maanantai 11. heinäkuuta 2011

Stencilöintiä skeittilaudalle, fiilistellen tuhottavaksi radalle

Viime päivityksessä käsittelin paikallista Ghetto Parkkia ja lupailin aloittaa skeittausharrastukseni uudelleen. Itse asiassa skedeys on ollut elämäntapanani monia vuosia, jo 80-luvun puolivälin jälkeen astui kuvioihin ja vei nuoren pojun mennessään. Monen monituista hyvää ja vähemmän hyvää hetkeä on tullut renkaiden päällä vietettyä. Kun kaverit lähtivät radalle dogaamaan, meikäläinen suuntasi rampeille rullaamaan. Rullailut jäivät useaksi vuodeksi loukkaantumisten vuoksi. Nyttemmin on mukava verestellä vanhoja ilman suorittamisen tuskaa, antaa itsensä fiilistellä, päästää menemään. Ja vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään…

Jostain työhuoneen perukoilta kaivoin korkkaamattoman laudan, jota jonkun aikaa olen hypistellyt rullausinto silmissä kiiluen. Mutta ilman uutta ulkoasua olisi rullaaminen jotenkin ilmeetöntä. Lauta kaipasi jotain omien käsien jälkeä. Muutamana iltana pohdin lankkuun tulevaa grafiikkaa ja sain idean toteuttaa rip off henkisen Urho Kaleva Kekkosen Salvador Dalin viiksillä. Surrealismia indeed!


 
Muutamat hyvät hetket mattoveitsen ja kartonkien parissa.

 
Koemaalaus onnistui yllättävän hyvin. En kuitenkaan ollut tyytyväinen viisiosaiseen maalaukseen, koska otsa oli turhan litteä. 

 
Päätin väsätä vielä kuudennen sabluunan ja parannella samalla muutamaa muuta.

 
Laudan hiontaa ennen pohjamaalausta.

 
Loppusuora häämöttää, vielä pari layeria ja maalaus olisi valmis.

 

 
Lopputuotos ihan ok. Nimesin tuotoksen UKD:ksi. Tosiaan, hieman luonteeton tyyliltään, mutta tarkoituksensa täyttävä. Taidettahan tässä en ollutkaan tekemässä, tai ehkäpä sittenkin surrealistisuudessaan verraton valmis lopputuotos? Väliäkö sillä, lautahan oli valmis tuhottavaksi.


 

Ei valmista ilman tuhousta. Vanha vikkelä vipeltäjä jaksaa vielä painaa ghettotyylillä ghettoparkissa.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Fogen Skat...Ghetto Park

Päätin pyhittää tämän kertaisen päivityksen kriittiselle itkulle. Kaiken hilpeyden ja iloittelun keskelle paljon porua, joten koita jaksaa lukea. Alussa hyvinkin paljon skeittareiden toivoma ja käyttämä  Skate Ghetto Park on ajan saatossa muuttunut. Perehdytäämpä hieman sen historiaan ja nykytilanteeseen.

2000-luvun alkupuolella Fogessa oli asukaslukuun nähden skeittareita yllättävän paljon. Skeittarit olivat tuolloin aktiivisia ja jo ennenkin, ehkäpä vielä enemmän, sillä useat skeittihallit siivittivät joidenkin skeittareiden uraa aina talvien yli, eikä aina ollut kiittäminen kaupunkia, vaan skeittarit olivat omatoimisia ja maksoivat täysin viimeisen vielä silloin käytössä olleen skatehallin vuokran, välineiden rakentamisen jne.

Mutta tuohon Ghetto Parkkiin. 2000-luvun alussa aktiiviset skeittarit itkivät sen verran kovasti kaupungin virkamiehille, että ihmeen kaupalla pururadan valaistukseen suunnitellut rahat suunnattiinkin ”yllättäin” skateramppien hankintaan. Tosin, tuolla summalla ei kuulemma olisi saatu edes kaivuria kaivamaan uusia valotolppia, joten päätös oli monen vuoden itkun jälkeen ilmeinen.

Parkin suunnittelupalaverissa limu maittoi ja kysymykset sinkoilivat. Pääasia oli, että rahat käytetään turvallisuusmääräykset täyttävien vermeiden hankintaan. Tuolloin ainoana nopeana ratkaisuna oli tyytyminen ehkäpä turhan kovatasoisiin ramppeihin, eikä ramppeja oikein voinut muunnella tai käyttää mielikuvitusta niiden asettelussa. Kyse oli järeistä Rhino Skateramps:n vermeistä. Kestävät ja kalliit rampit olivat EU- määräykset täyttävät, eikä kyseeseen tullut edes omien vermeiden rakentaminen kyseiselle parkille, sillä nehän ovat hirmu vaarallisia!

Muinoin ensimäiseen skatehalliin kaupunki maksoi osan välineistä, joita skeittarit pääsivät itse suunnittelemaan ja toteuttamaan kaupungin varikolle kaupungin työmiesten kera. Voi kun nuo vermeet olivat kyllä varsin pätevät turvallisuudessaan ja kestävät. Huoltotyöt onnistuivat keneltä vain ruuvia kiristämällä ja jakaria näyttämällä. Edukkuudessaan verrattomat ja monin kerroin halvemmat mitä nykyisen Ghetto Parkin välineet.

Henkilökohtaisesti, vaikka skeittiura on jo vuosia sitten päättynyt, olen edelleen sitä mieltä, että nykyiset rampit olivat susia jo syntyessään. Tappoivat monen nuoren mielikuvituksen. Kun ei ole mahdollisuutta rakentaa omia välineitä tai muunnella nykyisiä, sitä helposti tylsistyy ja kyllästyy. Lopulta harrastus loppuu ja vaihtuu uuteen. Onneksi Fogessa voi aina suuntautua harrastamaan juoksua, jääkiekkoa ja pallopelejä. 

Ghetto Park sijaitsi alkuun Talsoilan kentällä, mutta käyttämättömät jääkiekkokaukalot veivät sen verran suuren tilan, että parkki siirrettiin Tölön koulun ”koripallokentän” tuntumaan. Niin, tuo koripallokenttä on hyvin ghettoutunut, rappiollisesti vain toinen koreista on enää kunnossa. Skeittivermeetkin ovat rapistuneet silmissä. Muutamia vuosia sitten valittelin skeittirampin huoltotöitä suunnittelevalla kaupungin työntekijälle, että miksi ramppien peltejä ei vieläkään ole vaihdettu. Pellit oli kiinnitetty väärin, eli kahden erilaisen rampin maahantulopellit olivat menneet sekaisin jo ramppien pystytyshetkellä niinkin pahasti, että toisessa näistä oli usean vuoden ajan muutamien senttien koroke. No, haaste skeittareille, mutta ei suinkaan turvallista. Onneksi pellit vaihtoivat paikkaa tuota pikaa.

Nyttemmin rampit ja niiden käyttäjät ovat olleet syytettynä erilaisista koulun alueella tapahtuneista lieveilmiöistä, aivan kuten kaupungissa on useasti skeittareita syytetty milloin mistäkin. Mutta kun asiaa tarkastelee kunnolla, eikä vain anna mielikuvituksen laukata, saa asiasta todellisen kuvan. Kyllä siellä temmeltävät pääasiassa aivan jotkut muut kuin skeittarit, vaikka jokainen nuori aina silloin tällöin kokeilee rajojaan. :-)


 
Huoltotöihin ei ilmeisesti ole enää kaupungilla määrärahoja. Kalliit rampit on kannattavampaa jättää huoltamatta.

  Jos jokin rauta on ajan saatossa skeittareiden toimesta löysistynyt tai irronnut, ei mikään rauta voin näin keskeltä mennä poikki...

 
Kaikki kaupungin hankkimat ja skeittareiden itsensä rakentamat yleisesti käytössä olleet rampit, ovat aina olleet ilkivallankohteina.

Mopoilijat ovat aina olleet skeittareiden riesana. Entistä Skate Parkkia voisi nykyisin kutsua myös moporadaksi. Kuuleman mukaan skeittareille uhitellaan aika ajoin mopoilijoiden toimesta, mikä lisää viihtyisyyttä!

 
Kaikki turvallisuusdirektiivit täyttävä Ghetto Park on nykyään vähemmän skeittareiden kiinostuksen kohde. Tällainen raudan repsotus ei haittaa ketään... Maksaako kaupunki kun kaadun tuon raudan vuoksi?

 
Kun kyse on skeittareiden alueesta, ovat skeittarit roskaamiseenkin syyllisiä!

 
Nämäkään skeit…bomberit eivät ymmärtäneet viereisen roskiksen merkitystä, vaan juomatölkki heitettiin suvereenisti olan yli. Kitooosh! 

 
Jokin kumma hyödyllinen hankinta ylitti budjetin? Ei enää ruuveja tai kulmarautoja. Holjaako O?

 
Tähän ei riitä pelkkä ollie. Voimamiehet ovat tykänneet näyttää miten vaneri murskautuu raa'an voiman alla. Vesihelmen kortti sen kun kallistuu...

 
Kyllä graffiteja katsoisi enemmänkin, mutta nopeasti tehdyt maalaukset eivät aina ilahduta katsojaa. Nykyään näiden pesuun ei enää riitä määrärahoja, niistä ruuveista ja raudoista puhumattakaan.



Aivan täysin hunningolla oleva parkki on vailla huoltotöitä. Nykyisin rajusti mopoilijoiden ja maalaajien temmellysaluetta. Kaikki tuo turvattomuus ja jätemassa maassa, tuo vain haastetta skeittaamiseen. Olenkin päättänyt aloittaa harrastukseni uudelleen näin vanhemmalla iällä. Haastetta elämään sanos. Missään nimessä alue tai rampit eivät ole turvallisia, kuten niiden pitäisi olla. Välinpitämättömyys rehottaa monessa suunnassa. Kiire ei anna aikaa. Olisiko rahat sittenkin pitänyt käyttää jo kokouksessa esittämälläni tavalla, rakennetaan itse ja hankitaan talveksi skeittihalli? Ehei, ennen kaikkea direktiivit ja turvallisuus! Kannattaisiko Mopoilijoille ja graffitimaalareille hankkia oma temmellyspaikka. Jätetään vielä nuo ramppien huoltotyöt rauhaan, saavatpa rullaajat haastetta ja kaupunki kenties vahingonkorvaushaasteita… ;-) Tuki senioreille ja pienille lapsille, nuoret voivat olla kuin ellun kanat. Kippis ja kumarrus! Hölkyn kölkyn...

 

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kiitosta Katsojille!

Lyhyestä kaiuttelusta huolimatta, kaiku ja blogissa rikottiin tänään reilulla kädellä 3000 seuranneen kävijän raja! Vaikka tätä blogia tulee pääasiassa tehtyä itselleen on kävijämäärä ilahduttava ja varmasta antaa fiilistä päivitellä vastaisuudessakin. Tämäkään blogi ei olisi mitään ilman teitä lukijoita. Kiitosta teille kaikille tasapuolisesti!

    


torstai 7. heinäkuuta 2011

Urban Ninja -Nuntsat



Viime Urban Ninja päivityksessä tuunailin kiviritsan kaukotaisteluaseeksi, mutta asearsenaali ei suinkaan jämähdä vain yhteen leluun, vaan pitää hallita eri taisteluetäisyydet ja välineet. Nyt panostan lähitaisteluaseeseen Nunchakuun eli tuttavallisemmin Nuntsiin.

Nuntsat eivät suinkaan ole perinteinen muinaisten ninjojen taisteluväline. Kuten tavallista, amerikkalaiset elokuvat ovat muokanneet mielikuvia rajusti ja vääristäneet ne lähes täysin tässäkin asiassa. Mutta nunchakut kuuluvat voimakkaasti urbaanin ninjan varusteisiin. Eikä niiden tuhovoimaa pidä aliarvioida.


 
Nuntsien valmistukseen tarvitset ainakin harjanvartta, myös jääkiekkomailan puinen varsi käy. Käytä tässä mielikuvitusta. Sahan, pihdit ja / tai tongit, erkkaria, santapaperia, pala ketjua, lenkkiruuveja, sekä oman akselinsa ympäri pyöriviä lenkkejä. Omat lenkkiruuvit sain ikkunahakasista, joita löysin mädäntyneestä ikkunapokasta autiotalosta. 360 asteen pyörivät lenkit löysin roskiksesta vanhoista lipuista, mutta vastaavia löytyy esim. joistain avainperistä. Rakennustarvikemyymälät tarjoavat vaikka ja mitä tarpeellista näpertelyyn, joten tsekkaa mestat jos kotoa ei löydy. Roskikset tarjoavat ilmaista materiaalia joka kodin tuunaajille ja muille puuhaajille, joten suosittelen dyykkaamaan kaiken materiaalin!

Sahaa kaksi n. 30-35cm puukapulaa. Pituus on suhteellinen, eri pituiset nuntsat käyttäytyvät eri tavalla. Kokeile eri pituisia varsia. Hio enemmät röpöt kapuloiden päistä. Päällystä puukapulat eristysnauhalla, jotta saat kunnon pidon. Musta on paras ja hukkuu parhaiten yön pimeyteen.

 
Irroita lenkkiruuvit hakasista.

 
Katkaise sahalla tai tongeille noin nyrkin levyinen pätkä ketjua.

 
Kiinnitä 360 lenkki  ja ketjut toisiinsa puristamalla viimeinen lenkki pihdeillä kiinni. Toista sama ketjun toiseen päähän. 360 asteen lenkkejä käytetään, jotta ketju ei menisi nuntsia pyöritellessä sykkyrälle, vaan kapulat pyörisivät vapaasti.

 
Kiinnitä ruuvilenkki 360 lenkkeihin pihdeillä puristaen.

 
Paina puukolla tai muulla monitoimityökalun terällä puukapulan toiseen päähän reikä. 

Kierrä ruuvilenkki ketjuineen kaikkineen kapulan reikään. Toista sama toiselle kapulalle. 

 
Hoja! Ninja nuntsasi ovat valmiit. Voit vielä ehostaa ulkonäköä ja saada nuntsistasi vieläkin paremmin pimeyteen hukkuvat maalaamalla metalliosat mustalla spraymaalilla.


Tällä mallilla harjoittelu voi olla kivuliasta. Hyvät harjoittelununtsat saat vaahtomuovilla päällystetystä hieman harjanvartta ohuemmasta pyörökepistä, joilla voi jo ottaa hieman kovempaakin osumaa vastaan. Kuten tavallista, mahtava ase ei tee sinusta muuta kuin mahtailevan ison pojan leluineen. Jos haluat ninjaksi, sinun tulee hallita valmistamasi taisteluaseen käyttö monin eri tavoin. Kurinalaisuutta ja reeniä! :-)

torstai 30. kesäkuuta 2011

Tee se itse -Stash Book

Kaikki on sitä miltä näyttää, tai harvemmin niin on… Pöytä näyttää pöydältä, mutta kätkee sisäänsä muutakin kuin vain vetolaatikot, nimittäin salalokerot. Valaisinkaan ei ole pelkkä valaisin, vaan sen uumenista löytyy salainen kätkö. Ihminen on aina halunnut kätkeä erilaisia tavaroita ja asioita, joita ei ole halunnut muille näyttää. Tässä Tee se itse päivityksessä keskityn helppovalmisteiseen Stash Bookiin, jonne kodin pikku pirpanat voivat kätkeä rahansa, kondominsa, salaisen päiväkirjansa, no, mitä ny kenelläkin on salattavana tai piilotettavana.



 
Stash Bookin valmistusta varten tarvitset liimaa, liimasudin, mattoveitsen, viivaimen ja tylsän kirjan. No, kirjan jota suurin osa ihmisistä ei tulisi koskaan avaamaan. Valinta on helppo, vai onko?

 
Plärää muutama kirjan sivu ennen kuin lähdet leikkaamaan sivuja auki. Näin tavarasi voivat pysyä  salassa, vaikka joku sattuisi kirjaa hieman alusta selaamaan.  Leikkaa mattoveitsellä kirjan sivuun aukko tekstin reunoja pitkin. Toista sama seuraavalle sivulle ja seuraavalle ja seuraavalle ja… kunnes olet leikannut riittävästi sivuja tietylle esineelle tai kirjan loppuun. Jätä kuitenkin muutama sivu pohjaksi.

 
Avaa kirja ensimmäisen aukon kohdalta ja liimaa kaikki leikellyt sivut yhteen. Levitä liimaa kaikkialle ”laatikon” sisäreunoille. Varo liiman levittämistä ensimmäisen leikellyn sivun päälle, ettei aukko liimaannu kiinni kun suljet kirjan asettumaan. Sulje kirja asettumaan luonnolliseen muotoonsa.
 
 
Levitä liimaa pohjasivun reunoille, sulje kirja ja anna kuivua.

 
Ta daa! Olet valmistanut ikioman stash bookin, jonka syövereihin kätket pikkuasiat piiloon muiden silmiltä. Mitähän kaikkea muut huoneen esineet mahtavat todellisuudessa olla? Hmmm…




 

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Dyykkaus

Välillä tulee pysähdyttyä seuraamaan nykymaailman yhä kiihtyvämpää kulutushysteriaa, jossa kaikki ovat häviäjiä. Voitot ja uuden kimallus jää aika pieneksi sen loiston rinnalla, mikä vielä nurkan takana odottaa. "Hyi helvetti! Jostain limasesta roskiksesta. Vain köyhät ja spurgut dyykkaa". Puheli eräs naikkonen H&M kassit pullottaen kertakäyttökulttuurin laatutyötä. Totta, jotkut elävät 420€:n perustuella. Summa ei riitä elämiseen, heidän on pakko dyykata elääkseen. Hienoperseitä ja väärin kasvatettuja on aivan liikaa. Eipä sillä, tuleehan sitä tuettua jos jonkunmoisia yrityksiä ja ostettua uutta, kertakäyttöistä shaibakkaa, mutta aina niin ei tarvitse olla. Lukemattomat huiput ja vähemmän huiput löydöt ovat saaneet allekirjoittaneesta uuden omistajan ja miksikä ei, kun tarjolla on välillä lähes täysin uuden veroista, käyttökelpoista, eikä aina niin edullistakaan materiaa.

Roskisdyykkaus on todella loistava irtiotto tavanomaisesta, voittaa kybällä biletyksen ja sen tuoman darran. Dyykatessa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, joihin ei muuten tulisi törmättyä. Hitto, jos eläminen on oikeasti niin stereotyyppistä kuin useimpien kohdalla näyttää olevan, olisi köyhyydessä ja dyykkauksessa juurillepaluun paikka. Roskiksien penkominen se vasta nöyryyttä opettavaa onkin. Jotkut hakevat nöyryyttä aineista tai koittavat opettaa sitä toisille, nostamalla itsensä korkeampaan asemaan. Hitto, dyykatkaa, eläkää muutama vuosi "kurjuudessa", niin se vähä ja pienikin asia jonka saa tuntuu lottovoitolta.

Dyykatessa on hyvä pitää mielessä muutama asia. Käytöstavat ja se, ettei aivan missä tahansa välttämättä tarvitse roskiksia hoonata. Ihmisten yksityisyyttä pitää osata kunnioittaa. Asiasta enemmän ytimekkäässä käsikirjassa: Siltala-Huovinen, Tarja Roskisdyykkarin käsikirja


 Jutustelua dyykkauksesta: http://www.dyykkarit.tk/



 
 Edellisellä dyykkausreissulla tarttui mukaan mm. läjä C-kasetteja, joita aion käyttää taiteentekemisessä. Myös kuvan kolme leimallista pääsevät taiteentekovälineiksi.  

 
Pieni arkistolaatikko sai uuden elämän cappiloorana. Nyt pysyy suuttimet nätisti lajiteltuna. 

 
Ibico Ibimaster 400 kierresidontalaite. Tällä masiinalla onnistuu vaikkapa omien blackbookkien väsäys pienellä vaivalla. Kannet ja sivut, tietysti roskiksesta. ;)



sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Kirja: Can’t stop, Won’t stop -hiphopsukupolven historia



Chang, Jeff:  Cant stop, Wont stop : hiphopsukupolven historia  
Kustantaja: Like
Ilm.: 11/2008
Suomentaja: Haavisto, Laura
Sidosasu: nidottu, kovakantinen
Sivumäärä: 572
ISBN: 978-952-471-799-1

Alkuteos: Can’t Stop Won’t Stop: A History of the Hip-Hop Generation
Ilm.: 2005


Kaikki hyvä ja laadukas ei suinkaan ole aina kallista. Muutama hetki sitten tuli törmättyä Humppalan Kirjapörssin kirjavalikoimissa HipHop historian mestariteokseen. Kirjaa saatavilla kyseisestä pörssistä hintaan: 14.90€. Hintahan on halvennus näin mahtavaa opusta kohtaan. Nyt siis upea tilaisuus hankkia kyseinen kirja erittäin edukkaasti. Ehdoton ostos!



Kattava kartoitus hiphopin synnystä ja sen aiheuttamasta kulttuurivallankumouksesta.

Can’t Stop Won’t Stop kertoo hiphopmusiikin syntytarinan energisesti, oivaltavasti ja ennennäkemättömän perinpohjaisesti. Se lähtee liikkeelle hiphopin alkutahdeista Jamaikalla 1960-luvulla, luotaa mullistavan undergroundliikkeen muotoutumista Bronxissa ja tarkastelee hiphopin muuttumista valtavirtamusiikiksi ja musiikkiteollisuuden kultaiseksi hanheksi.

Mustaa rytmiä ja katujen kiihkoa sykkivä historiikki esittelee kaikki hiphopkulttuurin olennaisimmat elementit ja tekijät: deejiit, MC:t, b-boyt, graffititaiteen, mustan kansalliskiihkon, katubileet, käänteentekevät singlet ja levyt, hiphopkulttuurin värikkäät eminenssit Grandmaster Flashin, Afrika Bambaataan ja teoksen esipuheen kirjoittaneen DJ Kool Hercin sekä lukuisat muut tärkeät artistit, levy-yhtiövaikuttajat, elokuvantekijät ja kirjailijat.

Hiphopin syntytarina on samalla urbaania sosiaali- ja kulttuurihistoriaa. Hiphop on muokannut paitsi popmusiikkia myös koko Amerikan historiaa ja kulttuuria kolmen vuosikymmenen ajan. Teos luotaa kiinnostavasti myös hiphopaktivismin nousua ja niitä ideologisia ristiriitoja, jotka syntyivät hiphopin muututtua kulutustuotteeksi.


 Kalifornialainen toimittaja Jeff Chang antaa teoksellaan äänen kokonaiselle sukupolvelle. Hän haastatteli sitä varten satoja ihmisiä ja teki taustatutkimuksia yli kymmenen vuotta. Chang on yksi vaikutusvaltaisen hiphoplevy-yhtiö SoleSidesin perustajista, ja hänen artikkeleitaan on ilmestynyt muun muassa The Village Voicessa, Rap Pagesissa ja Spinissä.


 "Uskokaa pois: tämä ei ole mikä tahansa rapkirja... Kiihdyttävä, valaiseva ja kaikkea muuta kuin likinäköinen. Changin teoksen laaja-alaisuus herättää kunnioitusta."
 - Hiphoptaiteilija DJ Shadow

"Can’t Stop Won’t Stop lienee perusteellisin koskaan tehty hiphophistoriikki, ja sitä voi suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille."
 - Laura Haapala, Seura

"Jeff Changin Can’t Stop Won’t Stop - Hiphopsukupolven historia esittelee musiikkigenren kehityskulun kiinnostavasti ja perusteellisesti, sammakkoperspektiiviä oivaltavasti hyödyntäen."
 - Matti Komulainen, Turun Sanomat

"Räppäreiden ja b-boyden tarinaa ei ole aiemmin kartoitettu tällaisella peripohjaisuudella."
 - Anne Rask, Etelä-Saimaa

"Can’t Stop Won’t Stopissa on yli 500 sivua, joten Changilla on ainakin ollut paljon tilaa käsitellä hiphop-kulttuuria. Hän esittää kysymyksiä ja etsii niille vastauksia, joiden kautta kirja auttaa lukijaa ymmärtämään hiphopia."
 - Panu Hietaneva, Helsingin Sanomat

 LIKE