Lyhykäisyydessään image transfer tekniikka toimii siten, että valitaan tekniikkaan soveltuvaa filmiä. Käsittääkseni tekniikkaan löytyy muutamia filmityyppejä, joita tosin ei enää valmisteta. Muiden muassa muinoin valmistettu yksi yleisin 100 tyypin polaroidfilmi 669 soveltuu tekniikkaan hyvin. Filmi on tyypiltään peel apart, jossa käteen jää sekä kuva että negatiiviosa. Oikeastaan vain harvassa filmissä löytyy negatiiviosa, useimiten puhutan paperista, johon ylimääräinen emulsio jää. Räpsästään kuva kameralla hieman ylivaloittuneeksi, jonka jälkeen negatiivi irroitetaan kuvasta ilman kehitystä ja painetaan esim. paperia vasten ja telataan minuutista kahteen, jolloin negatiiville jäänyt emulsio siirtyy paperille muodostaen kuvan.
Erilaiset paperit ym. materiaalit jolle kuva siirretään vaikuttavat lopputulokseen. Kuten myös kuvan valotus sekä kehitysaika ennen kuvan siirtämistä paperille. Kokeilemalla pääsee itseään tyydyttävään tulokseen. Sanovat enemmän tekniikkaa harjoittaneet akvarellipaperin olevan parasta, mutta kokeilemani paperi oli kyllä sutta verrattuna vaikkapa kopiopaperiin.
Tässäpä ensimmäinen suht onnistunut, vaikka vielä aika tyydyttävän arvosanan saanut kokeilu kopiopaperille. Hieman liian tumma ja annoinpa kuvan kehittyä täyden 60 sekuntia ennen kun telasin paperille. Käyttämäni 669 filmi tuottaa jonkin verran syanotypiamaista jälkeä.
Kottikärryllinen lunta.
Tässäpä vielä alkuperäinen kuva, joka olisi saanut olla hivenen vaaleampi, mutta näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti