ALASTON KRIITIKKO & skidiä pohdiskelua

Enpä ole tainnut pyhittää montaa, jos yhtäkään päivitystä mielenkiintoisille blogeille. Olkoon tämä ensimäinen, jos niin ei ole aiemmin tapahtunut. :P

Tosiaan, jonkun aikaa lukenut ALASTON KRIITIKKO blogia, jota kirjoittelee mm. toimittajana tunnettu Otso Kantokorpi. Yllättäin blogivalintani ei liitykään puhtaasti graffiteihin tai katutaiteeseen, vaan yleisesti taiteeseen. Blogini aihepiirit huomioiden, nostan kuitenkin lukemattomien muiden mielenkiintoisten päivitysten joukosta tällä hetkellä hänen viimeisimmän päivityksensä, Julkaistua 305 & Katutaidetta 71: Katutaide ja taiteen hierarkiat. Mielenkiintoisia pohdintoja ja muutenkin tutustumisen arvoinen blogi!

Itseäni on pohdituttanut kuinka aika nuorillakin aikuisilla voi olla hyvinkin rajoittunut käsitys katutaiteesta, katutaiteen tekemisestä, tekijöiden iästä sekä katutaiteesta kiinnostuneiden iästä. Taiteen pitäisi olla kaikenikäisille, joten kaikenikäiset ovat kiinnostuneita taiteesta ja myös katutaiteesta jos katutaide on taidetta. Noinhan ei jokainen ajattele, sillä katutaide ja graffitithan ovat lasten puuhaa, eiväthän yli 25 vuotiaat jaksa enää juosta poliiseja tai vartioita karkuun. Silloin sitä vanhemmat ovat tietyssä määrin infantiilejä. :-) Onneksi on kaikenmaailman graffitiseiniä ym. seinäprojekteja...

Pidin yhtenä kesänä pienimuotoisen graffitimaalauspajan, jossa ihmiset pääsivät maalailuun tutustumisen ohessa vaihtamaan mielipiteitään. Erään naisen (jotka ovat usein miehiä suopeampia katutaidetta kohtaan) mielipide kuului, ettei graffiti ole oikein mistään kotoisin, ei ainakaan taidetta ja vain hetken huumaa. Aloin miettimään lohkaisua ja päädyin samaan lopputulokseen, mutta luultavasti aivan eri kytkentöjen kautta. Graffiti ei ole aina taidetta ja elämä jos mikään, mitä graffitikin on, on vain hetken huumaa. Sitten kuollaan ja ollaan karitsan ruokaa.

Pitäisikö kulkea kuten lampaat, silloin huuma olisi helpompaa...

MAIJAN KARITSA
Maijall' oli karitsa, karitsa, karitsa. Maijall' oli karitsa, lumivalkea.
Minne Maija menikin, menikin, menikin. Minne Maija menikin, se seuras mukana.
Kouluhun se lähti myös, lähti myös, lähti myös. Kouluhun se lähti myös Maijan mukana.
Siellä kaikki nauroivat, nauroivat, nauroivat. Siellä kaikki nauroivat sen koulupäivälle!