Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuli. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Askel pipariksi




No pitihän se arvata, että kaikuja blogi meni tänä jouluna aivan pipariksi. Silloin tällöin tulee piparia ja hyvältähän se maistuu. Muotoiltuakin taikinasta tulee muitakin kuin perinteisiä ukkpoja ja akkoja, heppoja tai sikoja. Yhtenä vuonna piparit paloivat jäisestä kelistä huolimatta..aika liekeissä kun helvetin tulirotkossa elellään..




Tänä vuonna pipariksi meni myös askel. Joten aika makean makoisasti sanoisin. Ennen askelta homma lähti nopeasta luonnoksesta ja sen suurentamisesta kaulitulle piparkakkutaikinalevylle. Helppoo ku askelten ottaminen..




Eipä muuta kun veitsi viuhumaan ja leikelty pipparskaakka uuniin ja uunin kautta piparin jäähdyttyä fillaushommiin. Päätin käyttää sokerimassaa filliksi, koska sellaista sattui kaapista löytymään aika mukava satsi. Ohut sokerimassalevy tuli kiinnitettyä pipariin sokerikuorrutteella.




Kolme deehen valitsinkin perinteisen sokerikuorutuksen ilman väriaineita, mutta hieman eloa tuomaan ympyrkäisiä confetti rakeita.




Lisää makeutta sain tekemällä toisen satsin sokerikuorrutetta mustalla elintarvikevärillä höystettynä ja ei kun laineja tuhertamaan. Ja niin se piparkakku oli aikalailla valmis.





Meninpä sitten siirtämään kuvat kamerasta koneelle ja olihan joku pikku tonttu käynyt nipsasemassa pienen leuallisen askelta naamaan. Sokerinen hurmosta odotellessa pienin askelin pipari kohti ääntä ja askel kohti seuraavaa joulua. Aameen.



keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Vähäiset valot, hyvältä tuntuu osa 2

Ei yhtä ilman toista. Huolimatta pienen lumimäärän hohdosta, valohoito jatkuu. Ja miksikä ei jatkuisi, kivahan näitä kuvia on eetteriin paukutella, aivan kuten leuhkan henkseleitä. Nöyrästi räpsytellen, hoidolla hoitaen, kohti valoisempia aikoja.







torstai 29. joulukuuta 2011

Vähäiset valot, hyvältä tuntuu

Vuoden lyhin päivä on vihdoista viimein selätetty, eli talvipäivänseisaus seisottu. Suunta on kohti valoa ja valon iloja. Kovin synkeää täällä vielä, joskin ihan nautinnollista aikaa tämäkin, pimeys vain pureutuu yhä syvemmin lumettomassa harmaudessa. Kun työskentelee päivät sisätiloissa, on valo kasvoilla vain muiston häivähdys eilisestä.

Tämä päivitys valohoidoksi. Tekeminen valolla piristää mieltä ja kehoa, vaikka eroaa perinteisestä valohoidosta. Tässäpä pieni setti pitkällä valotuksella otettuja räpsyjä.