torstai 29. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnassa, seinillä töhryjä, maassa koiranpaskaa...

Aivan mahtavaa havaita lisääntyvä valoisuus, päivä on nyt pidempi kuin yö. Kevätpäiväntasaus on tasattu ja matka jatkuu kohti termistä kevättä, kesää ja yötöntä yötä. Perinteiset kevään merkit ovat silmiinpistäviä. Lumi sulaa vauhdilla ja lätäköt loiskuvat. Muuttolinnut saapuvat taas pohjolaan ja lumen alta paljastuvat mahti kasat kevättä, eli suoraan sanottuna jokseenkin sieraimiin koskevat kasat koiranpaskaa. Vai pitäisikö sanoa ihmisten jätökset...ovathan ihmiset vastuussa lemmikkiensä päästöistä, eikä Paavolan purudan löydöksetkään pelkästään eläimiin viittaa.

Tänä keväänä on ollut yllättävän vähän kakkakeskustelua paikallislehdissä. Sanoisinko, että paskaan nähden liian vähän?! Mutta jo pikkuhiljaa lähes perinteeksi juurtunut tagien, töhryjen vai miksikä noita nyt kukin haluaa kutsua, tulo on saanut jälleen hieman palstatilaa. Muiden muassa paikallislehden lyhyissä (tekstiviestit) onkin ollut jos jonkinmoisia kommentteja. Sanoisinko, että paskaan nähden yllättävän paljon?!



25.2.2012 Tästä se lähti.

2.3.2012
Mikä jottei harmaa betoni kaipaa aina koristusta, ehdotus on mitä mainioin! Olematta kuitenkaan mikään asiantuntija, vaikka Mikakin sitä viittaa koitti hartioilleni joskus nostaa, kerron noviisina pienen nettiselailun perusteella tagin olevan varsin suuri osa graffitia. Itse erottelisin tagin ja tagitöhryn selventämään asioita. Mutta en osaa sanoa missä raja kulkee. Jos oikein miettii mikä tuossa on virhe, on se se, että töhryt oli tehty väriliidulla tai vastaavalla, ei spray-maalilla. Tai sitten spray-maalitöhryt oli puhdistettu ennen seuraavaa päivää ja paikalle oli ilmestynyt liitutöhryjä. :-)


4.3.2012
Niinpä, myös aika moni niistä ei ole luusereita. Samanlaista sakkia kuin vaikkapa peruskoulun koulunkäyntiavustajat. Monta mahtuu junaan, mutta sillä kenellä on eniten lihaksia on myös eniten uskottavuutta. Joten se joka pinkoo koviten karkuun eikä jää kiinni on kovin kingi. Maailma on ihmeellinen paikka, o.


6.3.2012
Asiaa! Forssaan ei tällä hetkellä taida mahtua muuta kuin Forssa on Suomen lapsiystävällisin kaupunni! Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset ovat ongelma, Forssaan kaivataan lisää eläkeikää lähestyviä varakkaita senioreita. Ehkäpä...

10.3.2012
Kyllä seinän kustannukset ovat huomattavasti pienemmät, tosin seinällä tuskin lopetetaan töhryjen ilmestymistä, vaikka sillä voisi olla töhryjä vähentävä vaikutus. Mahdollisesti voidaan ehkäistä, ettei lapsista tule youngstereita ja he osaisivat maalata lailliseen seinään jos sellainen olisi, eikä kadulle, kun seinää ei ole. Kyllähän ne eri asioita ovat, vaikka graffiteja kumpikin: värikäs spraygraffiti ja tagi.

13.3.2012
Ei kai kukaan pöhkö mene uskomaan tai luulemaan, että seinä lopettaisi laittomat töhryt, sehän olisi älyn aliarvioimista. Maalaisjärkikin sanoo, että jos laillista seinää ei ole, on turha kai pelottelulla ja "valvonnalla" koettaa saada nuorisoa olemaan töhrimättä. Jos ei anneta mahdollisuutta maalata laillisesti, on kasvatukselliset keinot aika suppeat. 

16.3.2012
Samaan törmännyt internetin ihmeellistä maailmaa selatessa. Asiaa! Tietysti poliisia pitää kuormittaa entisestään. Jos sunnuntaina poliisin saapuminen kestää lähemmäksi 3 tuntia, voi vain miettiä mitä se mahtaa olla piskuisen käpykylän resursseilla ilmiantojen jälkeen. En uskalla edes arvailla.

17.3.2012
:D Paskaan päättyi nämäkin viihdyttävät, joskin asiallisetkin lyhyet. Aivan kevät-teeman mukaisesti. Kyllä meidän pitää kieltää, sillä nimenomaan kieltämällä ja rangaistuksilla ja ilmiannoilla on selvästi positiivinen vaikutus. Me ja noi paskat!


Jokunen lyhyt saattoi vilahtaa ohi silmien, enkä niitä tänne saanut. Kokonaisuuden kannalta pieni missi. Onpa noita töhryjä ollut käpykylän seinillä aiemminkin, ihan hirvittävyyteen asti, eikä niistä kaikista suinkaan lehtiin kirjoitella. Seuraavassa muutamien vuosien takaa sinisiä myheröä silmille.



Kuten aiempina vuosina, koiranjätökset löytyvät aina keväisin kutakuinkin samoilta tienpientareilta aina haitaksi asti. Töhrijät sen sijaan ovat valikoivempia, silloin tällöin yön aikaan töhryjä voi ilmestyä minne tahansa. Tässä kuvia alkuvuodelta 2009, jolloin paikallisen ravintelin ikkunoihin huurustui kenties joidenkin youngstereiden (kuten lyhyissä mainitaan) tahrat haitaksi asti. Tapaus ei suinkaan ole ainutlaatuinen tahra käpykylämme imagonkiillotusvimman sivussa.



Kyseinen ravintelin töhrintä nousee mielenkiintoiseksi, ei pintojen uudelleen decoreerausen, vaan paikalla olevien valvontakameroiden vuoksi. Yllätyksekseni, en ole päässyt lukemaan yhtäkään juttua käpykylämme töhrijöistä, jotka olisivat jääneet teoistaan kiinni, vaikka paikalla on ollut valvontakoneisto. Eikä niitä juttuja korviinikaan ole kiirinyt. Pelkkä kamerahan ei riitä. Onhan sitä yritetty mm. Tölön koulun vartioimiseksi. Harmiksi paljastui valvonta falskiksi valtoimenaan roikkuvien kameran sähköjohtojen vuoksi, jonka jo pikkulapsikin osasi huomata. Missä mättää, minne mennään, aika näyttää. Töhrijöiden ja valvontakoneiston rahkeet vastakkain, kissa ja hiirileikkiä koko tyynni.




 
Joku on halunnut kertoa olevasa likaneäpärä.

Maija on vasikkapelle. Hmmm. Olen kumminkin jonglööri. Mutta tässä on tainnut käydä sama vanha lapsus, joka käy helposti alakouluikäisille. He eivät monestikkaan osaa erottaa pelleä ja jonglööriä toisistaan.

Nyt on fuckista tullut vasikkapelle. Maalaaja ei ole oikein osannut päättä kuka vasikkapelle oikein on. Onkohan kyseessä mahdollisesti surullisen kuuluisa hyper vagina?!


Tässä vielä tämän kevään saldoa. Muutama kuva lyseolta sekä muutama koskisillalta. Olenkin tainnut saada osan kurasta, se ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun pojilla on kakkahätä. Mutta miksi ihmeessä maalauksesta Maija-teksti maalattiin samalla värillä yli jo heti pian muutaman päivän kuluttua. Kaiku ja tiedusteli asiaa muutamalta asiantuntijalta ja saikin pian muutamia kaikuja. Basson forumilla oli käyty holjaa debattia, johon Maija oli liitetty. Kuulopuheiden kiirunaa ja kaiken maailman moponpörinää, johon ei päässyt kunnolla mukaan, joskaan ei kai tuohon kyytiin nyt kukaan halua. Aloin tietysti selaamaan kuvien päivämääriä ja basson viestien päivämääriä, jos en aivan vainoharhaiseksi heittäydy, kuten forumilla joidenkin toimintaa kommentoidaan, on tapahtumien välillä yhteys. :D Onhan noita tarinoita ja yhteensattumuksia, ihmettelen vain miksi Maija on tuohon soppaan vedetty?? Oman turvallisuuden säilyttämiseksi, jos tähänkään asti turvassa on ollut, jätän tämän asian puntaroimisen tähän. Ja takaisin asiaan.

Aika ajoin, joskin hyvin harvoin,  kaupunki suuntaa resursseja  töhryjen poistoon,  umpimähkään ilman varsinaista puhdistus-strategiaa. Pääasiassa puhdistukset on suunnattu paikoille, jossa maalaukset ovat pienemmän ihmisväen silmien ulottuvissa. Onpa rahaa ollut käytettäväksi niinkin, että paikat jotka on portilla suojattu ihmisten kulun estämiseksi, on puhdistettu ehkä kaikkein vimmatuimmin. Näistä maalauksista ei ole ollut muuta kuin esteettistä haittaa ei kenenkään silmille. Eikä töhryjen tasokaan ole vaikuttavana asiana. Missä mättää, minne mennään, aika näyttää.



Tässä pestään lamminrannan alikulkutunnelin seiniä kesällä 2008. Pitkäänhän tunneli ei harmaana pysynyt, vaan sai jo aika pian samana vuonna ensimmäiset värikkäät töhrynsä. Sen sijaan rahat kankkulan kaivoon ja luonto kiittää tietysti luontoystävällisistä puhdistuskemikaaleista. 

Tässäpä yhdenlainen kevään avaus, onnesi niitä on moneksi. :D



sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Urbaania tutkimusmatkailua -Liekkihovin sisuksissa

Viime vuoden toukokuussa blogia aloitellessa kaiuttelin liekkihovin pintojen muuttumisesta. Rakennus on ollut monenlaisessa muutoksessa kautta aikojen. Syrjässä sijaitseva rakennus on ollut mm. monenlaisten vandaalien käsittelyssä. Nyt paneudun pintaa syvemmälle, sukellan jostain pienestä kalterin raosta Viksbergin kartanon konttorirakennuksen sisuksiin ja tutkailen miltä siellä näyttää. Itse kartanorakennushan paloin muinoin tuhkaksi.


Pinta on saanut lisäehostusta, eikä välttämättä hyvään suuntaan. Maailma on kuitenkin muuttuva suuntaan tai toiseen. 

Liekitkin ovat liekkihovia nuolleet, mutta se ei ole suurin rakennuksessa tuhoa aikaan saanut voima.

Koffia on vedetty, ennen kuin on painettu offia. Monia on ovia, mutta tällä kertaa en niistä kaikista sisään taida tohtia.

Pokat vailla laseja. Ovenpielet vailla karmeja. Kaltereita, niitä rakennus vielä kiittää, onneksi ne eivät ole kuparista, sillä niiden ryövääjiä kyllä riittää..

Jotkut ovat ottaneet Liekkihovin leikkipuistoksi, toiset taas eivät leluista pidä.

Jos legenda pitää paikkansa, "jokaiseen autiotaloon on kätketty aarre", näyttäisi talon lattiat etsintöjen jälkeen luultavasti tältä.

Rakeita on, mutta ei elämän linjoista takeita.

Oliko se trombi, maanjäristys vai aarteenmetsästäjä? Osa lattiasta on ehditty siirtää uusille aloille, jostain tuntemattomasta ja kummallisesta syystä.

Keväinen valoilmiö kaltereiden takaa sulattaa lumen ja jään. Uusi kevät on uuden alku, kapealta näyttää tämän rakennuksen polku.


lauantai 10. maaliskuuta 2012

Katutaideraati: tykkiä turkoosia ovessa?

Vuosina 2008-2009 tuli mielenkiinnolla ja hymyssä suin seurailtua Fifi:ssä ilmestyneen töhryraadin toimintaa. Koska idea on mitä mahtavin, siis töhryraati, eikä pyörää kannata keksiä uudestaan, on allekirjoittanut muokannut omanlaisen pyörän, eipä kovin pramea tai krominen, verrattain Fifin raatiin, mutta käpykylän mittakaavan mukainen, nelihenkinen katutaideraati.

 Kaiku ja blogin katutaideraati koostuu henkilöistä: Tarzani, Ulla Dulla, Gillan sekä C48. Iältään raatilaiset ovat 16-48 vuotta. Kahdella raatilaisella on aiempaa graffiti/katutaidetaustaa. Koska katutaide on usein kaikkien ihmisten nähtävillä ilman, että heiltä mitään kysytään, on raadissa hyvä olla mukana henkilöitä jotka eivät graffitikulttuurista omien sanojensa mukaan mitään ymmärrä, mutta jo ammattiensa ja harrastustensa kautta ymmärtävät kauneutta sekä taidetta. Olemmehan jokainen oman ympäristömme arvioijia kaikkine mainoksineen, rakennuksineen, puistoineen, taiteineen ym. juttuineen, siksi myös katutaidetta pitää arvostella.

Fifi:n sanoin "Jos katutaide on taidetta, sitä tulee arvostella."

Katutaideraati arvostelee kaiku ja blogin sattumanvaraisesti valitsemien kuvien töhryjä aika ajoin. Raati ei lähde moralisoimaan minne katutaidepläjäys on sijoitettu tai arvostelemaan kuvien laatua. Teosta arvioidaan asteikolla 1-10. Jokainen raatilainen arvostelee töhryjä omin sanoin tietämättä toistensa arvioista ja tuntematta toinen toistaan, jolloin he eivät pääse vaikuttamaan toistensa mielipiteisiin.


Tällä kertaa raadin hampaisiin pääseen jotain sinistä ovessa.







Tarzani: "Jeps eli aika yksin kertanen stencili mutta hienon värinen. Turkoosi ei vaan erotu tarpeeksi tuosta ovesta. Stencilit on näköjään maalattu sinne tänne nopeasti.. asettelu voisi olla parempi. Tuo Jimi Hendrixiä muistuttava äijän pärstä on hieno, mutta tekstistä en pidä. Toisaalta onhan stencil tyylillä melko vaikea tehdä kirjoitusta. Kaiken kaikkiaan ihan ok stencili. En kiinnittäisi kaupungilla tuohon erityistä huomiota. Arvosana: 6"


Ulla Dulla: "Tässä on jotain yksinkertaista ja ruotsalaista, tv ja. Jotain lärvejä kans, ne liittyy kai telkkuun, ne peukuttaa televisiolle kyllä. Mut ite en lähde tätä peukuttamaan. Tekijä on ollu varmaan eniten lärvit näitä tehdessä, sen verran shaittia pökälettä. maalin sävy on väärä pohjan väriin, stencilien sijoittelu on jotain käsittämätöntä. tekijällä ei oo hajuukaan järkevästä sijoittelusta, saati kykyä leikata tunnistattavia kasvoja. Eniten mieleen tulee nuori Michael Jackson, toi toinen vois olla joku pikkuskidi. Mitä se Maikkeli taas tekikään niiden skidien kans? Laulo varmaan jossain mopoautossa hauskoja lauluja...juu-u. Lisäharjottelua kotioloissa ennenku maalaa mihinkää. Varo ääliöitä! haha. Ton varotuskyltin olis pitäny olla arvioitavana. Erinomainen sijoittelu :D Kahdesta telkkua töllöttävästä lärvistä 3 pojoo"


Gillan: "Jepjep. Ilmeisesti stencileillä tehtyjä. Ei kovin hääviä jälkeä. Silmiä häiritsee erityisesti tämä hieman ajattelematon värimaailma. Ainakin siis mun silmään sopis paremmin joku tumma, ihan vaikka musta väri kuin tuollainen kirkas siniturkoosi. Saisi paremmin selvää pienimmistäkin päistä, vai mitä ne ikinä onkaan. Pientä reeniä lisää! Eli ei hätkähdytä sinällään. Muu kuin se, että tuijotin kuvaa tylsistyneenä kunnes tajusin että pitää varoa ääliöitä :D Semmonen 5 pointsia."


C48: "Huoh. En tahdo saada tästä työstä selvää mitä se esittää, eikä ensivaikutelma ole positiivinen. Kasvoja siinä taitaa olla. Kokonaisuudessaan sommittelu on pahasti pielessä, eikä maalaaja ole värivalinnassakaan kovin hyvin onnistunut. Kun tiedän kuinka haastavaa sabloonan leikkaaminen voi olla, annan vaivannäöstä työlle arvosanaksi 2."

Yhteispisteet: 16, keskiarvo 4


Edelliset raadin hampaissa pureskellut teokset:

Katutaideraati: lick it up
Katutaideraati: myrkyllisen merkillinen pilvi
Katutaideraati: valkoinen tagi

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Polaroid ImagePro

Päätinpä tässä vaiheessa blogikirjoittelua aloittaa pienimuotoisen sarjan Polaroid-kameroista, kuvista ja sen sellaisesta Polajuttuihin liittyvistä asioista. Joskin varmaan päästään tutkailemaan myös kuvien kautta muita asioita, eli kuvan kohteita ja niihin liittyviä asioita.

Meikäläistä on aina kiehtonut valokuvat ja valokuvausvälineet, vaikka niistä en ihmeemmin kenenkään kanssa ole koskaan jutellut, mitä nyt emännän kanssa ;-), saati nuoruudessa omistanut, sen enempää niistä tiennyt, jos nytkään paljoa sen enempää. Etenkin Polaroidkuvat ovat sellaisia viekoittelevan rouheita, vintagehenkisiä, joista löytyy erittäin tarkkapiirtoisista kuvista, aivan suttuisiin ja kehitysvirheellisiin kuviin asti. Sellaisista suttuisista ja epätarkoistakin kuvista löytyy  mystisen maaginen tunnelma joka kietoo pauloihinsa, jollaista ei digikameroilla suoriteta. Älypuhelimet ym. kamerasovellutuksetkin kalpenevat tasapaksussa polaroidkopiotunnelmassaan reippaasti alkuperäisten kuvien rinnalla.

Sarjan aloittaa ehkäpä tällä hetkellä laadukkain polaroidkamerani, Polaroid Image Pro, pikakuvakameroiden aatelia. Kameran sain muutaman euron hintaan kirpputoreja kierrellessä, niin kuin useimmat polakamerani. Nimestään huolimatta tämäkään lelu ei tee heti kuvaajasta proota, kuten ei laitteet tai lelut noin yleensäkään.

Kamera imee sisäänsä spectra-filmiä, jonka saatavuus vaihtelee. Löytyy kyllä, kunhan hieman näkee vaivaa. Hinnaltaan filmi/10kuvaa on 20€ ylöspäin, joten ihan halpa harrastus tämä ei ole, vaikka pääasiassa omat polat ovat lelukameraosastoa, on polaroid-kameroihin soveltuva filmi poikkeuksetta tyyristä.
Kuvan koko kehyksineen 101 x 103mm. Ilman kehystä kuva-ala on 90 x78mm, eli hintsun verran kookkaampia kuvia, millaisiksi polan kuvat tavallisesti käsitetään.




Polaroid Image Pro kamerasta löytyy:

-automaatti tai manuaalikuvaus
-LCD -näyttö manuaalivalikolla
-manuaalitarkennus
-pitkä valotusaika
-päällekkäisten kuvien mahdollisuus (max 5 kuvaa)
-ajastin
-valotuksen kompensaatio kirkkaalle taustalle
-laadukas valotusautomatiikka ja tarkennus
-tarkennuksen etäisyys näkyy etsimessä (erittäin harvinainen ominaisuus kamerassa, ei löydy esim. uusista digijärkkäreistäkään)
-tarkennuksen äärettömään lukitus
-automaatti salama / salama pois
-"intervalo meter", kamera ottaa kuvia asetetulla aikavälillä ja sitä voi käyttää yhdessä ajastimen kanssa.


Tässäpä vielä muutama kuva kesältä 2009.

Typsyjen mehuhetki


MAN


Kajo


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Maalausprojekti -maisema

Jo viime vuoden puolella sain työpöydän ääreen mukavan tuntuisen maalausprojektin. Tarkoitus oli työstää valokuvan pohjalta maalaus, jossa tulisi esiin kuvan tunnelma. Perinteisesti väsäilen maalauprojekteja stencilein, mutta koska työn koko 120 x 90 cm, sekä tunnelman tallentaminen tuntui olevan kohtuu haastava duuni ihan millä tekniikalla tahansa toteutettuna, päätin irrottautua perinteisistä ja panostaa vielä perinteisempään vain katsoakseni pystyykö sitä luomaan muillakin menetelmillä kuin spraymaalein tuon kokoisen työn.

Kaivoin työhuoneen nurkasta pahvilaatikollisen akryylimaalipulloja ja liudan siveltimiä, joilla aloinkin pian maalausta suttaamaan taulupohjaan. Totesin aika nopeasti työtä maalatessa kuinka mukavaa hommaa siveltimillä maalailu oikeestaan onkaan. Hissun kissun työ eteni, aina kun siihen muilta jobeilta aikaa liikeni. Ja nyt tuo toivon mukaan lähes kuvankaunis, mutta ei valokuvankaunis maisemamaalaus on vihdoin näkevä päivänvalon.

Tällaisissa projekteissa tuppaa toisinaan aika olemaan kortilla, ei viitsisi kumminkaan mennä ihan siitä mistä aita on matalin, mutta sitten kummikaan lopputulokseen ei ole ihan 100% tyytyväinen, jos nyt 90% tai edes 80%. Aina kun saa yhden kohdan valmiiksi, voi seuraavalla maalauskerralla todeta siinä olevan vielä rutkasti työsarkaa ja niin myös nyt. Loppujen lopuksi koko maalausta voisi työstää loputtomiin, toisaalta pelkistäminen tässä tapauksessa on ihan järkevää, ajatellen kuinka pitkäksi projekti loppupeleissä pääsi jo nyt venähtämään.

En nyt kumminkaan lähtisi kutsumaan tuota paskimmaksi räpellyksekseni ja olihan tuossa ihan kiitettävästi hommaa useammalle viikolle ja kuukaudelle, kun ei aivan joka viikko pajalle päässyt takomaan. Paljon oppi uutta mm. kuinka paljon värejä kannattaa sekoittaa, ettei lopu väri kesken. Ja jos loppuikin, niin samaisen värisävyn tuottaminen viikon kuluttua, oli amatöörille aika haastavaa puuhaa.

Tässäpä vielä mallikuva ja muutama kuva projektin varrelta. Kuvat eivät ikävä kyllä anna aivan sitä käsitystä miltä maalaus luonnossa näyttä, mutta jonkin sortin osviittaa kumminkin.








sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Katutaideraati: lick it up

Vuosina 2008-2009 tuli mielenkiinnolla ja hymyssä suin seurailtua Fifi:ssä ilmestyneen töhryraadin toimintaa. Koska idea on mitä mahtavin, siis töhryraati, eikä pyörää kannata keksiä uudestaan, on allekirjoittanut muokannut omanlaisen pyörän, eipä kovin pramea tai krominen, verrattain Fifin raatiin, mutta käpykylän mittakaavan mukainen, nelihenkinen katutaideraati.

Kaiku ja blogin katutaideraati koostuu henkilöistä: Tarzani, Ulla Dulla sekä C48. Koska maailma on muuttuva, on raatiin otettu uutena jäsenenä Gillan nimimerkillä toimiva henkilö. Iältään raatilaiset ovat 16-48 vuotta. Kahdella raatilaisella on aiempaa graffiti/katutaidetaustaa. Koska katutaide on usein kaikkien ihmisten nähtävillä ilman, että heiltä mitään kysytään, on raadissa hyvä olla mukana henkilöitä jotka eivät graffitikulttuurista omien sanojensa mukaan mitään ymmärrä, mutta jo ammattiensa ja harrastustensa kautta ymmärtävät kauneutta sekä taidetta. Olemmehan jokainen oman ympäristömme arvioijia kaikkine mainoksineen, rakennuksineen, puistoineen, taiteineen ym. juttuineen, siksi myös katutaidetta pitää arvostella.

Fifi:n sanoin "Jos katutaide on taidetta, sitä tulee arvostella."

Katutaideraati arvostelee kaiku ja blogin sattumanvaraisesti valitsemien kuvien töhryjä aika ajoin. Raati ei lähde moralisoimaan minne katutaidepläjäys on sijoitettu tai arvostelemaan kuvien laatua. Teosta arvioidaan asteikolla 1-10. Jokainen raatilainen arvostelee töhryjä omin sanoin tietämättä toistensa arvioista ja tuntematta toinen toistaan, jolloin he eivät pääse vaikuttamaan toistensa mielipiteisiin.

Tarzani on ulkomaan viidakossa lomailemassa, joten tämänkertainen raati toimii edelleen kolmihenkisenä.

Tällä kertaa raatilaisille esitellään kieltään näyttävä, muodikkaasti väritön, stencilöity tarra.





Ulla Dulla: "Toi poikkeaa tyyliltään siitä mitä ite eniten peukutan, mut kun oon nähnyt noita keskustassa muutamia ja todennu et sabluunawörkki, ei oo siis mikään tulostettu kopsu, vaikka kopsu, niin pointsit kohoaa kutoseen. 6 pojoo. Kaiken lisäks se määrä mitä noita on tullu nähtyä nuolasee pojot ylös. Noin yksityiskohtanen ja pieni sapluuna menee nopeesti tukkoo, suuresta määrästä huolimatta laatu on pysyny tasasena kaikissa tarroissa jotka oon nähny. Voi olla useemmalla sabluunalla maalattuja, joten siitä viitseliäisyydestä ja tasasesta laadusta vetäsen hihasta susiplussan. 6+!"


Gillan: "Ensinnäkin, valokuva on oivallinen. Valon ja varjon leikki korostaa hienosti tolpassa komeilevaa Genee!
Tarra on hieno, sopii ympäristöön ja sen liimaajalla on selkeesti ollu silmää laittaa se paikkaan jossa on sopivan mustavalkoinen meininki. Forssan katukuvassa tarroja näkee aika paljon. Enimmäkseen tämmösiä vastaavia pienehköjä, mutta täytyy kyl sanoo että laatu on hyvää. Ja tää kielekäs on kyllä mun silmään ihan sieltä keskivertoa paremmasta päästä. Pientä miinusta siitä, että hahmo on niin nähty ja jollain tapaa ehkä myös klisee. Arvosana 7+."


C48: "Vihdoin jotain ihanaa! Tuosta tarrasta tulee mieleen nuoruuden ensikoskestus Glam Rockiin, kun sain vuonna -76 syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen KISS -yhtyeen levyni. Voi niitä ihania teinivuosia. Tarra on erinomaisesti toteutettu, kuva on loistava, paikka jonne tarra on kiinnitetty herättää tunteita, mutta josta tarran huomaa varmasti jokainen ohikulkija. Annan tarrasta 9½ pistettä."

Yhteispisteet 23, keskiarvo 7,7

Edelliset raadin hampaissa pureskellut teokset:

Katutaideraati: myrkyllisen merkillinen pilvi
Katutaideraati: valkoinen tagi