Polaroid Image Transfer

Instant kuvaamiseen syventyessä sitä tahtoo avautua tämä harrastus hieman laajemmin ja kokeilunhalu kasvaa. Muutaman kerran kokeillut image transfer tai emulsion transfer tekniikkaa. Eli tekniikka tunnetaan noilla kummallakin nimellä. Asiaa sekoittaa hieman toinen tekniikka, joka tunnetaan samaisella nimellä image transfer, mutta myös image lift nimellä. Kaiken kukkuraksi näiden kahden tekniikan lisäksi löytyy vielä hybriditekniikka. Jälkimmäisistä tekniikoista mölisen ehkäpä tuonnempana lisää.

Lyhykäisyydessään image transfer tekniikka toimii siten, että valitaan tekniikkaan soveltuvaa filmiä. Käsittääkseni tekniikkaan löytyy muutamia filmityyppejä, joita tosin ei enää valmisteta. Muiden muassa muinoin valmistettu yksi yleisin 100 tyypin polaroidfilmi 669 soveltuu tekniikkaan hyvin. Filmi on tyypiltään peel apart, jossa käteen jää sekä kuva että negatiiviosa. Oikeastaan vain harvassa filmissä löytyy negatiiviosa, useimiten puhutan paperista, johon ylimääräinen emulsio jää. Räpsästään kuva kameralla hieman ylivaloittuneeksi, jonka jälkeen negatiivi irroitetaan kuvasta ilman kehitystä ja painetaan esim. paperia vasten ja telataan minuutista kahteen, jolloin negatiiville jäänyt emulsio siirtyy paperille muodostaen kuvan.

Erilaiset paperit ym. materiaalit jolle kuva siirretään vaikuttavat lopputulokseen. Kuten myös kuvan valotus sekä kehitysaika ennen kuvan siirtämistä paperille. Kokeilemalla pääsee itseään tyydyttävään tulokseen. Sanovat  enemmän tekniikkaa harjoittaneet akvarellipaperin olevan parasta, mutta kokeilemani paperi oli kyllä sutta verrattuna vaikkapa kopiopaperiin.

Tässäpä ensimmäinen suht onnistunut, vaikka vielä aika tyydyttävän arvosanan saanut kokeilu kopiopaperille. Hieman liian tumma ja annoinpa kuvan kehittyä täyden 60 sekuntia ennen kun telasin paperille. Käyttämäni 669 filmi tuottaa jonkin verran syanotypiamaista jälkeä.

Kottikärryllinen lunta.

Tässäpä vielä alkuperäinen kuva, joka olisi saanut olla hivenen vaaleampi, mutta näillä mennään.

Graffitimuki

Pitkästä aikaa pääsee taas krääsäosaston pariin kaiken kameratouhuilun sun muiden juttujen otteesta... Olen aiemmin oksennellut tekstiä siitä mitä kaikkea graffitilla myydään. Tässäpä taas yksi innovaationäyte sekä osoitus siitä, mihin karkkirahansa voi parhaimmillaan tuhlata. :D Mukavahan sitä on duunipäivän aikana siemailla kupponen sufeeta, kahvikansaa kun olemme.

Koska en ole suinkaan perheemme ainoa töhrijä, pitää jälkikasvun päästää myös tämän blogin kautta "ääneen".  Kaivoin esiin jostain kummasta meille ilmestyneen Graffitea graffitimukipakkauksen kynineen ja poitsu sai hoitaa lopun. Tuttava totesi mukin nähdessään "iästä huolimatta, parempaa tagia kuin forstonin kaduilla...". Pakko myöntää, työstä löytyy kyllä katutöhryjä enemmän yllätyksellisyyttä. Vaikka katuvaikutteen ovat selvät. Kuka tietää, jos poju onkin saanut vaikutteensa NUGin bommailuista, sillä onhan noita videoita tullut yhdessä katsottua. :-)~

Kuvataidekoulun katutaideryhmä: Projekti FAI

Sainpa tuossa jonkun aikaa sitten puhelun FAI:n (Forssan Ammatti-Instituutti) suunnalta. Heillä oli tarve saada oppilaiden taukotilaan pientä uudistusta. Olihan tila turhan hajuton ja mauton, eli suoraan sanoen liian kliini, eli steriilin oloinen ollakseen nuorison näköinen. Aivan kuten liian moni nuorison harraste ja ajantappopaikka. Alkaen nuorisotiloista, turhan moni paikka on mielestäni liialti aikuisten näköisiä...liian mauton. ;-)

Tuosta FAI:n tarpeesta sai oivan tehtävän näin vuoden alkajaiseksi katutaideryhmälle ja heillehän homma lopulta siunaantui. Tarkoitus oli maalata n. 10 x 2m kokoinen seinä värikkääksi. Oppilaat tussailivat luonnoksia, joissa ennen kaikkea tuli olla teksti FAI. Muuten luonnokset saivat olla aikalailla kunkin oppilaan mielikuvituksen tuotetta... Luonnoksiahan syntyi kivasti, joista sitten FAI:n oppilaskunta valitsi yhden luonnoksen toteutettavaksi pienin, mutta ymmärrettävin muutoksin.

Hommaa lähdettiin toteuttamaan heti ensimmäisenä kuviskertana ja hommaahan riitti. Projekti oli kaiken kaikkiaan varsin haastava, ihan jo kokoluokassaan. Noin ensikertalaisiksi oppilaat suoriutuivan mielestäni varsin mallikkaasti, vieläpä huomioiden maalaamiseen käytetty aika. Eipä muuta kun kuvalliseen antiin.

Luonnoksia pukkasi. Tässäpä valittu luonnos

Suklaajädee mmmmm...

Tussia tussin perään. Harmaata alle ja väriä päälle.

Polaroid Self Portraits

Tutkiskelu, löytäminen, yllättyminen ja vapautuminen. Minähän se olen, joka itseäni tutkiskelen. Me, Myself And I

Polaroid 4 x 4

Jonkun aikaa sitten hankin tuollaisen nelisilmäisen passikuvakameran, mutta sen käyttö on jäänyt muiden kameroiden varjoon. Nyt kun tuota herkkää filmiä on kivasti varastossa käytettäväksi ja filmin herkkyys riittää myös tämän kameran asetuksilla tämän vuodenajan valoon, on tuota aparaattia pakko päästä taas kokeilemaan hieman tarkoitukseen poikkeavalla tavalla. Kamerahan on täysin manuaalinen ja sisältää vain vähän säätömahdollisuuksia. Valotusmittari olisi paikallaan, mutta tyydyin ottamaan digijärkkärillä ikkunantakaa muutamia räpsyjä suuntaa antamaan sopiville säädöille. Loppupeleissä jouduin sitten säätämään valotuksen  näppituntumalla ja tulos myös sen mukaista. Hubaa kumminkin.

Mystiset valot, hyvältä tuntuu Osa 2

Eyes Will Tell