tiistai 29. marraskuuta 2011

Ennakkoluuloja, valheita ja syrjintää?



Lukiessasi tätä blogia, olet saattanut huomata, että fogesta löytyy tätä nykyä, tai ainakin vielä tällä hetkellä, lasten ja nuorten kuvataidekoulun alainen katutaideryhmä. Katutaide on siitä erikoinen taiteenala, ettei siihen saa juurikaan koulutusta, mutta miksi pitäisikään, sillä taide kaduilla ei välttämättä eroa taiteesta galleriassa. Hmm... monipiippuinen asia, joka on helpompi ajatella, kuin kirjoittaa äkkiseltään yksinkertaiseen ja ymmärrettävään muotoon. Katutaide ei olekaan yksinkertainen asia, ajatellen mitä kaikkea katutaidenimikkeen alle voidaan liittää.

Kuvataidekoululla lapset pääsevät harrastamaan katutaidetta, syventymällä katutaidetehtävien kautta katutaiteeseen. Sillä tavalla nuorten ymmärrys kasvaa, mitä se katutaide oikeastaan on. Katutaide ei ole töhryjä, kuten turhan monet saattavat katutaiteen tietämättömästi ymmärtää. Se ei ole pelkästään graffitia. En kuitenkaan lähde selittämään mitä katutaide oikeastaan voi kaiken kaikkiaan olla, sillä itsellänikin on asiasta rajallinen käsitys.

Sana katutaide sen sijaan aiheuttaa monissa ihmisissä negatiivisia ajatuksia, jotka ilmenevät nopeasti ihmisten erikoisena käyttäytymisenä. Tässä asiassa tieto ei lisää tuskaa, vaan helposti päinvastoin. Graffiti joka voidaan nähdä yhdeksi osaksi katutaidetta, sai Helsingissä nolletoleranssin aikaan sellaisen ilmenemismuodon, ettei monikaan välttämättä koe sitä katutaiteeksi. Täysi kieltäminen saa helposti ikävää vastakaikua.

Kuvataidekoulun syyslukukausi lähentelee loppuaan. Ajatuksissa oli, että viimeisille tunneille voisi koittaa kehitellä jotain, jossa nuoret saisivat kenties uusia jänniä kokemuksia, jonka kautta oppisivat arvostamaan vanhaa rakennuskantaa, samalla oppien katutaidetta. Tarkoitus oli teettää oppilailla animaatiotehtävä, sekä mahdollisesti reverse graffititehtävä vanhassa Renor:n omistamamissa kutomon tehdashalleissa. Sain kuulla kuvataidekoulun valokuvausryhmän olleen aiemmin kyseisissä hallissa valokuvaamassa, joten samankaltainen tehtävä, joka siis pääasiassa valokuvaamalla tallennettaisiin sopisi varmasti tehtäväksi kutomon miljöössä. Mutta kuinkas kävikään?!

Soitin asian tiimoilta Renorin kiinteistöpäällikölle esitellen asian asiallisesti. Vastaukseksi sain, että kyseisistä tehdashalleista ei löydy meille soveltuvaa valokuvauspaikkaa. Toiseksi, kesätyöntekijät olivat puhdistaneet tehdashallit kiiltävän puhtaiksi. Kolmanneksi, miljöössä on tällä hetkellä menossa joka puolella remontteja, ettei kulku onnistu. :D

Onneksi olin hieman aiemmin ottanut asioista selvää, kyselemällä tiloissa kulkevilta työtekijöiltä tilojen kunnosta. Sain kuulla, että kutomon tyhjillään olevat tehdashallit ovat erittäin pölyiset, huomion tein myös työntekijöiden vaatteista. Kesätyöntekijän esimiehenä olisin huolissani työntekijöiden työtuloksesta!! Rahaa ei kannata haaskata!! Eräs alueella kiikareineen lintuja bongannut henkilö oli tehnyt joen toiselta puolelta töhryisistä tehdasikkunoista vahingossa havainnon. Lokin pas*aa on myös katoilla luultavasti vähintäin yhtä kiitettävästi, kuin valheet valuvat vastauksina, päättelin kahden henkilön puheista. Sain myös kuulla alueella olevan remontteja, mutta ne sijoittuvat sellaisiin paikkoihin, joihin emme olisi edes halunneet mennä. Alueella on paljon tyhjiä halleja joissa ei ole menossa remonttia, joihin kulku tapahtuu vaivattomasti, jos ei nyt taskulampun valossa jännityksellä kulkua tasaisella tehdaslattialla koe esteeksi. :)
Kuulin alueelta löytyvän juuri meille soveltuva kuvauspaikka ja juuri tuon tiedon vuoksi päätin lupa-asiaa kysellä. Muistan myös itse halleissa Ars Häme näyttelyn aikana käyneenä kutomolta löytyvän varsin mainioita paikkoja oppilaiden tehtävää varten.

Väkisin mieleen tulla tupsahti kysymys, onko Renorilla mahdollisesti tietynlainen yhtenäinen kielteinen kanta kaikkeen katutaiteeseen? Sillä muutamia vuosia sitten aiempi kiinteistöpäällikkö vastasi kielteisesti kyselyyni puuvillamakasiinien käytöstä urbaanin tapahtuman pitopaikaksi. Itse asiassa kielteisyys ilmeni heti, kun mainitsin nuorison. Vinkiksi sain häneltä, että eikö meidän kannattaisi järjestää tapahtuma Forssan torilla. :D

Kaikki tämä koettu loi mieleeni kasan kysymyksiä. Kuka, missä, mitä, hä? Tai siis, suhtaudutaanko nuorisoon ja etenkin katutaiteeseen ennakkoluulojen vuoksi kielteisesti? Vaivautuvatko ennakkoluuloiset ottamaan edes hitusen selvää katutaiteesta vai haluavatko kynsin hampain pitäytyä omissa luuloissaan? Miksi valheet ovat toisinaan kovin läpinäkyviä? Onko kiinteistöpäällikön suhtautuminen verrattavissa syrjintään? Valokuvausryhmä pääsee tiloihin kuvaamaan, mutta katutaideryhmä ei. Kenties kyseessä on sukupuolisyrjintä, sillä tuolloin valokuvausopettaja oli nainen, kun katutaideryhmän opettaja mies? Syntyykö tästä kirjoituksesta muuta keskustelua kuin, että kirjoittaja on pöpi, eikä itse tiedä maailman realiteeteistä hölkäsen pöläystä? Toivottavasti tämä avaa edes nuorison parissa keskustelua.

Mitenkään uskonnollista kantaa tuomatta esiin, eli vain katutaiteesta inspiroituneena, lopetan kriittisen tarkasteluni ehkäpä maailman tunnetuinta anarkistia lainatakseni:  "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät."

maanantai 28. marraskuuta 2011

Wahren Opisto: Neulegraffiteja

Skannasin muutama päivä sitten kehräämön alueelta useita pehmeitä graffiteja. Neulegraffittitöiden takaa löytyy Wahren Opiston oppilaita, tarkemmin sanottuna aikuisten taiteen perusopetuksen ryhmä. Wahren Opistolla on syksyn teemana NEULE ON IRTI, työt ovat siis osa tuota teemaa. Neulegrafiteja päästään ihailemaan myös keväällä, silloin toinen opiston ryhmä päästää omat luomuksensa valloilleen.

Kehräämöalue näyttääkin tällä hetkellä kukkivan katutaidetta varsin ilahduttavasti. Alue on ajan hengen mukaisesti myös nyky ihmisten näköinen, eipä vain vanhaa kaunista tehdasmiljöötä. On varsin miellyttävää nähdä miten Forssa on saanut väriä ja eloa taiteen astuessa ulos ovista. Taidehan ei asusta vain neljän seinän sisällä. Oma mielipide on, jos siitä nyt kukaan on kiinostunut, että kaupunkimme tarvitsee lisää eloa, iloa ja räväkkyyttä taiteen muodossa. Taidetta tulisikin viedä yhä enemmän ihmisten luokse, sinne missä ihmiset liikkuvat, yhteisiin kaupunkitiloihin, puistoihin ym. Taidetta tulisi tukea monin eri tavoin, vaikkapa yritysmaailman taholta sponsoroimalla erilaisia projekteja materiaalein. Näemme aivan liikaa maksettuja mainoksia, ostetuilla mainospaikoilla ilman, että meidän kaupunkilaisen mielipidettä kysyttäisiin, haluammeko nähdä ja tukea tuota mainosvirtaa. Myös taiteella tulisi olla ulkotiloissa paikkansa. Sillä tavalla taide kohtaa kansan laajimmalla mahdollisella tavalla ja taiteesta kiinostutaan, sitä mahdollisesti ymmärretään ja osataan arvostaa laajemmin. Väreistä, muodoista, ym. teosten sisällöistä voi toki nauttia ilman suurempaa taiteentuntmusta. Toisaalta taide ei ole aina kaunista, ilahduttavaa, miellyttävää tai ylipäätään positiivista. Millaista taiteen tulisi olla, pitäisikö sen miellyttää suurta ihmismassaa ja tulisiko kaikenlaiselle taiteelle antaa mahdollisuus näyttäytyä? Keskustella saa. :)


Kuvissa muutamia bongaamiani neulegraffiteja. Käykääpä pyörähtämässä alueella ja tarkistamassa mestoilla loputkin alueella olevat työt.









THINK

lauantai 19. marraskuuta 2011

Cut N Spray: LAZY Battle

Kukapa ei olisi joskus laiska. Jotkut kerätäkseen voimia, ollakseen jälleen aktiivisia. Toiset alituiseen saamattomia ja laiskoja. Saavuttaakseen jotain joutuvat alituiseen pinnistelemään, kun taas toisilta sama onnistuu monin kerron tehokkaammin tyylillä ja rennosti. Ihmisen on nykyisin helppo antaa laiskuudelle valta, kun moni asia on muovautunut turhan helpoksi, tai siltä voi ainakin tuntua. Laiskuudesta taitaakin olla yhtä monta muotoa kuin on ihmistä.

Muutama postaus aiemmin kirjoittelin Cut N Spray forumista. Tällä kertaa sijan saa forumilla käyty lazy-teemainen battle, johon leikkimielisesti osallistuin animaatiollani. CNS on siitä aktiivinen forumi, että siellä aktiivisuus ei rajoitu pelkästään leukojen loksutteluun, kuten netissä turhan monella on tapana. Suuren osan saavat forumilaisten tekemä taide ja silloin tällöin stencileiden  (joskin poikkeuksia löytyy) välillä käydyt battlet. Tämänkertainen battle ei äänestäneitä suurta määrää kerännyt, mutta on toki forumilla aktiivisempiakin aikoja nähty. Se oli tällä kertaa sitä laiskuutta kato. :-)

Lazy battlen voittajan Id-iomin työ on aika vekkuli, jossa on yhdistetty luovasti stenciltekniikkaa sekä string arttia. Työstä tulvi mieleen mummovainaan seinät ja muut mukavat lapsuusmuistot.


Id-iom


Loput lazy battleen osallistuneet työt ja skaban tulokset löydät täältä.

torstai 17. marraskuuta 2011

Kuvataidekoulun katutaideryhmä: Omakuva

Aiemmin tuossa blogin alkumetreillä kesäkuussa esittelin Forssan kuvataidekoululaisten lyhytkurssilla toteuttamia stencilöintejä. Tällä kertaa sijan saavat uuden, ensi kertaa syksyn alussa aloittaneen katutaideryhmän oppilaat. Ensimmäistä kertaa fogessa järjestetty katutaideryhmä veti oppilaita ryhmän täydeltä. Mikä on omiaan kertomaan, että kyllä käpykylästämme katutaiteesta kiinnostuneita nuoria löytyy, kun sellainen mahdollisuus tarjotaan ja näkyyhän se jo katukuvassakin. Todella hienoa, että tällainen mahdollisuus suodaan nuorisolle, mitä enemmän aktiviteetteja, sen vähemmän aikaa pahanteossa. :-) Katutaiteesta kiinnostuneita löytyy varmasti enemmänkin. Joillekin kuvataidekoulu antaa mahdollisuuden oppia ja purkaa luovuutta, toiset etsivät sitä muualta. Kaupunkimme tarvitsisi laillisen maalausseinän, jotta jokainen voisi purkaa taiteellisia intohimojaan. Se olisi myös kouluille oiva uusi kuvataiteenluomispaikka, joka olisi omiaan tuomaan uusia ulottuvuuksia kuvataideopetukseen. Laillisen maalauspaikan uupuminen kaupugistamme on kyllä suuri aukko nuorisolle tarjottavissa virkistys ja harrastuspaikoissa, kasvatuksellisesta näkökulmasta puhumattakaan. Tällä hetkellä muut pinnat täyttävät aukon, eikä kasvatukselliseen näkökulmaan haluta panostaa sen edellyttämällä tavalla. Rahastahan seinän saaminen tuskin on kiinni, sen verran järjettömän utopisiin kohteisiin rahaa tunnutaan syytävän.

Mutta takaisin aiheeseen. Tosiaan, kuvataidekoulussa on perinteisesti toteutettu kerran vuodessa omakuva. Niinpä myös katutaideryhmäläiset pääsivät luomaan itsestään persoonallisia omakuvia, joista enemmän Forssan Lehdessä.


Forssan Lehti 29.10.2011











Sadetta on saatu yllättävän vähän, vaikka ketäpä kurassa tahtoisi tarpoa. Sateen määrä kuitenkin vaikuttaa töiden värikkyyteen. Tässä tällä hetkellä eniten väriä saanut omakuva. Mikäli sade ei tunnu riittävän, saattavat työt saada väritystä muilla keinoin. Päivitän tätä postausta vielä tuonnempana muutamilla kuvilla, kunhan kalvakat posket ovat saaneet riittävän punan. :)


Edit:

Väriä ja vettä niin, että kalvakat posket ovat saaneet väritystä kunkin oppilaan valitsemalla värimaailmalla, ja vielä sopivasti ennen pakkasia. Keltainen ja kulta osoittautuivat himmeimmin näkyviksi, työt toki toimivat ilman kirkkaita värejäkin. Vielä muutama räpsy ja soli siinä si.






keskiviikko 9. marraskuuta 2011

TöhrySkaba



Kaiku ja tuo paloa marraskuun pimeyteen, siis valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa, järjestämällä luovan töhrykilpailun paikallisille taitajille. Jos olet Vorssalaien tai lähikunnista, kädentaidot hanskassa ja hanskat tallessa, kädet heilumaan, siinä kylmäkin kaikkoaa. Parhaassa tapauksessa nettoat mahtavan tuotepalkinnon!

TöhrySkaban teema on kaikuja. Kilpailu on voimassa joulukuun puoleen väliin. Tyyli, tekniikka ja töiden määrä on vapaa.

Lähetä työstäsi otettu kuva osoitteeseen: tohryskaba@gmail.com  Kaiku ja ottaa yhteyttä parhaan töherryksen lähettäjään. Kaiku ja blogi pidättää oikeudet käyttää kisaan lähetettyjä kuvia blogissa.

Kaiku ja raati valitsee töistä parhaan. Parhaan työn töhertäjä palkitaan mahtavalla tuotepaketilla!


Skaba on päättynyt. Palaillaan astioille heti kun raati on päätöksensä tehnyt ja tulokset saaatu.

Kirja: Muutaman töhryn tähden



Tässä kuussa pamahti tiskiin kohtuu paljon eri medioissa huomiota saanut Muutaman töhryn tähden-kirja, joka pamplettinakin tunnetaan. Käsittääkseni ja lyhyesti selitettynä kirja käsittelee mm.10 vuotta Helsingissä kestäneen graffitisodan 0-toleranssin vaikutuksia, vartijaväkivaltaa, rangaistuksia, sekä julkisten varojen käyttöä graffitien puhdistuksessa.

Millaisesta kirjasta on sitten tarkemmin ottaen kyse? Huhupuheiden perusteella 50% legendaa ja 50% Marxilaista manifestia. Vastaisku 0-toleranssille samalla jokseenkin järjettömällä kiihkolla, jolla nollatoleranssia ajettiin. Kiistakirjasta voidaan ja usein ollaan montaa mieltä. Henkilökohtaisesti alan tavaamaan kyseistä kriittistä opusta ennen mielipiteen muodostamista.

Lisää kyseisestä pamfletista:

http://tohryntahden.wordpress.com/kirja/

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2011/numero-8/tohrykampanjan-anatomia


Kirjaa saatavilla:

Into Kustannus

torstai 3. marraskuuta 2011

Cut N Spray forumi

Nykyään näin intternet-aikakaudella graffiti ym. kulttuureihin pääsee tutustumaan suhteellisen vaivattomasti. Toista oli ennen, silloin muinoin kun graffitilehtiä piti metsästää kissoin ja koirin, ja jos yhden pari mustavalkojulkaisua sai haalittua vuodessa, oli piiitkän aikaa enemmän kuin tyytyväinen. Internet tuo tietysti kulttuurit käden ojennuksen päähän, joskin se tuo myös erilaisia lieveilmiöitä, kuten internettiä lukiessa voi jokainen huomata. Lieveilmiöistä huolimatta ja suotimet viritettyinä, shaibakan seasta voi poimia helmiä.

Mikäli kolmas äidinkieli taittuu edes välttävästi, on stencilöinnin perusasioihin helppo tutustua lukemalla Cut N Spray forumia. Toki forum antaa perusasioita laajemman käsityksen stencilöinnistä tai ylipäätään graffiteista ja katutaiteesta. Forumilta löytyy mm. tutoreita stencilien valmistukseen, stencil battleja, kuvagallerioita, ym. ym.
Rekisteröitymällä forumille pääset tarkastelemaan kuvia laajemmin sekä valokuvaus ja muut taiteet osioita.

Muutamia kuvia kyseiseltä forumilta: