa ja etenkin sitä nuoremman polven jannua. Parasta olis kun olis edes muutama vähän vanhempi aktiivinen patu esikuvana ja aktivoimassa, ruokkimassa mielikuvitusta...se taas ruokkis lajia, saattas ne värkitkin olla tip top kunnossa...Kato, parit lehtijutut paikalliseen ja aina voi yrittää, sanois tapsa... Ni, jo alkais tapahtua... ;D

Aika aktiivista porukkaa on löytynyt skedeyksen saralta myös lähikunnista mm. Tammelasta. Ja mielikuvituksellisia rullaajia mm. partasami (apulantaa) mainitakseni... Skaboja on järkätty (taitaa videomateriaalia löytyä jostain arkiston kätköistä) ainakin 2000-luvulla. Muinoinen minikin oli kovassa huudossa. Nykyisin Tammelasta löytyy enemmän töhryjä ja vähemmän skedeystä, no eipä siellä rullausmahdollisuuksiakaan ole. Mutta niin se vain menee pienillä paikkakunnilla. Vähän harrastajia imevät lajit kulkevat nekin sykleittäin, vaikutus on raaka ja selkeä. Rullataan, ei rullata, räpätään, ei räpätä, töhritään ja katotaa ny si...

Myös Jokioisilla on paikkakunnan kokoon nähden hyvät mestat rullailla, tai näin ainakin vielä vuonna 2008. Muuutta eiköhän sielläkin aika kulje samaa kehää kuin muuallakin. :-)

Jottei tämä päivitys mene täysin valitukseksi, laitan vielä muutamia -08 räpsyjä Jokioisten miniskaboista ja sen semmoista. Joten Bon Appétit ja rullailun iloa.

Raisun lämpimiä muistoja lapsuudesta

Lapsena 80-luvun alussa meitä Koulukadun skidejä yhdisti aika raisut leikit. Usein rajut aktiviteetit suoritettiin silloisella Finlaysonin alueella, nykyisen Renorin alueella, tai pikemminkin katuja ja rakennuksia niille main on sittemmin nuoussut kuin sieniä sateella. Osa tuota laajempaa aluetta Bronks, oli tuolloin jos jonkinmoisten spraymaalikokeiluiden, pommien, liekinheittimien, tulileikkien, yms. temmellysaluetta. Kyseiset puuvillamakasiinit olivat tuolloin monien laitapuolenkulkijoiden tapaamispaikka, jossa he tapasivat rupatella nuotion äärellä, eikä siellä pulloon syletty. Niinpä alue oli myös meille eräänlainen rahasampo kaikkine tyhjine pulloineen ja maahan pudonneine rahoineen, myös suuri seikkailupuisto jonka veroista harva pääsee Fogertyssä enää kokemaan. No, aika kultaa muistot sanos. Ehkä ;)

Monen monituset legendaarisen Maisterin sepustukset, asekaupan ryöstäjien kulkureitiltä löydetyt hirvikiväärinpanokset, punk-korujen myynnit ylihintaan humalaisille naikkosille jne. tapahtumat värittivät silloista lapsuusaikaa. Skeittailun tullessa kaveriporukan elämään, syntyi alueelle yks kaks pöllityistä puista ja kovalevyistä meidän ihka ensimmäinen ramppi.

Muistelen aikaa astuessani kotikerrostalon uumenista kesäiselle pihalle ja tähystäessäni lämppärin ohi pienen joutomaapellon laidassa pikku hiljaa lahoavaa Finskun lauta-aitaa, josta tuo kokonainen seikkaulupuisto laudanrakosista siintää, ei voi kun todeta, ne oli todella hyviä aikoja. Ehkä parhaita. On jopa ihme, että selvisin näinkin ehjin nahoin niistä kaikista kommelluksista, vaikka kivaa olikin.

 Voi sitä iloa kun eräs naapuritalon kersoista oli kähveltänyt autokaupan tapahtumasta suuren määrän ilmapalloja ja tullut niillä muille elvistelemään. Eipä suostunut palloakaan antamaan. Hetki vain ja koko pallomäärä oli jaettu reilulla kädellä vähän sinne sun tänne. Voi sitä päivää ja vesi-ilmapallojen ja ilmapallofutiksen riemua. Aamulla läheisen tarhan piha oli kyllä komea kaikista niistä riekaleista, etten sanoisi tilateos, taidetta. Kun yhdellä oli jotain hienoa ja elvisteli, oli kohta kaikilla. Joskus niin ja muutamasti toistekin. Kuka oli se joka niillä dingorannerenkailla koreili? Ei aikaakaan kun joku oli jo pöllinyt läheisen S-marketin koruosaston tyhjäksi ja näytti miten sitä oikein kukkoillaan. Niin tai näin, nekin menivät jakoon, eipä aina väkisten ja porulla, vaan ihan ajallaan solidaarisuudesta muita kohtaan.

Ensimmäinen kosketus graffiteihin tapahtui varmasti television avustuksella ja lisää myöhemmin Lontoon matkalla. Kun jo pienenä aloitettu dyykkausharrastus tarjosi spraymaaleja, tarkemmin Bronksin läheisyydestä toiselta puolelta Loimijokea oleva autokorjaamon roskis, oli Bronksille pakko mennä tukottamaan. :D Läheinen massiivisen iso vihrää Infon (kirja- ja toimistotarvikemyymälä) roskis Greeneriksi nimetty tarjosi mitä uskomattomimmat löydöt, useammat Comadore 64 pelit tuli sielä löydettyä yms. vähemmän arvokasta, mutta silloin meidän leikkeihin sopivaa sälää.

Eräs reissu on ikimuistoinen. Oli ollut hyvä dyykkausreissu ja löydetty taas mukavasti hieman vajaita kannuja autokorjaamon roskikselta. Suunnattiin tietysti jätkäporukalla Bronksille töhrimään. Juuri kun oltiin aloittamassa paikalle ilmaantui tunnettu jo edesmennyt "laitapuolenkulkija" Mikro. Kaikki oli ihan helkkarin kireenä, sillä Mikro tiesi aina huonoa. Ei vaan päästy Mikrosta eroon, vaan mepä päästii maaleista. Mikrolla kun oli näkemys, että hänen täytyi laittaa näyttävästi näkyvimmälle paikalla oma "täksynsä" ilman meidän suostumusta ja meidän maaleilla. No, siinä me kitistiin ja solvattiin, mutta Mikro se vaan tyytyväisenä maalaili upeaa teostaan. :D Juuri ku hän oli saanut työnsä valmiiksi paikalle ilmestyi kuin salama kirkkaalta taivaalta paikallisille hyvinkin tuttu teollisuusvartija. Siinä se Mikro koitti sännätä telaria pakoon, mutta ei pöhnissään pitkälle pötkinyt. Siinä oli pojilla naurussa pidättelemistä, tuli paskalle huono loppu, sanos.

 

Tämä minikokoinen kannu saattaa olla se ensimmäinen dyykattu kannu. Kannusta tehty nostalgiamaalaus.

 

Bronksi on ollut aina enemmän tai vähemmän töhritty paikka. Kuvissa pääasiassa 2000-luvun töhryjä. Itse jätin töhrimiset lapsuuteen ja keskityin siitä eteenpäin lähinnä taiteeseen. Moni kutsuu töitäni edelleen töhrimiseksi, sillä graffitia ja töhryjä on edelleen vaikea erottaa toisistaan. Ehkäpä myös siitä syystä ennekkoluulot painavat ihmiset uskomaan mitä uskomattomimpa juttuja, joita paskanjauhannaksikin kutsutaan.

 

Jotkut ihmiset ovat yksinäisiä yhdessä. Toiset eivät, vaikka ovat vain itsensä kanssa. Elämä on ihmeellistä.

 

Vihaakaan ei ole unohdettu. Erittäin pidetty poliisimies Mika on saanut näinkin vihaisen kannanoton. Itse suosin puhtaasti laillista provosaatiota ja aiheesta... ;-)

 

Kaatuiko tämä seinä rahan tieltä? Kalliita asuntoja alueelta ainakin löytyy.

 

Joku vaatii vandalisoinnin lopettamista.

 

Ennen Bronksille tuli töhryjä kuin sieniä sateella, nykyisin kalliita omistusasuntoja. Maailma muuttuu ja me sen mukana. Onneksi jäljellä on muistot, joita ei voi kaataa kuin Alzheimer tai jokin muu dementiasairaus. Kohti hautaa, sanos panos, ennenku kohteeseen uppos ja kohde tippus.

Kellarin kätköissä

Tässä vajaa kolmenkymmenen päivityksen jälkeen on alkanut mietityttämään, olisiko aiheellista tehdä päivitys muidenkin kotipoikien tuotoksista ja kysellä kaikenlaisia kuulumisia. Niinpä päätin pienen pohdinnan jälkeen kysyä eräältä Fogen nuoremman polven monitaiturilta, josko voisin esittää muutamia kysymyksiä graffiteista ja mitä nyt mieleen tulla tupsahtaa. Myöntävä vastaushan sieltä tuli. Eli suurehko päivitys näin haastattelun ja kuvapäivityksen voimin.
 
Otan kruiserini alleni ja suuntaan nokan kohti kellarin kätköjä, jossa tapaan nuorehkon äijän. Saan kellarissa otettua muutamia fotoja ja sähköpostilla lisää. Kellarista kohti S-marketin kattoparkkia, mikä luo haastattelulle oivat urbaanit puitteet. Eipä muuta kun pölisemään ja kyselemään mieltä kutkuttavia juttuja.


kaikuja: Terve, me tunnetaankin toisemme jotenkuten entuudestaan jonkun ajan takaa. Sä teet jollain nimimerkillä graffiteja tai sulla on joku nimimerkki jolla sut tunnetaan?

 Sampy: Moro. Joo elikkä, Sami on nimi ja sit siitä polveutuu Sampy ja jotkut tykkää sanoa sämpyläks, elikkä sampy taikka sämpylä on täginä.

k: Muuten, minkä ikänen jannu sä oot?

S: 15 vuotta, täyttänyt tänä vuonna.

k: Niin, siis mun pointti tässä olis heittää sulle muutamia kysymyksiä mm. graffiteista ja muutenkin kysellä kuulumisia ja mielipiteitä erilaisista nuorten asioista. Eli harrastat graffitia, vai onkse elämäntapa, vai kuvataideharrastus?

S: No, se on vähän kaikkea noista, että se on elämäntapa sinänsä, että mä niinku käytän mun graffititaitoja hyväkseni, niinku et mitä tahansa mä malaan paukkupulloilla tai millä tahansa, niin graffitissa opittuja taitoja voi hyödyntää kuvataiteessa, niin kun harjottelee sitä kuvataidekoululla ja sillain.

k: Sä harrastat kumminkin kuvataidetta? Kuinka kauan sitä on tullu harrastettua ja millä tavalla?

S: Neljä vuotiaasta lähtien kun alotin kuvataidekoululla. Siis11 vuotta.

k: Kuin kauan äijä on väsänny graffitia?

S: Olisko ollu joskus viidennellä 3-4 vuotta.

k: Minkä tyyppistä matskua tulee puskettua? Siis, piissejäkö väsäät, mites muu meininki esim. stencilit, stickerit, pasteupsit, ym?

S: No, kaikkea noista, paitti paste upseja en o pahemmin väsänny, mutta eniten piissejä ja stencileitä tulee tehtyä. Take awayta joskus.

k: Eli Take Away Arttia, porukat saa hakee kadulta sun tuotoksia joita sä oot sinne jättänyt poimittavaksi.

S: Joo.

k: Onks puhtaasti legal meiningillä, vai ootko väsänny kaduille? Sulla on kumminkin ollu jotain projekteja, kerro niistä hieman?

S: Kyllä sitä aika laillisilla linjoilla mennään. Onhan sitä joskus ihan nuorena jotain täksyäkin tullu yritettyä vääntää.

k: Et o kumminkaan polizaidien kans joutunu oleen tekemisissä?

S: En oo graffitien takia olleska.

k: Se o hyvä meininki ja muutenkin pitää matalaa profiilia. Ei mee ainakaan elämä risaseks tolta osin. Vaikka tosin, välillähän son ihan mukava vetästä elämä risaseks. Vähän Mojitoo ja mansikkaskumppaa ja sitä rataa…:D

S: :DD

k: Sulla on varmaan joitain esikuvia tai ainakin digailet tiettyjen tyyppien tuotoksista? Vippaas muutamat nimet si.

S: Sellanen on ku Maija Karisma, niin se on aika kova äijä vääntään. No, Aboven tyylistä tykkään ja sitten Banksyllä on kans tosi oivaltavia stencileitä. Ja sitten sellanen tyyppi ku Sen. Sillä on tosi hienoja töitä. Kävin just Portugalissa kattoon ja siellä oli tosi paljon sen töitä.

k: Mitäs, Foge on aika kämänen käpykylä verrattuna vaikka mihin, eli aurinko on aina vihreempää ikkunan takana kirkkaasti. Mitä mieltä olet Fogen katutaideosastosta, täällähän on yllättävän paljon katutaidetta näin kämäseks mestaks, vaikka aikalailla taitaa sunnuntaimaalareita olla jokainen, tai sitten turistien jättämiä jälkiä?

S: Niin no, niin. On täällä aika paljon graffitia ja sellasta, mutta aika paljon suttua ja töhrimistäkin liikaa. Sellanen laillinen graffitiseinä jonne kaikki sais maalata laillisesti ja huolella ajan kanssa, niin se tekis kyllä terää, että saatais töhrijöitä pois kaduilta ja hienompaa taidetta ihan laillisesti seinälle.

k: Miten näet grafaskenen Fogessa, onks kohtalontovereita, vai onks skene täällä sisäänpäin kääntynyttä, et ei o paljoo tietoo tekijöistä?

S: On mulla graffitikavereita ja tällatteita, et kyllä mää niitä tunnen, on niitä jonkun verran.

k: Tunnetko laittomien maalauksien tekijöitä, onko tuttuja?

S: Niitä mä en tunne.

k: Et skene on sen verran sisäänpäin kääntynyt?

S: Joo, ei niitä kaikki tunne.

k: Mites sun tuttavat ja kaverit suhtautuu sun grafailuihin, onks leimaamista skidiks vai saaks duunaa rauhassa omaa juttua?

S: Tosi myönteisesti sillain, että ei kukaan oikeestaan hauku, et melkein kehua tulee kaikilta yleensä. Tosi myönteisesti.

k: Miten susta meidän kaupungissan on järjestetty graffitiharrastusmestat, tai ylipäätään harrastusmestat? Onks hyvin, tarpeeks, vai täysin kuralla ja miten vois parantaa, mitä tänne tarvitaan ylipäätään lisää?

S: Hehe. Melkein vois sanoa että täysin kuralla, koska eihän täällä ole graffitimaalareille mitään, että täällä ei ole graffititarvikekauppaa tai laillista seinää. Elikkä täällä panostetaan enemmän joukkueurheiluun ja sillain.

k: Yksilölajit on aika pitkälti unohdettu, eikä välttämättä hirveesti edes kannusteta.

S: Joo. No, on täällä sillain ihan hyvin, että kuvataidekoululla on sellanen ryhmä kun katutaide.

k: Itse asiassa se on alkamassa tuossa syksyllä.

S: Nimenomaan.

k: Mutta katutaidetta ei ole aiemminkaan kuviksessa unohdettu, että sitä on ympätty eri ryhmien tehtäviin aiemminkin.

S: Niin on juu.

S: Aika huonosti harrastuspaikkoja, jos oot skeittaaja, rullaluistelija, skuuttaaja tai bmx ajaja, et ramppihan täällä on mut millanen se ramppi on, niin se on aika ghetto.

k: Niin, sehän on ollut aika hintava parkki, kun se on hankittu. Se on nyt ollut jo kohta lähemmäks vuosikymmenen, eikä mestoille ole saatu uusia ramppeja tai alueelle ei ole saanut rakentaa uusia omia härveleitä, et se tekee harrastuksesta aika tylsän. Mut sitten jos vähän hankaa kynttilää tuonne puistolinnan kurbeihin, niin heti ollaan leimaamassa rikolliseks, niin kun lehdistä ollaan saatu lukea, et rikosilmoitukset on tehty ja sillain.

S: Kyllä

k: Niin, sä harrastat myös mopoilua ja on puhuttu sellasesta paikasta jossa nuoriso sais rässii mopoilla vapaasti. Joskus tarkoituksiin oli valjastettu viksbergin lentokenttä? Pitäskö olla enempi muillekin harrastuksille paikkoja?

S: Joo, se lentokenttä jäädytettiin mopoilta. No niin siis, kaikki vähän vanhempaa sukupovea oleva ei tykkää mopoilijoista, koska mopon käsittelyä joutuu harjoittelemaan parkkipaikoilla ja sehän ei oo sallittua olleskaan, niin joku sellanen vanha parkkipaikka tai asfalttikenttä riittäis ihan hyvin, kuhan on syrjässä ja riittävästi tilaa.


k: Eli tuon aasinsillan kautta päästään muihin sun harrastuksiin. Ne on kans paljolti kaupunkipainotteisia? Mitä muuta tulee harrastettua?

S: Eli parkour, Salama Parkourissa toimin.

k: Se on Forssalainen parkourseura?

S: Kyllä, parkourataan yhdessä siellä ja olen siellä periaatteessa vetäjänä, eli nuorempia opastan. Sitten on BMX, skeittaus ja lumilautailu. Kaikki tällaset urbaanit lajit on lähellä sydäntä.

k: Jeps, jos pysytään vielä tossa parkourissa, mut ei lähdetä rönsyileen liikaa muihin harrastuksiin, et teksti pysyy jonkunlaisessa helpohkosti luettavassa kuosissa.

k: Millasena mestana näät Fogen parkouraajan silmin, onks hyvää arkkitehtuuria parkourauksen kannalta?

S: No, onhan täällä jotain sellasia pieniä paikkoja joissa voi parkourata, mut nekin on sitten kiellettyjä paikkoja, et just kun on lämmittelyt saanu tehtyä, niin poliisit tulee yleensä ajaan pois.

k: Nuoresta iästäs huolimatta oot ollu jo pitämässä jotain näytöksiä eri häppeningeissä? Kerros vähän lisää.

S: Promotaan aikalailla. Et holjillekin on tulossa parkouresitys. Kirjastolla ehtootorilla oon ollu ja joku nuorten iltatapahtuma jossa oon ollu esittämässä.

k: Sullahan on kivasti noita harrastuksia, toinen tukee toistaan, kun pääsee nopeesti eteneen haneen maalauspaikalta, kun copsit saapuu mestoille? :D

S: :DDD hahah no eeeei...

k: No, läppä läpällä…:D

k: Fogeehan buukataan kovaa vauhtia seniorien ja etenkin lapsiystävällisimmäksi kaupungiksi, mut miten susta tuntuu täällä nuoria kohdeltavan? Paikallisesta sanomalehdestä on saanut lukea kuinka nuorisoa on hieman niheesti osattu kuunnella. Muistan jonkun kuulemistilaisuuden joka pidettiin kerran vuodessa, et sinne olis tullut kolme mopopoikaa. :D Mut Fogessa on varmaan enempi nuoria joilla on mielipiteitä?

S: Nii juu, kolme mopopoikaa aukoon päätä. No, juu tottakai. Ei täällä ainakaan mihinkään katugalluppiin oo törmänny, et mitä pitäs tehdä.

k: Eipä ainakaan liikaa revitä hihasta et olis tällanen kuulemistilaisuus, eikä liika infota.

S: No, ei ainakaan sillain. Juu.

k: No mistä sä oot saanu tietää näistä kuulemistilaisuuksista?

S: Oon saanu lukee jälkikäteen pienen jutun lehdestä, et mitä siellä on päätetty.

k: Miten susta täällä fogessa nuoria kuunnellaan ja kohdellaan?

S: Nooh... Aika, aika huonosti sillain, periaatteessa koska miettii näitä skeittiramppeja sun muita, niin kyllä niitä vois ihan hyvin korjata siellä ja rakentaa välillä vaikka uusia. Vertaa vaikka Jokioisiin, niin siellä on todella hyvät rampit verrattuna Tölön ramppeihin.

k: Nehän on ite rakennettu, mut nehän on forssalaisten päättäjien mielestä todella turvattomia ramppeja, koska ne ei täytä niitä turvamääräyksiä. Vaikka nää meidän rampit jää huoltamatta ja on turvattomampia kuin jokioisten rampit. Tässä olis petraamisen varaa kaupungilla.

S: Kyllä o.

k: Nyt kun kuulemistilaisuus pidetään kerran puolessa vuodessa, eli tuplasti entistä enemmän :D niin se varmaan riittää? Onkohan tollanen face to face tilaisuus paras mahdollinen? Eiks nykynuoriso hillu kivasti netissä, ni eiks joku nuorten kuulemiskanava nettiin olis luontevin? Muistan ainakin omasta nuoruudesta, et mielipiteitä ei aina viittitty jakaa aikuisille naamasta naamaan, sillon netti olis toiminu ku nyrkin isku leukaan.

S: Kai se olis, jos siellä oikeesti kuunneltais nuorten mielipiteitä ja tehtäis vähän jotain nuorten mielten mukaan. Ja otettais siitä jotain irti ja tehtäis jotain. Informointi vaikka facebookkiin.
Joku kuulemiskanava olis toteuttamisen arvonen asia.

k: Tollasia kanavia on jo, itse asiassa mm. Humppila ja Jokioinen on mukana tällasessa nuorten kuulemiskanavassa mukana. Aloitekanava.fi, mutta jostain syystä Forssa ei ole mukana tällasissa. Mitä mieltä olet?

S: Ehkä Forssan päättäjiä ei vaan kiinnosta niin paljoo, et mitä nuoret ajattelee, emmätiä, mutta vois siitä ottaa vähän mallia mitä vieressä tehdään, et ei aina tarttis tulla jälkijunassa.

k: Tähän loppuun vois heittää vielä, et sullahan on kaiken ton kiireisen harrastamisen lisäks nykyään mopo ja joka sormelle tietty oma lyyli, vai onks vaan tietty lyyli, et on varmaan tekemistä yhelle äijälle ihan riittävästi?

S: Joo löytyy vaan yks lyyli. :)

k: Noni, noni. Hyvä, hyvä! Tekemistä löytyy ihan riittämiin.

S: Kyllä.

k: Jeps, ei muuta ku, pidä paska aitona ja keep up good work! Kiitos haastiksesta ja kuvista!

S: Juu, kiitti.

Stencilöintiä skeittilaudalle, fiilistellen tuhottavaksi radalle

Viime päivityksessä käsittelin paikallista Ghetto Parkkia ja lupailin aloittaa skeittausharrastukseni uudelleen. Itse asiassa skedeys on ollut elämäntapanani monia vuosia, jo 80-luvun puolivälin jälkeen astui kuvioihin ja vei nuoren pojun mennessään. Monen monituista hyvää ja vähemmän hyvää hetkeä on tullut renkaiden päällä vietettyä. Kun kaverit lähtivät radalle dogaamaan, meikäläinen suuntasi rampeille rullaamaan. Rullailut jäivät useaksi vuodeksi loukkaantumisten vuoksi. Nyttemmin on mukava verestellä vanhoja ilman suorittamisen tuskaa, antaa itsensä fiilistellä, päästää menemään. Ja vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään…

Jostain työhuoneen perukoilta kaivoin korkkaamattoman laudan, jota jonkun aikaa olen hypistellyt rullausinto silmissä kiiluen. Mutta ilman uutta ulkoasua olisi rullaaminen jotenkin ilmeetöntä. Lauta kaipasi jotain omien käsien jälkeä. Muutamana iltana pohdin lankkuun tulevaa grafiikkaa ja sain idean toteuttaa rip off henkisen Urho Kaleva Kekkosen Salvador Dalin viiksillä. Surrealismia indeed!

 

Muutamat hyvät hetket mattoveitsen ja kartonkien parissa.

 

Koemaalaus onnistui yllättävän hyvin. En kuitenkaan ollut tyytyväinen viisiosaiseen maalaukseen, koska otsa oli turhan litteä. 

 

Päätin väsätä vielä kuudennen sabluunan ja parannella samalla muutamaa muuta.

 

Laudan hiontaa ennen pohjamaalausta.

 

Loppusuora häämöttää, vielä pari layeria ja maalaus olisi valmis.

 

 

Lopputuotos ihan ok. Nimesin tuotoksen UKD:ksi. Tosiaan, hieman luonteeton tyyliltään, mutta tarkoituksensa täyttävä. Taidettahan tässä en ollutkaan tekemässä, tai ehkäpä sittenkin surrealistisuudessaan verraton valmis lopputuotos? Väliäkö sillä, lautahan oli valmis tuhottavaksi.

 

Ei valmista ilman tuhousta. Vanha vikkelä vipeltäjä jaksaa vielä painaa ghettotyylillä ghettoparkissa.

Fogen Skat...Ghetto Park

Päätin pyhittää tämän kertaisen päivityksen kriittiselle itkulle. Kaiken hilpeyden ja iloittelun keskelle paljon porua, joten koita jaksaa lukea. Alussa hyvinkin paljon skeittareiden toivoma ja käyttämä  Skate Ghetto Park on ajan saatossa muuttunut. Perehdytäämpä hieman sen historiaan ja nykytilanteeseen.

2000-luvun alkupuolella Fogessa oli asukaslukuun nähden skeittareita yllättävän paljon. Skeittarit olivat tuolloin aktiivisia ja jo ennenkin, ehkäpä vielä enemmän, sillä useat skeittihallit siivittivät joidenkin skeittareiden uraa aina talvien yli, eikä aina ollut kiittäminen kaupunkia, vaan skeittarit olivat omatoimisia ja maksoivat täysin viimeisen vielä silloin käytössä olleen skatehallin vuokran, välineiden rakentamisen jne.

Mutta tuohon Ghetto Parkkiin. 2000-luvun alussa aktiiviset skeittarit itkivät sen verran kovasti kaupungin virkamiehille, että ihmeen kaupalla pururadan valaistukseen suunnitellut rahat suunnattiinkin ”yllättäin” skateramppien hankintaan. Tosin, tuolla summalla ei kuulemma olisi saatu edes kaivuria kaivamaan uusia valotolppia, joten päätös oli monen vuoden itkun jälkeen ilmeinen.

Parkin suunnittelupalaverissa limu maittoi ja kysymykset sinkoilivat. Pääasia oli, että rahat käytetään turvallisuusmääräykset täyttävien vermeiden hankintaan. Tuolloin ainoana nopeana ratkaisuna oli tyytyminen ehkäpä turhan kovatasoisiin ramppeihin, eikä ramppeja oikein voinut muunnella tai käyttää mielikuvitusta niiden asettelussa. Kyse oli järeistä Rhino Skateramps:n vermeistä. Kestävät ja kalliit rampit olivat EU- määräykset täyttävät, eikä kyseeseen tullut edes omien vermeiden rakentaminen kyseiselle parkille, sillä nehän ovat hirmu vaarallisia!

Muinoin ensimäiseen skatehalliin kaupunki maksoi osan välineistä, joita skeittarit pääsivät itse suunnittelemaan ja toteuttamaan kaupungin varikolle kaupungin työmiesten kera. Voi kun nuo vermeet olivat kyllä varsin pätevät turvallisuudessaan ja kestävät. Huoltotyöt onnistuivat keneltä vain ruuvia kiristämällä ja jakaria näyttämällä. Edukkuudessaan verrattomat ja monin kerroin halvemmat mitä nykyisen Ghetto Parkin välineet.

Henkilökohtaisesti, vaikka skeittiura on jo vuosia sitten päättynyt, olen edelleen sitä mieltä, että nykyiset rampit olivat susia jo syntyessään. Tappoivat monen nuoren mielikuvituksen. Kun ei ole mahdollisuutta rakentaa omia välineitä tai muunnella nykyisiä, sitä helposti tylsistyy ja kyllästyy. Lopulta harrastus loppuu ja vaihtuu uuteen. Onneksi Fogessa voi aina suuntautua harrastamaan juoksua, jääkiekkoa ja pallopelejä. 

Ghetto Park sijaitsi alkuun Talsoilan kentällä, mutta käyttämättömät jääkiekkokaukalot veivät sen verran suuren tilan, että parkki siirrettiin Tölön koulun ”koripallokentän” tuntumaan. Niin, tuo koripallokenttä on hyvin ghettoutunut, rappiollisesti vain toinen koreista on enää kunnossa. Skeittivermeetkin ovat rapistuneet silmissä. Muutamia vuosia sitten valittelin skeittirampin huoltotöitä suunnittelevalla kaupungin työntekijälle, että miksi ramppien peltejä ei vieläkään ole vaihdettu. Pellit oli kiinnitetty väärin, eli kahden erilaisen rampin maahantulopellit olivat menneet sekaisin jo ramppien pystytyshetkellä niinkin pahasti, että toisessa näistä oli usean vuoden ajan muutamien senttien koroke. No, haaste skeittareille, mutta ei suinkaan turvallista. Onneksi pellit vaihtoivat paikkaa tuota pikaa.

Nyttemmin rampit ja niiden käyttäjät ovat olleet syytettynä erilaisista koulun alueella tapahtuneista lieveilmiöistä, aivan kuten kaupungissa on useasti skeittareita syytetty milloin mistäkin. Mutta kun asiaa tarkastelee kunnolla, eikä vain anna mielikuvituksen laukata, saa asiasta todellisen kuvan. Kyllä siellä temmeltävät pääasiassa aivan jotkut muut kuin skeittarit, vaikka jokainen nuori aina silloin tällöin kokeilee rajojaan. :-)

 

Huoltotöihin ei ilmeisesti ole enää kaupungilla määrärahoja. Kalliit rampit on kannattavampaa jättää huoltamatta.

  Jos jokin rauta on ajan saatossa skeittareiden toimesta löysistynyt tai irronnut, ei mikään rauta voin näin keskeltä mennä poikki...

 

Kaikki kaupungin hankkimat ja skeittareiden itsensä rakentamat yleisesti käytössä olleet rampit, ovat aina olleet ilkivallankohteina.

Mopoilijat ovat aina olleet skeittareiden riesana. Entistä Skate Parkkia voisi nykyisin kutsua myös moporadaksi. Kuuleman mukaan skeittareille uhitellaan aika ajoin mopoilijoiden toimesta, mikä lisää viihtyisyyttä!

 

Kaikki turvallisuusdirektiivit täyttävä Ghetto Park on nykyään vähemmän skeittareiden kiinostuksen kohde. Tällainen raudan repsotus ei haittaa ketään... Maksaako kaupunki kun kaadun tuon raudan vuoksi?

 

Kun kyse on skeittareiden alueesta, ovat skeittarit roskaamiseenkin syyllisiä!

 

Nämäkään skeit…bomberit eivät ymmärtäneet viereisen roskiksen merkitystä, vaan juomatölkki heitettiin suvereenisti olan yli. Kitooosh! 

 

Jokin kumma hyödyllinen hankinta ylitti budjetin? Ei enää ruuveja tai kulmarautoja. Holjaako O?

 

Tähän ei riitä pelkkä ollie. Voimamiehet ovat tykänneet näyttää miten vaneri murskautuu raa'an voiman alla. Vesihelmen kortti sen kun kallistuu...

 

Kyllä graffiteja katsoisi enemmänkin, mutta nopeasti tehdyt maalaukset eivät aina ilahduta katsojaa. Nykyään näiden pesuun ei enää riitä määrärahoja, niistä ruuveista ja raudoista puhumattakaan.

Aivan täysin hunningolla oleva parkki on vailla huoltotöitä. Nykyisin rajusti mopoilijoiden ja maalaajien temmellysaluetta. Kaikki tuo turvattomuus ja jätemassa maassa, tuo vain haastetta skeittaamiseen. Olenkin päättänyt aloittaa harrastukseni uudelleen näin vanhemmalla iällä. Haastetta elämään sanos. Missään nimessä alue tai rampit eivät ole turvallisia, kuten niiden pitäisi olla. Välinpitämättömyys rehottaa monessa suunnassa. Kiire ei anna aikaa. Olisiko rahat sittenkin pitänyt käyttää jo kokouksessa esittämälläni tavalla, rakennetaan itse ja hankitaan talveksi skeittihalli? Ehei, ennen kaikkea direktiivit ja turvallisuus! Kannattaisiko Mopoilijoille ja graffitimaalareille hankkia oma temmellyspaikka. Jätetään vielä nuo ramppien huoltotyöt rauhaan, saavatpa rullaajat haastetta ja kaupunki kenties vahingonkorvaushaasteita… ;-) Tuki senioreille ja pienille lapsille, nuoret voivat olla kuin ellun kanat. Kippis ja kumarrus! Hölkyn kölkyn...