Instant Artistry — An Interview With Maija Karisma

Piiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa jotain toimintaa tähän suuntaan. Eipä se, että toimettomana olisi ollut, vaan ennemminkin menoa ja meininkiä riittämiin. Ehkä niistä enempi täällä tuonnempana..


Itse aiheeseen eli minä, minä, minä, minä, eli sinä halutessasi voit tutustua minuun enempi lukemalla seuraavan lomography online magazinen tekemän haastattelun.

https://www.lomography.com/magazine/338207-instant-artistry-an-interview-with-photographer-maija-karisma

Graffiti ja Urheilu

Jonkin aikaa sitten pohdiskelin pienesti kieli poskessa, mitä samaa urheilussa/liikunnassa ja graffitissa/graffitin tekemisessä voisi olla. Pohdiskeluun liittyy tietysti duuni, mutta se ei sinällään tässä ole olennaista. Äkkiseltään ei paljoakaan samaa, mutta loppupeleissä yllättävänkin paljon yhtäläisyyksiä, joista rykäsen tähän muutaman oksennuksen.

Dynaamisuudessaan urheilu on verrattavissa graffiteihin. Liike ja muutos on 'alati' läsnä, vaikka uskon myös molempien voivan olla staattisia. Urheilulle energisyys ja räjähtävyys on varsin ominaista, kuten myös graffiteille. :-)

Ennen muinoin, ei montaakaan vuosikymmentä sitten, kilpaurheilunkin treenaus oli hivenen toisenlaista kuin nykyisin. Duunipäivän päätteeksi pääsi treeneihin ja sitä treenattiin sen minkä jaksettiin, nykyisin treenit ovat työ. Urheilun treenaus ja monimuotoisuus on yhä värikkäämpää, kuten myös graffitit. Ei montaakaan vuosikymmentä sitten kun graffitit olivat vain yksinkertaisia tikkukirjaimia, nykyisin mahdollisesti joidenkin monimuotoinen työ. Graffitit itsessään ovat värikkäitä, niin ovat myös urheilun kiemurat...

Liikunnastahan sekin käy, jos harrastaa taidettaan kaduilla. Kunnon on kohistava kohti korkeuksia, jos mielii säilyttää anonyymiteettinsä... Siinä vasta hyötyliikuntaa, vaikka suosin kyllä hieman toisenlaisia hyötyliikunnan muotoja. Eipä silti voi välttyä ajatukselta, kuinka taiteensa tekijät voivat joutua toisinaan kuntoaan kohottamaan. Ilman liikettä ei kummassakaan lajissa synny tuloksia. Mitä enemmän treeniä sen parempia tuloksia. Toisaalta itseään ei saa päästää ylikuntoon, eikä elpymistäkään kannata unohtaa.

Urheilun rappioittava vaikutus on päivänselvää. Väittäisin urheilevan henkilön keskiarvoisesti sairastavan urheilu-uransa aikana enemmän, mitä tavallinen rock musiikkia kuunteleva jamppa samassa ajassa. Urheilija ei tervettä päivää näe. Rock musiikki on pelastanut monta ihmistä urheilulta. :-)
Meidän Järvilehdot, Harri Ollit, Nykäset sun muut mahti suurmiehemme rappiollisuudessaan osittavat, ettei liikunta pelasta rappiollisuudelta, kuten jeesusteippi MacGyverin pahasta pinteestä. Eipä se graffitikulttuurikaan kaikkinensa kiiltokuvaenkeli ole. Rappiotaiteenahan tunnettu, mutta nykyisin, jos jaksaa ymmärtää, on graffitikulttuurin parissa elävät varsin päteviä elämänhalinnallisissa asioissa, sekä tunnettuja luovuudestaan ja nopeudestaan.

Throw up kadulle on kuin 110m aidat. Toimiva ja näyttävä piissi poikinensa kuin maratonjuoksu. Juostaan, juostaan, mutta ei voiteta, ilman kunnon douppausta. Siitä ne graffitimaalaritkin tunnetaan. Pelotteluvalistuksen mukaan maalaajat vaanivat pusikoissa huumehuuruissaan veitsi toisessa kädessä ja toisessa maalikannu. Nuoret reippaat urheilijanuoret sentään ymmärtävät miten reilusti erotuomariakin voi rangaista futisottelun tuoksinassa... Elämä on täynnä yllätyksiä, mutta urheilevana kansana ymmärrämme, että vahvakäden tapainen marginaalinen pyöräilyfiasko voi sattua kenelle tahansa...

Sitä, sun tätä ja paljon päälle. Sitä kaikkea on urheilu ja graffiti. Ja siksipä yhdistän nämä kaksi omaan liittoonsa graffitimaisella kuvakielelläni. Juurtuvat arseet ylös sohvista ja kehittymää! Juu juu.

Graffitimuki

Pitkästä aikaa pääsee taas krääsäosaston pariin kaiken kameratouhuilun sun muiden juttujen otteesta... Olen aiemmin oksennellut tekstiä siitä mitä kaikkea graffitilla myydään. Tässäpä taas yksi innovaationäyte sekä osoitus siitä, mihin karkkirahansa voi parhaimmillaan tuhlata. :D Mukavahan sitä on duunipäivän aikana siemailla kupponen sufeeta, kahvikansaa kun olemme.

Koska en ole suinkaan perheemme ainoa töhrijä, pitää jälkikasvun päästää myös tämän blogin kautta "ääneen".  Kaivoin esiin jostain kummasta meille ilmestyneen Graffitea graffitimukipakkauksen kynineen ja poitsu sai hoitaa lopun. Tuttava totesi mukin nähdessään "iästä huolimatta, parempaa tagia kuin forstonin kaduilla...". Pakko myöntää, työstä löytyy kyllä katutöhryjä enemmän yllätyksellisyyttä. Vaikka katuvaikutteen ovat selvät. Kuka tietää, jos poju onkin saanut vaikutteensa NUGin bommailuista, sillä onhan noita videoita tullut yhdessä katsottua. :-)~

ALASTON KRIITIKKO & skidiä pohdiskelua

Enpä ole tainnut pyhittää montaa, jos yhtäkään päivitystä mielenkiintoisille blogeille. Olkoon tämä ensimäinen, jos niin ei ole aiemmin tapahtunut. :P

Tosiaan, jonkun aikaa lukenut ALASTON KRIITIKKO blogia, jota kirjoittelee mm. toimittajana tunnettu Otso Kantokorpi. Yllättäin blogivalintani ei liitykään puhtaasti graffiteihin tai katutaiteeseen, vaan yleisesti taiteeseen. Blogini aihepiirit huomioiden, nostan kuitenkin lukemattomien muiden mielenkiintoisten päivitysten joukosta tällä hetkellä hänen viimeisimmän päivityksensä, Julkaistua 305 & Katutaidetta 71: Katutaide ja taiteen hierarkiat. Mielenkiintoisia pohdintoja ja muutenkin tutustumisen arvoinen blogi!

Itseäni on pohdituttanut kuinka aika nuorillakin aikuisilla voi olla hyvinkin rajoittunut käsitys katutaiteesta, katutaiteen tekemisestä, tekijöiden iästä sekä katutaiteesta kiinnostuneiden iästä. Taiteen pitäisi olla kaikenikäisille, joten kaikenikäiset ovat kiinnostuneita taiteesta ja myös katutaiteesta jos katutaide on taidetta. Noinhan ei jokainen ajattele, sillä katutaide ja graffitithan ovat lasten puuhaa, eiväthän yli 25 vuotiaat jaksa enää juosta poliiseja tai vartioita karkuun. Silloin sitä vanhemmat ovat tietyssä määrin infantiilejä. :-) Onneksi on kaikenmaailman graffitiseiniä ym. seinäprojekteja...

Pidin yhtenä kesänä pienimuotoisen graffitimaalauspajan, jossa ihmiset pääsivät maalailuun tutustumisen ohessa vaihtamaan mielipiteitään. Erään naisen (jotka ovat usein miehiä suopeampia katutaidetta kohtaan) mielipide kuului, ettei graffiti ole oikein mistään kotoisin, ei ainakaan taidetta ja vain hetken huumaa. Aloin miettimään lohkaisua ja päädyin samaan lopputulokseen, mutta luultavasti aivan eri kytkentöjen kautta. Graffiti ei ole aina taidetta ja elämä jos mikään, mitä graffitikin on, on vain hetken huumaa. Sitten kuollaan ja ollaan karitsan ruokaa.

Pitäisikö kulkea kuten lampaat, silloin huuma olisi helpompaa...

MAIJAN KARITSA
Maijall' oli karitsa, karitsa, karitsa. Maijall' oli karitsa, lumivalkea.
Minne Maija menikin, menikin, menikin. Minne Maija menikin, se seuras mukana.
Kouluhun se lähti myös, lähti myös, lähti myös. Kouluhun se lähti myös Maijan mukana.
Siellä kaikki nauroivat, nauroivat, nauroivat. Siellä kaikki nauroivat sen koulupäivälle!

FL: Pimeiden tuntien töhrytaidetta

Kevätflunssa yllätti suomalaiset, lähes samoin kuin takatalvi. Nuutuneena, räkä poskella pykään tätä päivitystä laillisesta maalausseinästä. Onneksi teksti- ja kuvapuolen hoitaa pääasiassa Forssan Lehti, joten pidemmittä puheitta 4.4.2012 ilmestyneen lehden antiin.

Kuvat: Tapio Tuomela

Täytyy vielä loppuun todeta, että inasti toimittaja kirjoitti kiireessä virheellisesti tuossa Penttilä kohdassa, mutta siitä varmasti tulee oikaisu. Jokusen lohkasun olisi voinut vielä tekstiin lisätä, mutta niin se menee, sinne koivuun ei kannata kurkottaa... Myös pientä hiomista jossain sanomisissani, mutta pieniä missejä kokonaisuuden kannalta. Mitä nyt joku herkkänahka ottaa tietysti itseensä, sanoi sitten mitä tahansa. :-) Hieman jäi vain kokonaisuudesta sellainen aatos, että mitenkä niiden henkilöiden laita, jotka eivät kaapista halua ulos tulla tai olla ohjatussa toiminnassa mukana? Entäpä turistit? No, se jää nähtäväksi.

Seinähän ei varsinaisesti katkaisisi mitään Lamminrannassa tai kenties graffitien ilmestymisen vääriin paikkoihin, jos seinä osattaisiin sijoittaa oikealla tavalla. Alueelta löytyy mm. vanha suojainen, aikaa sitten puretun rakennuksen tontin paikka, ellei jopa useampia, jotka olisivat aivan kuin tehty kyseiseen tarkoitukseen.  Maalaukset olisivat kohtalaisen suojassa, eivätkä paistaisi suoraan asutuksille, rannalle tai kioskirakennukselle. Kaiken lisäksi kioskirakennus, pumppukopit sekä läheinen alikulku ovat olleet pitkään töhrijöiden temmellyskenttää. Sellaiseen paikkaan pitäisi sijoittaa seinä, niin maalaukset voisivat osua oikeaan kohteeseen. Lamminranta on sinällään jo sellainen paikka, jossa graffitit ovat levinneet vähän sinne sun tänne, ilman laillista maalausseinääkin. Mielestäni nyt pitäisi kokeilla jotain muuta ratkaisua. Ymmärrän kyllä ettei virkistysalue liikuntapaikkoineen osaa kulkea käsikädessä kulttuurin kanssa. Sehän olisi liikaa vaadittu. Hei mikäs sen urbaanimpaa ja ison kaupunnin menoa, kun joka nurkassa rahviteja ja töhryjä. Imago nousuun! :-)

Jos ajattelee graffitia yleisesti, se tarkoittaa laittomuutta ja on sinällään huono lähtökohta ajaa ajaa graffitia positiivisena asiana. En oikein näe, että muutama maalaus suojellussa rakennuksessa olisi kynnys, johon laillinen seinä kaatuu. Jälleen maalaajat nähdään yhtenä kimppuna, ei yksilöinä tai pienempinä kimppuina, joilla jokaisella on oma näkemys graffitiasioista. Asiaa kuitenkin tarkastellaan pahimman mukaan ja se jos mikään on väärin. Millainen maailma olisi jos asiat tarkasteltaisiin aina lokeroiden ja arvioitaisiin pahimman mukaan jälkikäteen...Tarkastellaan hieman Forssan puuvillamakasiineja. Toinen makasiinirakennuksista oli arvoton purkurakennus. Toinen jossain vaiheessa suojelluksi kohteeksi tullut rakennus. Maalausvaiheessa maalarit tuskin ajattelivat maalaavansa suojeltuun rakennukseen tai purettavaan rakennukseen. Harvapa meistä ennen toisen makasiinin purkua edes tiesi millaiset arvot rakennuksille annetaan. Tässä jälkiviisaus ei auta asiaa, mutta antaa helposti väärän kuvan. Toisaalta maalikerros suojelee rakennusta, vaikka esteettisyys ei miellyttäisikään. Olisi myös hienoa, että suojeltuja rakennuksia kohdeltaisiin muutenkin niiden arvon mukaisella tavalla. Nyt arvokas kulttuuriperintö seisoo aikalailla tyhjänpanttina, eikä varmasti nosta makasiinin arvoa, päinvastoin.

Katutaideraati: tykkiä turkoosia ovessa?

Vuosina 2008-2009 tuli mielenkiinnolla ja hymyssä suin seurailtua Fifi:ssä ilmestyneen töhryraadin toimintaa. Koska idea on mitä mahtavin, siis töhryraati, eikä pyörää kannata keksiä uudestaan, on allekirjoittanut muokannut omanlaisen pyörän, eipä kovin pramea tai krominen, verrattain Fifin raatiin, mutta käpykylän mittakaavan mukainen, nelihenkinen katutaideraati.

 Kaiku ja blogin katutaideraati koostuu henkilöistä: Tarzani, Ulla Dulla, Gillan sekä C48. Iältään raatilaiset ovat 16-48 vuotta. Kahdella raatilaisella on aiempaa graffiti/katutaidetaustaa. Koska katutaide on usein kaikkien ihmisten nähtävillä ilman, että heiltä mitään kysytään, on raadissa hyvä olla mukana henkilöitä jotka eivät graffitikulttuurista omien sanojensa mukaan mitään ymmärrä, mutta jo ammattiensa ja harrastustensa kautta ymmärtävät kauneutta sekä taidetta. Olemmehan jokainen oman ympäristömme arvioijia kaikkine mainoksineen, rakennuksineen, puistoineen, taiteineen ym. juttuineen, siksi myös katutaidetta pitää arvostella.

Fifi:n sanoin "Jos katutaide on taidetta, sitä tulee arvostella."

Katutaideraati arvostelee kaiku ja blogin sattumanvaraisesti valitsemien kuvien töhryjä aika ajoin. Raati ei lähde moralisoimaan minne katutaidepläjäys on sijoitettu tai arvostelemaan kuvien laatua. Teosta arvioidaan asteikolla 1-10. Jokainen raatilainen arvostelee töhryjä omin sanoin tietämättä toistensa arvioista ja tuntematta toinen toistaan, jolloin he eivät pääse vaikuttamaan toistensa mielipiteisiin.


Tällä kertaa raadin hampaisiin pääseen jotain sinistä ovessa.

Tarzani: "Jeps eli aika yksin kertanen stencili mutta hienon värinen. Turkoosi ei vaan erotu tarpeeksi tuosta ovesta. Stencilit on näköjään maalattu sinne tänne nopeasti.. asettelu voisi olla parempi. Tuo Jimi Hendrixiä muistuttava äijän pärstä on hieno, mutta tekstistä en pidä. Toisaalta onhan stencil tyylillä melko vaikea tehdä kirjoitusta. Kaiken kaikkiaan ihan ok stencili. En kiinnittäisi kaupungilla tuohon erityistä huomiota. Arvosana: 6"


Ulla Dulla: "Tässä on jotain yksinkertaista ja ruotsalaista, tv ja. Jotain lärvejä kans, ne liittyy kai telkkuun, ne peukuttaa televisiolle kyllä. Mut ite en lähde tätä peukuttamaan. Tekijä on ollu varmaan eniten lärvit näitä tehdessä, sen verran shaittia pökälettä. maalin sävy on väärä pohjan väriin, stencilien sijoittelu on jotain käsittämätöntä. tekijällä ei oo hajuukaan järkevästä sijoittelusta, saati kykyä leikata tunnistattavia kasvoja. Eniten mieleen tulee nuori Michael Jackson, toi toinen vois olla joku pikkuskidi. Mitä se Maikkeli taas tekikään niiden skidien kans? Laulo varmaan jossain mopoautossa hauskoja lauluja...juu-u. Lisäharjottelua kotioloissa ennenku maalaa mihinkää. Varo ääliöitä! haha. Ton varotuskyltin olis pitäny olla arvioitavana. Erinomainen sijoittelu :D Kahdesta telkkua töllöttävästä lärvistä 3 pojoo"


Gillan: "Jepjep. Ilmeisesti stencileillä tehtyjä. Ei kovin hääviä jälkeä. Silmiä häiritsee erityisesti tämä hieman ajattelematon värimaailma. Ainakin siis mun silmään sopis paremmin joku tumma, ihan vaikka musta väri kuin tuollainen kirkas siniturkoosi. Saisi paremmin selvää pienimmistäkin päistä, vai mitä ne ikinä onkaan. Pientä reeniä lisää! Eli ei hätkähdytä sinällään. Muu kuin se, että tuijotin kuvaa tylsistyneenä kunnes tajusin että pitää varoa ääliöitä :D Semmonen 5 pointsia."


C48: "Huoh. En tahdo saada tästä työstä selvää mitä se esittää, eikä ensivaikutelma ole positiivinen. Kasvoja siinä taitaa olla. Kokonaisuudessaan sommittelu on pahasti pielessä, eikä maalaaja ole värivalinnassakaan kovin hyvin onnistunut. Kun tiedän kuinka haastavaa sabloonan leikkaaminen voi olla, annan vaivannäöstä työlle arvosanaksi 2."

Yhteispisteet: 16, keskiarvo 4


Edelliset raadin hampaissa pureskellut teokset:

Katutaideraati: lick it up
Katutaideraati: myrkyllisen merkillinen pilvi
Katutaideraati: valkoinen tagi

Katutaideraati: lick it up

Vuosina 2008-2009 tuli mielenkiinnolla ja hymyssä suin seurailtua Fifi:ssä ilmestyneen töhryraadin toimintaa. Koska idea on mitä mahtavin, siis töhryraati, eikä pyörää kannata keksiä uudestaan, on allekirjoittanut muokannut omanlaisen pyörän, eipä kovin pramea tai krominen, verrattain Fifin raatiin, mutta käpykylän mittakaavan mukainen, nelihenkinen katutaideraati.

Kaiku ja blogin katutaideraati koostuu henkilöistä: Tarzani, Ulla Dulla sekä C48. Koska maailma on muuttuva, on raatiin otettu uutena jäsenenä Gillan nimimerkillä toimiva henkilö. Iältään raatilaiset ovat 16-48 vuotta. Kahdella raatilaisella on aiempaa graffiti/katutaidetaustaa. Koska katutaide on usein kaikkien ihmisten nähtävillä ilman, että heiltä mitään kysytään, on raadissa hyvä olla mukana henkilöitä jotka eivät graffitikulttuurista omien sanojensa mukaan mitään ymmärrä, mutta jo ammattiensa ja harrastustensa kautta ymmärtävät kauneutta sekä taidetta. Olemmehan jokainen oman ympäristömme arvioijia kaikkine mainoksineen, rakennuksineen, puistoineen, taiteineen ym. juttuineen, siksi myös katutaidetta pitää arvostella.

Fifi:n sanoin "Jos katutaide on taidetta, sitä tulee arvostella."

Katutaideraati arvostelee kaiku ja blogin sattumanvaraisesti valitsemien kuvien töhryjä aika ajoin. Raati ei lähde moralisoimaan minne katutaidepläjäys on sijoitettu tai arvostelemaan kuvien laatua. Teosta arvioidaan asteikolla 1-10. Jokainen raatilainen arvostelee töhryjä omin sanoin tietämättä toistensa arvioista ja tuntematta toinen toistaan, jolloin he eivät pääse vaikuttamaan toistensa mielipiteisiin.

Tarzani on ulkomaan viidakossa lomailemassa, joten tämänkertainen raati toimii edelleen kolmihenkisenä.

Tällä kertaa raatilaisille esitellään kieltään näyttävä, muodikkaasti väritön, stencilöity tarra.

Ulla Dulla: "Toi poikkeaa tyyliltään siitä mitä ite eniten peukutan, mut kun oon nähnyt noita keskustassa muutamia ja todennu et sabluunawörkki, ei oo siis mikään tulostettu kopsu, vaikka kopsu, niin pointsit kohoaa kutoseen. 6 pojoo. Kaiken lisäks se määrä mitä noita on tullu nähtyä nuolasee pojot ylös. Noin yksityiskohtanen ja pieni sapluuna menee nopeesti tukkoo, suuresta määrästä huolimatta laatu on pysyny tasasena kaikissa tarroissa jotka oon nähny. Voi olla useemmalla sabluunalla maalattuja, joten siitä viitseliäisyydestä ja tasasesta laadusta vetäsen hihasta susiplussan. 6+!"


Gillan: "Ensinnäkin, valokuva on oivallinen. Valon ja varjon leikki korostaa hienosti tolpassa komeilevaa Genee!
Tarra on hieno, sopii ympäristöön ja sen liimaajalla on selkeesti ollu silmää laittaa se paikkaan jossa on sopivan mustavalkoinen meininki. Forssan katukuvassa tarroja näkee aika paljon. Enimmäkseen tämmösiä vastaavia pienehköjä, mutta täytyy kyl sanoo että laatu on hyvää. Ja tää kielekäs on kyllä mun silmään ihan sieltä keskivertoa paremmasta päästä. Pientä miinusta siitä, että hahmo on niin nähty ja jollain tapaa ehkä myös klisee. Arvosana 7+."


C48: "Vihdoin jotain ihanaa! Tuosta tarrasta tulee mieleen nuoruuden ensikoskestus Glam Rockiin, kun sain vuonna -76 syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen KISS -yhtyeen levyni. Voi niitä ihania teinivuosia. Tarra on erinomaisesti toteutettu, kuva on loistava, paikka jonne tarra on kiinnitetty herättää tunteita, mutta josta tarran huomaa varmasti jokainen ohikulkija. Annan tarrasta 9½ pistettä."

Yhteispisteet 23, keskiarvo 7,7

Edelliset raadin hampaissa pureskellut teokset:

Katutaideraati: myrkyllisen merkillinen pilvi
Katutaideraati: valkoinen tagi

[ FEEL DESAIN ]

Tässä fiilistellyt erilaisia nettisaitteja ja muutamat tullut esiteltyä, joko taiteilijan kautta tai muulla tavalla. Tällä kertaa ajattelin näpytellä muutaman sanasen [ FEEL DESAIN ] sivuista. Saitilla mm. valokuvia, designiä, muotia, katutaidetta, videoita, arkkitehtuuria ym. ym. Varsin laajasti kaikkea ainakin itseäni kiinnostavia asioita esittelevä sivusto, jota selatessa omat tekelee tuntuvat varsin mitättömiltä. Jos tuntuu, että on tullut keksittyä jotain aivan älyttömän upeeta, voi saitilla surffatessa unohtaa asian ja todeta, että se on toteutettu jo aikaa sitten monin kerroin upeammin. Mutta onko sillä oikeastaan väliä, kun jokaisella on oma tyylinsä tehdä ja samat ideathan sitä tuppaa kiertämään, kunhan ei suoranaisesti lähde kopioimaan, mitä nyt ehkä itselleen voi vähän puuhailla samankaltaisia juttuja. :-) Pätevät sivut ideoiden hakuun, fiilistelyyn ja uusien innovaatioiden seurailuun. Suosittelen tutustumaan!


Muutama sivustolta bongattu kuva: