torstai 29. joulukuuta 2011

Vähäiset valot, hyvältä tuntuu

Vuoden lyhin päivä on vihdoista viimein selätetty, eli talvipäivänseisaus seisottu. Suunta on kohti valoa ja valon iloja. Kovin synkeää täällä vielä, joskin ihan nautinnollista aikaa tämäkin, pimeys vain pureutuu yhä syvemmin lumettomassa harmaudessa. Kun työskentelee päivät sisätiloissa, on valo kasvoilla vain muiston häivähdys eilisestä.

Tämä päivitys valohoidoksi. Tekeminen valolla piristää mieltä ja kehoa, vaikka eroaa perinteisestä valohoidosta. Tässäpä pieni setti pitkällä valotuksella otettuja räpsyjä.









torstai 22. joulukuuta 2011

TöhrySkaba: voittaja leivottu

Marraskuussa järjestetty ja joulukuun puolivälissä päättynyt TöhrySkaba veti osallistujia ihan kiitettävästi. Skabaan osallistuneilla oli viisi viikkoa aikaa töherrellä mitä mielikuvituksellisimpia kaikuja-teemaisia töitä, vapaavalintaisella tekniikalla. Suurin osa kisaan mukaan otetuista töistä oli yllätys yllätys luonnosmaisia tussitöitä, joskin mukaan mahtui myös muutamia stencilöintejä. Yllättäin skabaan osallistui myös kauniimman sukupuolen edustajia kaksin mitoin, joten propseja siitä! Voittaja löytyi kovan raatilaisten kesken käydyn väännön jälkeen tussitöherrysten joukosta. Muutama "luonnos" jouduttiin tipauttamaan pois kisasta niiden liian suoran ja henkilökohtaisuuksiin menevien viestien vuoksi, eikä törkyjen tasokaan kuulemma päätä huimannut (töhryraadin mielipide). Pois tippuminen siksi, ettei kaiku ja blogi joudu edesvastuuseen kyseisen materiaalin julkaisusta. Siinä myös yksi syy miksi julkaisuun päätyy vain kisan pääpalkitun töhryt.

Unohtakaamme törky ja keskittykäämme töhryihin. TöhrySkaban voittaja ei nimeään halunnut julki, mutta kutsukaamme tätä kauniimman osapuolen edustajaa altterilla Imelä. Töihinsä Imelä kertoi saaneensa kimmokkeen internetistä, ihmisistä, mennestä sekä nykyisestä ympäristöstä.




Töhryraadin yhteenveto voittajan töistä:

Voittaja osallistui kisaan kahdella häkellyttävällä subway luonnoksella. Kiistellyt graffitikohteet on otettu luonnoksissa erinomaisesti haltuun. Töiden tasosta voidaan olla montaa mieltä, mutta raatilaisia työt miellyttivät. Toisessa työssä löytyy kaikuja spraygraffitin juurille New Yorkiin, kun taas toisessa subissa mennään tämän päivän "graffitiparatiisiin" Berliiniin. Töistä löytyi sekä uutta, että vanhaa koulua, huumorinkukkaa unohtamatta, joka antoi tietysti lisäpropseja kyseisille töille. Tussien käyttö erosi selkeän positiivisesti muiden kisaajien töistä. Osa raatilaisista olikin ihmeissään miten spraymaalimaista/paineruiskumaista jälkeä on voitukaan saada aikaiseksi. Yksi raatilaisista osasi kuitenkin kertoa kyseessä olevan mahdollisesti kynäruisku tai COPIC markkerit tai vastaavat ruisku/puhallustussit, joten sekään ei jäänyt mysteeriksi. Kaikin puolin freeshejä luonnoksia, subiin maalattuina toimisivat mahtavasti, eivätkä jättäisi ketään kylmäksi.




Töistä tipahtaa voittajalle kuvan mukainen tuotepaketti. Onneksi olkoon!
Ja kiitos raatilaisille tuotepaketin yhteen kasaamisesta ja eteenpäin lähettämisestä!

Erikoisuutena tässä skabassa oli se, että voittaja halusi voiton sekä joulun kunniaksi lahjoittaa blogille muutamia kappaleita Subway Sketch Bookkeja!


Luonnoskirjaset laitetaan tietysti lohdutuspalkinnoiksi ainakin toiselle ja kolmannelle. Ihan kiva töhryvihkonen, löytyy muuten kalvakka kappale omastakin hyllystä, mutta saa varmasti tussintöhryjä vastaisuudessa.

Töhertelyn riemua kaikille!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Looks like graffiti? Vol. 2




Muutama päivitys takaperin kirjoittelin IsaDora Graffiti Nails kynsilakoista. Tällä kertaa lakat saavat jatkoa, sillä törmäsin shoppailureissulla paikallisessa Tarjoustalossa kone HELSINGIN markkinoimiin Flormar Graffiti Nails kynsilakkoihin. Kyseisestä kaupasta löytyy lakkoja ainakin 9 eri väriä, joista helmiäislakkoja kulta, vaaleansininen, tummansininen, violetti sekä vihreä. Loput lakat keltainen, oranssi, punainen ja päärynänvihreä ovat mattalakkoja.

Kyseisestä shopista löytyy myös tuota aiemmin mainitsemani äijille suunnattua New York Playboy tuoksua. Joten kipin kapin tutkimaan hyllyjä jos pelipuputuoksu kiinnostaa.

Mielenkiintoiseksi lakoista tekee jälleen kerran halkeileva ulkoasu. Väkisinkin rappiotaidetta! Jos IsaDoran lakat tuntuvat kalliilta n.8€ on Flomarin lakat rutkasti edukkaammat. 1,95€ per pullo ei kukkaroa kiristä. Aivan mahtavat lakat myös tuunailupuuhiin, jos miehisyytesi ei anna kynsiäsi lakata. ;)

torstai 15. joulukuuta 2011

Kiilakirjainten rakenne

Päätinpä näin viimeisen työpäivän kunniaksi ennen joululomia aktivoitua tekemään käsin jotain konkreettista. Kaivoin nurkista kasan kiilakehysten kiiloja ja aloin pohtimaan voisiko niistä tuunata vaikkapa jonkun sortin älypeliä, kun sellaisen satuin viimeisellä työviikolla lahjottuna saamaan ja palat muistuttavat jonkun verran älypelin paloja. Aatoksiin tuli kuitenkin letterit, aakkoset, eli kirjaimet. Sopisi muutenkin ehkäpä paremmin blogin aihepiiriin, joten siitäpä se sitten lähti, liuta A-Ö kiilakehys kiilakirjaimia, ilman viestejä, vitsejä tai muita sen kummempia niksejä. Jaa, oliskohan noin...no, parit räpsyt on aina paikallaan.


Ihan selkee H-kirjain, hieman vain tyylitelty new school graffitityyliseksi letteriksi.

A, B, C... 

...kissa kävelee, tikapuita pitkin lomaileen...

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kuvataidekoulun katutaideryhmä: Stikkerit

Jos tsekkasit linnan juhlia, saatoit huomata, että mustavalkoisuus on pukeutumisessa nyt in. Stikkerissä, eli katutaidetarroissa se on aina in. Sanoisin, että vahvakontrastinen ja huolella toteutettu karaktääristiku lävähtää varmasti silmille ja aloittaa vuoropuhelun katsojansa kanssa saman tien, aivan kuten taiteen tuleekin tehdä.

Kuvataidekoulun katutaideryhmä työsti liudan riemukkaita katutaidetarroja perinteitä kunnioittaen. Onhan kopiokonetta varmasti osattu käyttää stikkereiden valmistuksessa jo ennen lasertulostimen keksimistä. Ja niin pistivät tussit töhrimään ja kopiokoneen laulamaan...













tiistai 6. joulukuuta 2011

Looks like graffiti?

Elokuussa pistelin menemään päivitystä äijille suunnatusta Playboy New York tuoksusta, joten eiköhän tasapuolisuuden vuoksi noot tyttelit, typsyt, tytsyt, pimukat, misukat, muijat, mimmit, kimulit, sutturat, friidut, femakot, giltsit, eli kinkut saa oman päivityksensä.

Piti tuossa viime jouluna mennä lupaamaan emännän siskolle lahjaksi IsaDora Graffiti Nails kynsilakkaa, jonka sain tosin kaikessa kiireessä toimitettua vasta syntymäpäiväksi. :P Tuplaten tuli sitten tavaraa, jolla kaunistaa kynsiään ja hiljaa hyvää tulee, sanos.

Graffitillahan myydään tätä nykyä vähän kaikenlaista tai ylipäätään hip hopilla, enkä aina ole varma onko suuntaus positiivinen tai kannatettava. Tuosta aiheesta voisi vääntää joskus bloggauksen, mut keskitytääs nyt tähän lakkaan. Olipa IsaDoran Graffitikynsilakasta sitten mitä mieltä tahansa, saa se tällaisen semisti graffiteista kiinnostuneen vanhan herran hymyyn. Oikein rappiotaiteen ilmentymä, sillä kynsilakka konkreettisesti näyttää rapistuvan. Tai no, tarkemmin ehkä halkeilevan. Pirun nättiä jälkeä noilla lakoilla kuitenkin saa aikaiseksi ja jos olisin naikkonen, niin varmasti olisi lakat testipenkissä (no, juu juu joka yö hoonaan salaa emännältä kynsiäni, mut ei kerrota sille...). Sain muutamista työstetyistä kynsistä kuvia emännän siskon blogista, joten heiiii, kiitti niist ja Au revoir.


Alle mitä vaan väriä ja topiks Isadoran graffiti Nailssia.


lauantai 3. joulukuuta 2011

Bravo Spray


Seikkailimpa tuossa muutama hetki sitten paikallisessa Rautiassa. Siellä kaiken muun shoppailun kukkuraksi törmäsin liikkeen perimmäisen tiskin alelaarissa entuudestaan minulle tuntemattomaan spraymaalimerkkiin Bravo Spray:n. Äkkiseltään katsottuna kyseisen maalimerkin etiketti toi mieleen italialaisen tai saksalaisen maalimerkin. Tarkempi tarkastelu osoitti maalin olevan kuitenkin kotimaisen Sokeva Oy:n tuotte.

Alelaarista löytyi väreistä: ruskea, beige, keltainen, vihreä, kelta vihreä ja taivaansininen. Kyseinen maali on poistunut Sokevan spraymaalivalikoimasta. Muita Bravo Spraymaaleja toki löytyy, joista en sitten oikeastaa mitään tiedäkään.

Testipenkin jälkeen totesin etteivät maalit olleet peittävyydeltää kummoisia ja alkuun naurattikin, että eipä ihme jos ovat poistaneet valikoimista, sillä ihan syystä. Hetken naurettuani asiaa, tajusin ettei jälki oikeastaan noilla maaleilla ollut yhtään huonompaa, mitä peittävillä graffititarvikekaupoista saatavilla maaleilla. Jälki oli vain erilaista. Ehkäpä noita Bravon maaleja voisi verrata Molotowin transparent maaleihin. Hyvin samankaltaista hieman maitomaista maalia kumpikin tuote.

Hyvänä puolena noista maaleissa on suutinventtiili. Kannuun soveltuu useimmat graffitimaalisuuttimet, kannun ollessa naarapuoleinen. Kannun hinta 2,90€ kpl ei päätä huimaa, joten viikonlopun mäyssypussi tulee huomattavasti kalliimmaksi, mitä puolisen tusinaa Bravoa. Suosittelen henkilöille, jotka haluavat testailla jotain tavallisesta poikkeavaa maalausjälkeä.

Maalailemisiin. ;)

perjantai 2. joulukuuta 2011

Katutaidetta Tanskan tuliaisina

Sain muutama hetki sitten tuttavaltani tuliaisina muutamia katutaidekuvia Tanskan pääkaupungista Kööpenhaminasta. Köpishän on mahtikulttuurikaupunki, jossa kulttuuri kukkii ja kukoistaa monessa mielessä. Niin on myös katutaiteen laita, vaikka katutaide onkin jopa siellä kiistanalainen aihe, ei sitä koiteta lakaista kokonaisuudessaan maton alle. Siellä jopa hotellihuoneiden sisustajat ovat inspiroituneet katutaiteesta. Kaupungilla nähtävät katutaidepläjäykset voivat olla pienestä stikkeristä kerrostalon seinän kokoisiin muraaleihin. Kaupungilla kulkiessa voi helposti bongata monien nimekkäiden katutaiteilijoiden töitä. Vanha rakennusperintö elää hyvässä yhteissovussa katutaiteen kanssa. Toinen rakennuksen sivu voi olla vanhassa alkuperäisessä kunnossaan, kun taas toinen sivu talosta on pyhitetty katutaiteelle.



 
Kuvia Vesterbron kaupunginosasta. Vain kävelymatkan päässä keskusrautatieasemalta etelään.

Kylmät harmaat muurit ovat saaneet katutaidehoitoa.

Katutaide rakentuu muutoksen mukana.

Sopu sijaa antaa ja miksipä ei antaisi, kun tällainen pläjäys saa olon pirteäksi. 



  Mahtavaa! Voiko piskuisessa fogessa olla koskaan mitään vastaavaa?


Kuvat: Heli Vainio