Polaroid Spirit 600 CL kameran valmistus aloitettiin vuonna 1986, mutta valmistus lopetettiin jo pitkälti ennen 2000-lukua. Monet polaroidmallit ovat ominaisuuksiltaan vastaavia kuin Spirit, niissä erona lähinnä ulkonäkö. Osaa malleista on valmistettu vain pieni rajallinen määrä ja niistä onkin tullut kameraharrastajille arvokkaita keräilykappaleita. Spirit on suhteellisen yleinen kamera. Ihka ensimmäinen ja uutena 90-luvun alkupuolella hankkimani Polaroid Close up omaa modernimman ulkonäön, mutta on toiminnoiltaan identtinen Spiritin kanssa. Molemmat kamerat imevät sisäänsä 600-sarjan filmiä, jonka saatavuus on ehkäpä polaroidfilmeistä varminta.
Polaroid Spirit 600 CL on kokomuovikamera, poislukien muutamat sisäiset metalliosat. Kamerassa myös linssit ovat muovisia. Jotkut ominaisuuksiltaan vastaavat Polaroidkamerat ovat varustettu lasilinssillä. Myös Close Up on muovilinssikamera. Spiritissä on sisäinen salama, välähtäen aina kuvatessa. Salama saa virtansa filmipaketin sisään rakennetusta paristosta. Alkuperäinen Polaroid filmipaketti sisältää 10 kuvaa. Nykyisin esim. IMPOSSIBLEn PX filmipakka sisältää vain 8 kuvaa, polaroid ei tätä nykyä valmista instantfilmejä. Kuvan kehittyminen valmiiksi kuvaksi tapahtuu 1-3 minuutissa (21 asteessa) kuvaamisesta. Kylmä ja kuuma voivat vaikuttaa kuvien kehittymiseen sekä kuvien ilmeeseen erilaisina kehitysvirheinä, jotka tuovat vain lisä eloa rouheisiin retrokuviin. Kamera tarkentaa perus asetuksilla 1,2m -ikuisuuteen sekä sivusta liu'utettavan muovilinssin läpi lähikuvia 0,6-1,2 metriin. Spiritissä on lisäksi valotuksenkorjauksen liukusäädin, jolla saadaan kuvista tummempia tai vaaleampia.
600 CL on halpa ja helppokäyttöinen vintagekamera. Omani hankin kirpputorilta parin euron hintaan. Huuto.net:stä löytyy monenlaisia polaroideja, joskin hinta nousee helposti muutamiin kymmeniin eroihin. Filmi kyseisiin kameroihin maksaa noin 20€. Kuvakoko on kehyksineen 89 x 108mm ja ilman kehyksiä 79 x 79mm, eli sitä kuvakokoa miksikä polaroidit ehkäpä tavallisesti mielletään.
Tässäpä vielä muutama räpsy palan painikkeeksi. :)
Finlaysonin puuvillateollisuuden loputtua monet suuret tilat ovat edelleen tyhjillään mutta pikku hiljaa tilat saavat yhä enemmän uutta toimintaa. Ja hyvä niin.
Sähköä. Taustalla viimeinen rapistumassa oleva vanha pytinkirakennus, joka tarvitsisi ehdottomasti toimintaa pysyäkseen hyväkuntoisena.
Forssan museon yksi kolmesta toimipisteestä on vanhassa puuvillamakasiinissa.
Hieman kirjastorakennusta, käsityökeskus Sigridiä sekä lasten ja nuorten kuvataidekoulua. Kaksi jälkimmäistä ovat saaneet paikkansa vanhasta lankavärjäämöstä.
Espoolainen Eerin Rosenström on vuokrannut Kuhalankosken voimalaitoksen ja valjastanut sen pitkän hiljaiselon jälkeen uudelleen sähköntuotantoon. Tässäpä vielä linkki YLE.n uutiseen.
Samaisen herran puukaasuauto. Mielenkiintoinen videokin sattui tuubista löytymään.
Monessa mielessä eläväinen Tölö. Tölöllä kulki muinoin kuuluisa kappeeraiteinen. Asemarakennus/tallirakenus taisi olla vanhan poliisilaitoksen tuntumassa. Ikävä kyllä kapearaiteista ei täällä Fossassa osattu oikein myöhemmin arvostaa, siksipä raiteistakaan ei ole oikeastaan enää mitään jäljellä. Kirjaston tuntumassa, kehräämömiljöötä kaunistamassa, muistoksi saatu veturi komeilee raiteillaan vitriinissä. Vain muistoissa ne hetket kun vanhoissa Asko Oy:n hiilivaunuissa muksuna leikittiin ja raiteilla talsittiin. Uudet ajat, uudet muistot...kohti uusia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti