Joo elikkäs, tarkoitus ei ole luoda DIY modaus ohjeistusta otsikon mukaiselle/tyyppiselle kameralla, vaan enempikin hieman käydä läpi omaa prosessia ja jos siitä apuja jollekin on, niin hienoa. :P Eli itsekään en tätä projektia olisi saanut toteutettua ilman netistä löytyviä hyviä ja vähemmän hyviä ohjeita, joten tämän postauksen sisältämä tekninen kamera osaaminen ei todellakaan ole alkujaa ihan omasta takaa. Vaan hyvinhän tässä oppii. Juu sanos..
Itse asiaan. Mulla on ollut jo pitkään ajatuksissa konventoida Polaroid 110B kamera käyttämään 80 ja 100 tyypin filmiä, mutta korkean hankintahinnan vuoksi tyydyin 110A malliin. Pienoisia eroja kameroista löytyy ja ne erot voit tarkastaa täältä. Elikkäs Polaroid 110A käyttää 40-sarjan instant rullafilmiä, jota ei ole valmistettu enää vuosikausiin. Filmiä toki saa, filmin toimivuusprosentti on vain älyttömän alhainen. Joten luontevaa on tietenkin modata kamera käyttämään esim. 80 ja 100 tyypin instantfilmiä. Toki muitakin vaihtoehtoja olisi. Fuji valmistaa vielä yhtä 100 tyypin värifilmiä (Fuji FP-100C) ja polaroidin omat vanhentuneet filmit ovat kovassa huudossa polaroidharrastajien keskuudessa. Itse asiassa monet polaroidfilmit maksavat tänä päivänä usein enemmän, mitä ne maksoivat uutena..
Homma lähti pienestä ideoinnista välineiden hankintaan. Eli se kamera nyt ensiksi piti hankkia Polaroid 110A. Ja haluamani filmityypin imevä polaroidperä. Hankin kustannussyistä Mamiya 645 perän. Eipä tuossa oikeastaan mitää eroa muihin 100 filmityypin periin ole, kuin se että tuo menee tiettyyn kameraan sellaisenaan, sisältäen tietynlaiset lisäosat mm kiinnityspään jne. Tsek tsek pari seuraavaa kuvaa.
Jeps, eli perää purkamaan.. nahka irti kaikkine turhine osineen. Apuvälineinä sormet ja ruuvimeisselit.
Polaroidperä nyljettynä kaikesta turhasta. Seuraavaksi kourimaan itse kameraa, mutta tsekataas vähän alkuperäisluukkia. Polaroid 110A on suurehko, tukeva ja kaunis kamera. Rakenteeltaan pääasiassa teräksinen poislukien muovinen pääliosa jossa salamakenkä ja etsin ja pari pientä tilpehööriosaa. Kolme Seuraavaa kuvaa kamerasta alkuperäisessä kuosissa. Edestä, takaa ja kamera avattuna ja toimintavalmiina.
Seuraavaksi aloin purkaa kameran takaosaa tyhjäksi kaikista luukuista sun muista pikkuosista. Ohuehkolla naulalla ja vasaralla muutama napautus ja saranatappi liukuu ulos sen verran, että se on helppo vetää ulos nokkapihdeillä. Tässä vaiheessa vaikein saranatappi lienee takaosasta katsottuna oikean puoleinen sarana. Otin tapin pois pikku hiljaa nykimällä ja kiertämällä ulostulleen osan nokkapihtien ympärille, kunnes se on kokonaan irti saranasta. Miksi näin??! Selitys löytyy siitä ettei tappia saa työnnettyä kunnolla ulos kameran yläosasta koska muovinen kotelo ja sen alla oleva metallinen lirppa estävät työkalujen mahtumisen. Joten kameran pohjasta päin tappia ulos kohti muoviosaa, jonne nokkapihdit juuri mahtuvat pyörittämään tapin pois. Aameen jo tässä vaiheessa. :-)
Koko hoidosta lähti irti apaut alla olevan kuvan verran matskua ja sen jälkeen kameran takaosa näyttääkin jo aika paljaalta. En heittänyt tässä vaiheessa mitään pois, koskaan ei tiedä milloin tarvitsee mitäkin osaa vielä. :D
Tässä vaiheessa aloin irrottelemaan kameran päällä olevaan muovikuorta. Muoviosa on kiinni kolmella ruuvilla yksi kameran etupuolella (kamera pitää avata) ja kaksi muuta takapuolella. Ja tietysti salamakenjästä löytyy vielä yksi tsipale. Mahtavaa kun ruuvit ovat kaikki erilaisia, niin eivät sekoitu ja löytävät helposti takaisin paikoilleen. Tässä kohtaa harmaita hiuksia synnytti toinen takaosan ruuveista. Ei irronnut niinkö strömsöössä. Sen verran syvällä sijaitsi tämä pikku ruuvi ja ahtaassa paikassa, ettei omat välineen meinanneet riittää, mutta MacGyver otti vallan ja lähtihän se.. Eli täl etsimen aukko näyttää sisältä ja pathfinder peileineen laseineen ynnä muinen mekanismeineen.
Viimeistään tässä vaiheessa tajusin että kameran osia kannattanee ehkä vähän suojata. Linssin päälle hieman paffia ja muovikotelon alta paljastuneen mekanismin päälle muovipussukka teipillä. Sitten olikin aika pistää vihreät teet tulille. Hörps..
Kuumaa vettä sai valutella myös kameran nahkaosien päälle. Kun tarkoitus oli leikata kameran oikealta pieni siivu pois ja nahkapäällistä oli varjeltava, sen sai helpoiten syrjään kaatamalla tosiaan kuumaa vettä päälle ja varovasti vetämällä runkoa paljaaksi skinistä.
Vimoset teehörpsyt kohti ääntä ja rungon sahaukseen. No pientä pohdiskelua mistä sitä lähtisi liikkeelle. Vaihtoehtoja on ainakin kolmenlaista ja ne kaikki ovat näyttäneet omaan silmään hmm.. ehkä ei niin hyvältä mitä itse haluaisin. Tutkailin oikeaa sivua ja päätin sahata ja työstää laitaan niin vähän ja kaarevalinjaiseksi kameran linjojen mukaan kuin mahdollista. Ja löytyihän se kohta. Merkittynä seuraavaan kuvaan punaisella linjalla.
Ennen sahausta päätin ruuvailla sahattavasta sivusta vielä kaiken sen mitä ruuvattavissa ja nokkapihdeillä irroitettavissa oli. Eli loppujen lopuksi aika möhkäle metallia pois sahauksen tieltä. Kuvassa alin kolmessa osassa oleva pala on kameran sivusta sahattu kappale.
Sahauksen jälkeen pää näytti tältä. Eli lopun viimein sivusta piti sahata aikas vähän. No joo, jätinhän tuohon aika paljon rälläköinti ja hiomisvaraa, että tulee siisti ihan varmuuden vuoksi. Eli vinoonhan sen sahasin tarkoituksella, jotta lopputulos olisi tarkoituksenmukainen.
Ja eipä muuta kun rälläköimään sivua sellaiseksi, että filmiperä asettuu kameraan ja perän luukku mahtuu avautumaan sen verran että saa filmipaketin vaihdettua sujuvasti. Tässä vaiheessa sai olla aika pirun tarkka. Yläkuvassa oleva musta lirppa kuvan alalaidassa piti sahata vielä pois tieltä.
Parhaiten oikean paikan perälle sain löydettyä asettamalla perään tyhjän filmipaketin ja asettamalla perän kameran perässä olevan aukon päälle niin, että kuva ala on kokonaan aukon sisuksissa. Hmm..helpposti selitetty :D No kuvien puutteen vuoksi tähän sönkötykseen pitää tyytyä. Samalla piti vetää linjanvetoja kameran pohjan metalliosiin mistä rälläköidä ja tehdä sama yläosaan. Yläosa ei ollut niin tärkeä, koska se peittyy lopulta takaisin kiinnitettävän muovikuoren alle. Kaiken metallisen rälläköinnin viimeistelee luonnollisesti hiomapaperi. Päälinahan leikkaus ja liimaus muotojen mukaisesti ja hommat näyttivät tuolta osin jo aika makeelta. Loppujen lopuksi kolosta ja päädystä tuli valmiina kahden seuraavan kuvan mukainen.
Mikä tässä on mahtavaa tai jopa uskomatonta, on se että filmiperä on kuin tehty modattavaksi kyseisen tyyppiseen kameraan. Perä istuu rungon uomiin kuin se olisi tehty siihen. Ilman kummempia hiomisia perä istuu kameran takaosaan, kuin hanska käteen. Ainoastaan perän luukun takaosaa joutuu hieman vuolemaan jotta perän kannen voi avata ilman että junnaa kameran runkoon. Kamera tosiaan näyttää jo aika hyvältä, mutta vasen puoli takaosasta vaatii täytettä. Takaosasta irroitettujen osien joukosta suurin luukku oli tässä tilanteessa ehdottoman tärkeä. Oli taas aika teehetken. Ja eikun Luukun nahkaosien nylkyyn. Tarkkaa mittailua mitenkä leveä luukun pitäisi olla jotta reuna ottaisi milten filmiperän reunaan kiinni, mutta kuitenkin pienellä raolla, jotta nahkan saisi taivutettua luukun alle ja liimattua nätisti. Tässä vaiheessa ruuvvailin etsimen muovikuorta kameran yläosaan
Rälläkkää ja liimaa hienovaraisesti ja luukun tappi paikoilleen. Jos jotain pientä jäi huomaamatta, kuten takaosan alumiinilistan poiston yhteydessä jääneet niitit, voi ne rälläköidä pois, niin filmiperä osettuu entistä paremmin uomiinsa. Nonniin, ny on jo todella valmiin näköistä. Vasempaan liitetty luukku ei van tahtonut pysyä kiinni. No eipä siinä mitään sulkumekanismia ollutkaan. Sain sitten mielestäni oivan ajatuksen ja puhelin töissä siitä.. ja juu mieli muuttui niillä puheilla mangneetin puoleen, eli eri ajatus mitä alkuunsa mekanismista oli ja hmm helpommin toteutettavaa ja hehe no parempaan. Eli liimasin pienen magneetin filmiperän luukun päätyyn ja metallisen L-muotoisen metallisen vastakappaleen luukun sisäpuolelle, niin että luukku pysyy tukevasti kiinni magneetilla. Tässä vaiheessa huomasin, että jokin poistettu osa olisi vielä ihan tarpeellinen. Nimittäin luukkua avattaessa sitä työnsi auki pieni jousitettu tappi. Tässä mallissa jousitapille oli oma pien kolo kameran takaosassa, jota piti paikoillaan iso muovinen filmirullanpidike. Modasin pidikkeen pienemmäksi, pistin tapin jousineen koloonsa ja ruuvasin filmipidikkeenpalan takaisin paikalleen. Jo avautui kameran etuosan luukku liukkaasti. :)
Alkaa olemaan jo sen verran valmis paketti, että oli aika kiinnittää perä liimalla kameraan valotiiviisti. Käytetty filmikasetti leikkauspöydälle ja kirurgisesti poistamaan sisältä ohuesta muovilevystä ohut siivu muovia peittämään filmiperän ja kameran oikeaan laitaan jäävä rako. Käytin laadukasta valoa läpäisemätöntä teippiä. Kunnon töhnät kameran takaosan aukon ympärille ja filmiperä tiukasti kameraan. Liimaus oli valmis! Ui ui ui. Siinä oli uusi lelu käyttövalmiina, tai ainakin melkein. Hieman niheeltähän tuo filmiperän musta muovinen, hieman naarmuinen luukunkansi vaikutti. No rattaat pyörimään. Alkuun aattelin että käytän jotain toista nahkaa koko kamerassa, mutta sitten taas on se alkuperäinen aika pirun nätti. Son ku alkais solariumin avulla afrikkalaiseks, ei, ei se oikein toimi silleen sanos. Tisena vaihtoehtona oli nylkeä poistetuisa luukuista nahka ja liimata se filmiperän päälle. Huono puoli oli se, että nahassa on sulkumekanismin kohdalla reikä, joten sekin idea kaatui aika nopeasti. Pienintä ja päällimmäisintä luukkua tarkasteltaessa huomasin että sen voisi liimata filmiperän luukun päälle, vaikka paksuutta oli arviolta puolisen senttiä. Kun vähän osoitti luukulle rälläkällä nöyryyttä, siitä sai nopeasti n. 1,5mm paksun metalliluukunosan joka sopi piskusella rälläköinnillä filmiperän päälle. Kaiken lisäksi takaosa on saumattomamman näköinen ja filmiperä on samassa tasossa vanhan luukun kanssa. Eikun liimahaa perän ja metallilevyn väliin ja nättiä o. Ui ui ui. Testing testing testing..
No, eipä tämäkään mennyt kuin strömsöössä. Eihän tarkennus ollut alkuunkaan kohdillaan, No vähän sitä uumoilinkin kun nykyinen filmi ei pääse aivan yhtä lähelle lissiä mitä vanha filmi alun perin pääsi. Eli tarkennuksen modaamiseen. Taas tarvittiin tyhjää filmikasettia. Kasetti purkuun ja kasetin etuosa talteen, johon piti kiinnittää kuultopaperi aika tiukasti jottei yhtään lörpötä. Näin kuva heijastuu presiis oikein kuultopaperille.. Sitten porailemaan ja ruuvvailemaan. Alimmaisen kuvan alalaidassa kaksi pientä reikää täytti ennen muinoin kaksi niittiä. Niitit pitivät pienen klipsun paikoillaan kanssa kahden pienen ruuvin, johon linssin etuala lukkiutuu. Nyt tuo klipsu on liian lähellä siis kaukana filmistä. Niitit piti porata pois ja kahta pientä tuuvia höllentää, jotta klipsua voi liikuttaa hieman.Oli aika asettaa kuultopaperinen filmikasetin etuosa filmiperään. Vetää linssi klipsulle lukittuna ja tarkentaa n. 2-3 metriin. Vedin pyyhkeen pään ja kameran yli jotta näin hämärässä paremmin millainen kuva kuultopaperille piirtyi. Joo, siis linssiin pitää tietysti asettaa ajaksi BULB ja suurin aukko ja pitää pitää laukaisin pohjassa, jotta linssi päästää kuvaa kalvolle vaadittavan ajan. Ja sumeahan se oli siitä kohden minne tarkensin. Tässä vaihessa työntelin kameran etuosassa löystettyä klipsua edestakaisin, ja pysäytin kun kuva oli tarkka. Kiristin pienet ruuvit ja tarkensin niin lähelle mitä kamera antaa myöden ja rakistin kuultopaperilta tarkennuksen. Hyvältähän se näytti, tarkkaa ku lyijytäytekynän viiva. Tarkennuksen korjaus oli periaatteessa siinä. Whoohoo!!
Eipä muuta kun filmipaketti sisälle ja testaamaan käytännössä miten kamera toimii. Ja toimiihan se, ei valovuotoja ja tarkennus kohdillaan. :)
Kameraan vielä uusi punotunnäköinen tummanharmaa nahkainen kamerahihna ja paketti on aika pirun nätti vaikka ite sanonkin. Kyä kelpaa taas hetkisen räpsiä ja ihailla miten ihminen voi peukalo keskellä kämmentäkin onnistua ekalla kerralla näinkin hyvin. Aameen. Loppuun vielä 360 asteen vilkaisu miltä kamera näyttää.
