tiistai 30. elokuuta 2011

Apinoita, sikoja ja varoituskylttejä

Kuvausreissuilla tulee välillä vastaan hymyn korviin vetäviä luomuksia. Tähän päivitykseen kokosin muutaman hymyn nostattaneen kuvan muutamista ihan sarjoiksi asti kasvaneista seteistä, sekä pari yksittäistä teosta. Pääasiassa stencileitä ja tarroja käpykylämme syövereistä.


 
Kuvasarjan aloittaa R2-D2. Onko kylässämme Star Wars faneja?



 
Toisinaan ihmiset saavat eläimellisiä piirteitä. Kuvissa mm. inhimillisiä piirteitä omaavia sikoja.




 
Onko tämä sitä jo aiemmin kuulutettua apinaista kapinaa vai katutaidetta?
Kenties vihje kolmeen viisaaseen apinaan? Mutta apinasta on neljä versiota?! Hmm... 




 
Elämä näyttää olevan täynnä erilaisia vaaratekijöitä, joista joku on halunnut varoittaa.

 
Kukapa ei joskus kokisi olevansa kintuilleen kuseva koira? Jaa-a! Oli miten oli, kuva kruunaa tämänkertaisen setin.



torstai 11. elokuuta 2011

Raisun lämpimiä muistoja lapsuudesta

Lapsena 80-luvun alussa meitä Koulukadun skidejä yhdisti aika raisut leikit. Usein rajut aktiviteetit suoritettiin silloisella Finlaysonin alueella, nykyisen Renorin alueella, tai pikemminkin katuja ja rakennuksia niille main on sittemmin nuoussut kuin sieniä sateella. Osa tuota laajempaa aluetta Bronks, oli tuolloin jos jonkinmoisten spraymaalikokeiluiden, pommien, liekinheittimien, tulileikkien, yms. temmellysaluetta. Kyseiset puuvillamakasiinit olivat tuolloin monien laitapuolenkulkijoiden tapaamispaikka, jossa he tapasivat rupatella nuotion äärellä, eikä siellä pulloon syletty. Niinpä alue oli myös meille eräänlainen rahasampo kaikkine tyhjine pulloineen ja maahan pudonneine rahoineen, myös suuri seikkailupuisto jonka veroista harva pääsee Fogertyssä enää kokemaan. No, aika kultaa muistot sanos. Ehkä ;)

Monen monituset legendaarisen Maisterin sepustukset, asekaupan ryöstäjien kulkureitiltä löydetyt hirvikiväärinpanokset, punk-korujen myynnit ylihintaan humalaisille naikkosille jne. tapahtumat värittivät silloista lapsuusaikaa. Skeittailun tullessa kaveriporukan elämään, syntyi alueelle yks kaks pöllityistä puista ja kovalevyistä meidän ihka ensimmäinen ramppi.

Muistelen aikaa astuessani kotikerrostalon uumenista kesäiselle pihalle ja tähystäessäni lämppärin ohi pienen joutomaapellon laidassa pikku hiljaa lahoavaa Finskun lauta-aitaa, josta tuo kokonainen seikkaulupuisto laudanrakosista siintää, ei voi kun todeta, ne oli todella hyviä aikoja. Ehkä parhaita. On jopa ihme, että selvisin näinkin ehjin nahoin niistä kaikista kommelluksista, vaikka kivaa olikin.

 Voi sitä iloa kun eräs naapuritalon kersoista oli kähveltänyt autokaupan tapahtumasta suuren määrän ilmapalloja ja tullut niillä muille elvistelemään. Eipä suostunut palloakaan antamaan. Hetki vain ja koko pallomäärä oli jaettu reilulla kädellä vähän sinne sun tänne. Voi sitä päivää ja vesi-ilmapallojen ja ilmapallofutiksen riemua. Aamulla läheisen tarhan piha oli kyllä komea kaikista niistä riekaleista, etten sanoisi tilateos, taidetta. Kun yhdellä oli jotain hienoa ja elvisteli, oli kohta kaikilla. Joskus niin ja muutamasti toistekin. Kuka oli se joka niillä dingorannerenkailla koreili? Ei aikaakaan kun joku oli jo pöllinyt läheisen S-marketin koruosaston tyhjäksi ja näytti miten sitä oikein kukkoillaan. Niin tai näin, nekin menivät jakoon, eipä aina väkisten ja porulla, vaan ihan ajallaan solidaarisuudesta muita kohtaan.

Ensimmäinen kosketus graffiteihin tapahtui varmasti television avustuksella ja lisää myöhemmin Lontoon matkalla. Kun jo pienenä aloitettu dyykkausharrastus tarjosi spraymaaleja, tarkemmin Bronksin läheisyydestä toiselta puolelta Loimijokea oleva autokorjaamon roskis, oli Bronksille pakko mennä tukottamaan. :D Läheinen massiivisen iso vihrää Infon (kirja- ja toimistotarvikemyymälä) roskis Greeneriksi nimetty tarjosi mitä uskomattomimmat löydöt, useammat Comadore 64 pelit tuli sielä löydettyä yms. vähemmän arvokasta, mutta silloin meidän leikkeihin sopivaa sälää.

Eräs reissu on ikimuistoinen. Oli ollut hyvä dyykkausreissu ja löydetty taas mukavasti hieman vajaita kannuja autokorjaamon roskikselta. Suunnattiin tietysti jätkäporukalla Bronksille töhrimään. Juuri kun oltiin aloittamassa paikalle ilmaantui tunnettu jo edesmennyt "laitapuolenkulkija" Mikro. Kaikki oli ihan helkkarin kireenä, sillä Mikro tiesi aina huonoa. Ei vaan päästy Mikrosta eroon, vaan mepä päästii maaleista. Mikrolla kun oli näkemys, että hänen täytyi laittaa näyttävästi näkyvimmälle paikalla oma "täksynsä" ilman meidän suostumusta ja meidän maaleilla. No, siinä me kitistiin ja solvattiin, mutta Mikro se vaan tyytyväisenä maalaili upeaa teostaan. :D Juuri ku hän oli saanut työnsä valmiiksi paikalle ilmestyi kuin salama kirkkaalta taivaalta paikallisille hyvinkin tuttu teollisuusvartija. Siinä se Mikro koitti sännätä telaria pakoon, mutta ei pöhnissään pitkälle pötkinyt. Siinä oli pojilla naurussa pidättelemistä, tuli paskalle huono loppu, sanos.



 
Tämä minikokoinen kannu saattaa olla se ensimmäinen dyykattu kannu. Kannusta tehty nostalgiamaalaus.

 
Bronksi on ollut aina enemmän tai vähemmän töhritty paikka. Kuvissa pääasiassa 2000-luvun töhryjä. Itse jätin töhrimiset lapsuuteen ja keskityin siitä eteenpäin lähinnä taiteeseen. Moni kutsuu töitäni edelleen töhrimiseksi, sillä graffitia ja töhryjä on edelleen vaikea erottaa toisistaan. Ehkäpä myös siitä syystä ennekkoluulot painavat ihmiset uskomaan mitä uskomattomimpa juttuja, joita paskanjauhannaksikin kutsutaan.




 
Jotkut ihmiset ovat yksinäisiä yhdessä. Toiset eivät, vaikka ovat vain itsensä kanssa. Elämä on ihmeellistä.

 
Vihaakaan ei ole unohdettu. Erittäin pidetty poliisimies Mika on saanut näinkin vihaisen kannanoton. Itse suosin puhtaasti laillista provosaatiota ja aiheesta... ;-)


 
Kaatuiko tämä seinä rahan tieltä? Kalliita asuntoja alueelta ainakin löytyy.

 
Joku vaatii vandalisoinnin lopettamista.

 
Ennen Bronksille tuli töhryjä kuin sieniä sateella, nykyisin kalliita omistusasuntoja. Maailma muuttuu ja me sen mukana. Onneksi jäljellä on muistot, joita ei voi kaataa kuin Alzheimer tai jokin muu dementiasairaus. Kohti hautaa, sanos panos, ennenku kohteeseen uppos ja kohde tippus.


sunnuntai 7. elokuuta 2011

Smells like graffiti?



Hetken aikaa miettinyt miltä tuo Seenin tähdittämä nykiläinen pelipuputuoksu tuntuu sieraimissa. Törmäsin markettireissulla kyseisiin tuotteisiin ja alon tuoksuttelemaan. Ensivaikutelma hmmm...ei niin kaksinen, joten kiertelin hyllyjä ja palasin takaisin tuoksuun. Eipä nyt ihan paha, mutta aika perus markettimatskua, jos noita tuoksuja nyt niin kovin hyvin osaan analysoida. Jostain syystä ostoskoriin jäi kuitenkin 5 euron body spray, onko syy sitten tuoksu, edukkas hinta, vai Seen. No, katu-uskottavuutta kato! :-)



Lehdistötiedote

New York Playboy – koe NYCin skene ihollasi

Ikoninen Playboy-brändi lanseeraa ajan hermolla olevan uuden tuoksun miehille inspiroituneena kaupungin sähköisestä elämäntyylistä. Playboy New York on metsäinen ja moderni tuoksu, joka täydentyy koko vartalolle suihkutettavalla bodysprayllä. Kuuluisan pupu-logon on tuunannut NYCin asenteeseen graffititaiteilija Seen. Pullo muistuttaa linjakasta taskumattia ja tuoksussa aistii vihreän omenan (Ison Omenan kunniaksi) ja vinyylin aromit. Suihkauta – ja pelaa.

New York ei ole syyttä tunnettu unelmien kaupunkina – Isosta Omenasta löytyvät niin maailmankaikkeuden tyylikkäimmät naiset, siisteimmät tapahtumat kuin huipputyylikkäät bileetkin. Ilta saattaa alkaa trendikkäästä Sohon taidegalleriasta ja päätyä kattobileisiin East Villageen. NYCissä hauskanpito on täysipäiväinen duuni.

Menestyvä, tyylikäs ja karismaattinen – paljasjalkaisella newyorkilaisella on luksuselämään vaadittavaa ulkonäköä, viehätysvoimaa ja tilannetajua, jollaista jokainen kundi havittelee. Trendien kärjessä ratsastava kaupunki vaatii häikäilemätöntä itseluottamusta. Maailman tiukimpien pelureiden kotikentällä pärjätäksesi on sinun oltava jäätävän viileä ja varmaotteinen. Jos haluat päästä apajille, paljasta New York -asenteesi. Suihkuta yllesi Playboyn uutta, metsäistä tuoksua ja buustaa itsesi taistelukuntoon.

Tuoksu on moderni, metsäinen ja miehinen ja siihen kiteytyy Manhattanin kansainvälinen ja dynaaminen energia.

Ensituoksu: Väreilevä ryöpsähdys aldehydeja ja limeä sekoitettuna vinyylin aromiin, joka herättää tuoksumuiston NYC:n kadunkulmista ja rakennuksista.

Sydäntuoksu: Raikas vihreä omena (Ison Omenan kunniaksi), filippiiniläisen elemi-puun ja mustapippurin mausteiset tuoksut antavat syvyyttä.

Jälkituoksu: Vetiver, tonkapapu ja täyteläinen vanilja antavat omaperäisen tyylikkään pohjan.

Tuoksua täydentää innovatiivinen 24h deodorant body spray. Body spraytä voi suihkuttaa koko vartalolle, tuoksu on hienovarainen ja kokonaisvaltainen.

Pullon ja pakkauksen suunnittelussa on käytetty tunnustettua graffititaiteilija Seeniä (Richard Mirando) New Yorkin hengessä. Tuoksupullo muistuttaa tyylikkään linjakasta taskumattia ja itse tuoksuneste taittaa purppuraan pakkauksen sävyä toistaen.

Tuotteet
Playboy New York Eau de Toilette 50 ml, hinta kaupassa noin 13 euroa
Playboy New York Body Spray 150 ml, hinta kaupassa noin 5 euroa

          Cisionwire
         

torstai 4. elokuuta 2011

Kellarin kätköissä

Tässä vajaa kolmenkymmenen päivityksen jälkeen on alkanut mietityttämään, olisiko aiheellista tehdä päivitys muidenkin kotipoikien tuotoksista ja kysellä kaikenlaisia kuulumisia. Niinpä päätin pienen pohdinnan jälkeen kysyä eräältä Fogen nuoremman polven monitaiturilta, josko voisin esittää muutamia kysymyksiä graffiteista ja mitä nyt mieleen tulla tupsahtaa. Myöntävä vastaushan sieltä tuli. Eli suurehko päivitys näin haastattelun ja kuvapäivityksen voimin.
 
Otan kruiserini alleni ja suuntaan nokan kohti kellarin kätköjä, jossa tapaan nuorehkon äijän. Saan kellarissa otettua muutamia fotoja ja sähköpostilla lisää. Kellarista kohti S-marketin kattoparkkia, mikä luo haastattelulle oivat urbaanit puitteet. Eipä muuta kun pölisemään ja kyselemään mieltä kutkuttavia juttuja
.


kaikuja: Terve, me tunnetaankin toisemme jotenkuten entuudestaan jonkun ajan takaa. Sä teet jollain nimimerkillä graffiteja tai sulla on joku nimimerkki jolla sut tunnetaan?

 Sampy: Moro. Joo elikkä, Sami on nimi ja sit siitä polveutuu Sampy ja jotkut tykkää sanoa sämpyläks, elikkä sampy taikka sämpylä on täginä.

k: Muuten, minkä ikänen jannu sä oot?

S: 15 vuotta, täyttänyt tänä vuonna.

k: Niin, siis mun pointti tässä olis heittää sulle muutamia kysymyksiä mm. graffiteista ja muutenkin kysellä kuulumisia ja mielipiteitä erilaisista nuorten asioista. Eli harrastat graffitia, vai onkse elämäntapa, vai kuvataideharrastus?

S: No, se on vähän kaikkea noista, että se on elämäntapa sinänsä, että mä niinku käytän mun graffititaitoja hyväkseni, niinku et mitä tahansa mä malaan paukkupulloilla tai millä tahansa, niin graffitissa opittuja taitoja voi hyödyntää kuvataiteessa, niin kun harjottelee sitä kuvataidekoululla ja sillain.

k: Sä harrastat kumminkin kuvataidetta? Kuinka kauan sitä on tullu harrastettua ja millä tavalla?

S: Neljä vuotiaasta lähtien kun alotin kuvataidekoululla. Siis11 vuotta.

k: Kuin kauan äijä on väsänny graffitia?

S: Olisko ollu joskus viidennellä 3-4 vuotta.

k: Minkä tyyppistä matskua tulee puskettua? Siis, piissejäkö väsäät, mites muu meininki esim. stencilit, stickerit, pasteupsit, ym?

S: No, kaikkea noista, paitti paste upseja en o pahemmin väsänny, mutta eniten piissejä ja stencileitä tulee tehtyä. Take awayta joskus.

k: Eli Take Away Arttia, porukat saa hakee kadulta sun tuotoksia joita sä oot sinne jättänyt poimittavaksi.

S: Joo.

k: Onks puhtaasti legal meiningillä, vai ootko väsänny kaduille? Sulla on kumminkin ollu jotain projekteja, kerro niistä hieman?

S: Kyllä sitä aika laillisilla linjoilla mennään. Onhan sitä joskus ihan nuorena jotain täksyäkin tullu yritettyä vääntää.

k: Et o kumminkaan polizaidien kans joutunu oleen tekemisissä?

S: En oo graffitien takia olleska.

k: Se o hyvä meininki ja muutenkin pitää matalaa profiilia. Ei mee ainakaan elämä risaseks tolta osin. Vaikka tosin, välillähän son ihan mukava vetästä elämä risaseks. Vähän Mojitoo ja mansikkaskumppaa ja sitä rataa…:D

S: :DD

k: Sulla on varmaan joitain esikuvia tai ainakin digailet tiettyjen tyyppien tuotoksista? Vippaas muutamat nimet si.

S: Sellanen on ku Maija Karisma, niin se on aika kova äijä vääntään. No, Aboven tyylistä tykkään ja sitten Banksyllä on kans tosi oivaltavia stencileitä. Ja sitten sellanen tyyppi ku Sen. Sillä on tosi hienoja töitä. Kävin just Portugalissa kattoon ja siellä oli tosi paljon sen töitä.

k: Mitäs, Foge on aika kämänen käpykylä verrattuna vaikka mihin, eli aurinko on aina vihreempää ikkunan takana kirkkaasti. Mitä mieltä olet Fogen katutaideosastosta, täällähän on yllättävän paljon katutaidetta näin kämäseks mestaks, vaikka aikalailla taitaa sunnuntaimaalareita olla jokainen, tai sitten turistien jättämiä jälkiä?

S: Niin no, niin. On täällä aika paljon graffitia ja sellasta, mutta aika paljon suttua ja töhrimistäkin liikaa. Sellanen laillinen graffitiseinä jonne kaikki sais maalata laillisesti ja huolella ajan kanssa, niin se tekis kyllä terää, että saatais töhrijöitä pois kaduilta ja hienompaa taidetta ihan laillisesti seinälle.

k: Miten näet grafaskenen Fogessa, onks kohtalontovereita, vai onks skene täällä sisäänpäin kääntynyttä, et ei o paljoo tietoo tekijöistä?

S: On mulla graffitikavereita ja tällatteita, et kyllä mää niitä tunnen, on niitä jonkun verran.

k: Tunnetko laittomien maalauksien tekijöitä, onko tuttuja?

S: Niitä mä en tunne.

k: Et skene on sen verran sisäänpäin kääntynyt?

S: Joo, ei niitä kaikki tunne.

k: Mites sun tuttavat ja kaverit suhtautuu sun grafailuihin, onks leimaamista skidiks vai saaks duunaa rauhassa omaa juttua?

S: Tosi myönteisesti sillain, että ei kukaan oikeestaan hauku, et melkein kehua tulee kaikilta yleensä. Tosi myönteisesti.

k: Miten susta meidän kaupungissan on järjestetty graffitiharrastusmestat, tai ylipäätään harrastusmestat? Onks hyvin, tarpeeks, vai täysin kuralla ja miten vois parantaa, mitä tänne tarvitaan ylipäätään lisää?

S: Hehe. Melkein vois sanoa että täysin kuralla, koska eihän täällä ole graffitimaalareille mitään, että täällä ei ole graffititarvikekauppaa tai laillista seinää. Elikkä täällä panostetaan enemmän joukkueurheiluun ja sillain.

k: Yksilölajit on aika pitkälti unohdettu, eikä välttämättä hirveesti edes kannusteta.

S: Joo. No, on täällä sillain ihan hyvin, että kuvataidekoululla on sellanen ryhmä kun katutaide.

k: Itse asiassa se on alkamassa tuossa syksyllä.

S: Nimenomaan.

k: Mutta katutaidetta ei ole aiemminkaan kuviksessa unohdettu, että sitä on ympätty eri ryhmien tehtäviin aiemminkin.

S: Niin on juu.

S: Aika huonosti harrastuspaikkoja, jos oot skeittaaja, rullaluistelija, skuuttaaja tai bmx ajaja, et ramppihan täällä on mut millanen se ramppi on, niin se on aika ghetto.

k: Niin, sehän on ollut aika hintava parkki, kun se on hankittu. Se on nyt ollut jo kohta lähemmäks vuosikymmenen, eikä mestoille ole saatu uusia ramppeja tai alueelle ei ole saanut rakentaa uusia omia härveleitä, et se tekee harrastuksesta aika tylsän. Mut sitten jos vähän hankaa kynttilää tuonne puistolinnan kurbeihin, niin heti ollaan leimaamassa rikolliseks, niin kun lehdistä ollaan saatu lukea, et rikosilmoitukset on tehty ja sillain.

S: Kyllä

k: Niin, sä harrastat myös mopoilua ja on puhuttu sellasesta paikasta jossa nuoriso sais rässii mopoilla vapaasti. Joskus tarkoituksiin oli valjastettu viksbergin lentokenttä? Pitäskö olla enempi muillekin harrastuksille paikkoja?

S: Joo, se lentokenttä jäädytettiin mopoilta. No niin siis, kaikki vähän vanhempaa sukupovea oleva ei tykkää mopoilijoista, koska mopon käsittelyä joutuu harjoittelemaan parkkipaikoilla ja sehän ei oo sallittua olleskaan, niin joku sellanen vanha parkkipaikka tai asfalttikenttä riittäis ihan hyvin, kuhan on syrjässä ja riittävästi tilaa.


k: Eli tuon aasinsillan kautta päästään muihin sun harrastuksiin. Ne on kans paljolti kaupunkipainotteisia? Mitä muuta tulee harrastettua?

S: Eli parkour, Salama Parkourissa toimin.

k: Se on Forssalainen parkourseura?

S: Kyllä, parkourataan yhdessä siellä ja olen siellä periaatteessa vetäjänä, eli nuorempia opastan. Sitten on BMX, skeittaus ja lumilautailu. Kaikki tällaset urbaanit lajit on lähellä sydäntä.

k: Jeps, jos pysytään vielä tossa parkourissa, mut ei lähdetä rönsyileen liikaa muihin harrastuksiin, et teksti pysyy jonkunlaisessa helpohkosti luettavassa kuosissa.

k: Millasena mestana näät Fogen parkouraajan silmin, onks hyvää arkkitehtuuria parkourauksen kannalta?

S: No, onhan täällä jotain sellasia pieniä paikkoja joissa voi parkourata, mut nekin on sitten kiellettyjä paikkoja, et just kun on lämmittelyt saanu tehtyä, niin poliisit tulee yleensä ajaan pois.

k: Nuoresta iästäs huolimatta oot ollu jo pitämässä jotain näytöksiä eri häppeningeissä? Kerros vähän lisää.

S: Promotaan aikalailla. Et holjillekin on tulossa parkouresitys. Kirjastolla ehtootorilla oon ollu ja joku nuorten iltatapahtuma jossa oon ollu esittämässä.

k: Sullahan on kivasti noita harrastuksia, toinen tukee toistaan, kun pääsee nopeesti eteneen haneen maalauspaikalta, kun copsit saapuu mestoille? :D

S: :DDD hahah no eeeei...

k: No, läppä läpällä…:D

k: Fogeehan buukataan kovaa vauhtia seniorien ja etenkin lapsiystävällisimmäksi kaupungiksi, mut miten susta tuntuu täällä nuoria kohdeltavan? Paikallisesta sanomalehdestä on saanut lukea kuinka nuorisoa on hieman niheesti osattu kuunnella. Muistan jonkun kuulemistilaisuuden joka pidettiin kerran vuodessa, et sinne olis tullut kolme mopopoikaa. :D Mut Fogessa on varmaan enempi nuoria joilla on mielipiteitä?

S: Nii juu, kolme mopopoikaa aukoon päätä. No, juu tottakai. Ei täällä ainakaan mihinkään katugalluppiin oo törmänny, et mitä pitäs tehdä.

k: Eipä ainakaan liikaa revitä hihasta et olis tällanen kuulemistilaisuus, eikä liika infota.

S: No, ei ainakaan sillain. Juu.

k: No mistä sä oot saanu tietää näistä kuulemistilaisuuksista?

S: Oon saanu lukee jälkikäteen pienen jutun lehdestä, et mitä siellä on päätetty.

k: Miten susta täällä fogessa nuoria kuunnellaan ja kohdellaan?

S: Nooh... Aika, aika huonosti sillain, periaatteessa koska miettii näitä skeittiramppeja sun muita, niin kyllä niitä vois ihan hyvin korjata siellä ja rakentaa välillä vaikka uusia. Vertaa vaikka Jokioisiin, niin siellä on todella hyvät rampit verrattuna Tölön ramppeihin.

k: Nehän on ite rakennettu, mut nehän on forssalaisten päättäjien mielestä todella turvattomia ramppeja, koska ne ei täytä niitä turvamääräyksiä. Vaikka nää meidän rampit jää huoltamatta ja on turvattomampia kuin jokioisten rampit. Tässä olis petraamisen varaa kaupungilla.

S: Kyllä o.

k: Nyt kun kuulemistilaisuus pidetään kerran puolessa vuodessa, eli tuplasti entistä enemmän :D niin se varmaan riittää? Onkohan tollanen face to face tilaisuus paras mahdollinen? Eiks nykynuoriso hillu kivasti netissä, ni eiks joku nuorten kuulemiskanava nettiin olis luontevin? Muistan ainakin omasta nuoruudesta, et mielipiteitä ei aina viittitty jakaa aikuisille naamasta naamaan, sillon netti olis toiminu ku nyrkin isku leukaan.

S: Kai se olis, jos siellä oikeesti kuunneltais nuorten mielipiteitä ja tehtäis vähän jotain nuorten mielten mukaan. Ja otettais siitä jotain irti ja tehtäis jotain. Informointi vaikka facebookkiin.
Joku kuulemiskanava olis toteuttamisen arvonen asia.

k: Tollasia kanavia on jo, itse asiassa mm. Humppila ja Jokioinen on mukana tällasessa nuorten kuulemiskanavassa mukana. Aloitekanava.fi, mutta jostain syystä Forssa ei ole mukana tällasissa. Mitä mieltä olet?

S: Ehkä Forssan päättäjiä ei vaan kiinnosta niin paljoo, et mitä nuoret ajattelee, emmätiä, mutta vois siitä ottaa vähän mallia mitä vieressä tehdään, et ei aina tarttis tulla jälkijunassa.

k: Tähän loppuun vois heittää vielä, et sullahan on kaiken ton kiireisen harrastamisen lisäks nykyään mopo ja joka sormelle tietty oma lyyli, vai onks vaan tietty lyyli, et on varmaan tekemistä yhelle äijälle ihan riittävästi?

S: Joo löytyy vaan yks lyyli. :)

k: Noni, noni. Hyvä, hyvä! Tekemistä löytyy ihan riittämiin.

S: Kyllä.

k: Jeps, ei muuta ku, pidä paska aitona ja keep up good work! Kiitos haastiksesta ja kuvista!

S: Juu, kiitti.














tiistai 2. elokuuta 2011

Urbaania tutkimusmatkailua –Kalkkipetterin syövereissä

Eipä ole paljoa päivityksiä tullut yli Fogen rajojen. No, kun tällainen hippeilevä kotipoika olen ja pääasiallinen kulkuväline munamankeli ja apostolin kyyti, niin eipä sitä aina jouda muille maille maailmaa näkemään. Joskus harvoin sitä saa mahdollisuuden kulkea muiden peesissä tuntemattomille vesille ja jäille… Näin kävi myös päivityksen arvoisesti tuossa talvella.

Suuntasin muutaman tuttuni voimin kaverini transiitin nokan kohti Lohjaa, tarkemmin Virkkalan kalkki- ja sementtitehdasta, tuttavallisemmin Kelkkipetteriä kohden. Lapsena ja nuorena poitsuna sitä tuli nuohottua mitä enemmissä määrin monissa hylätyissä koloissa ja missä lie jo puretuissa taloissa, mutta tämän reissun kohde oli ylivoimaisesti historiani monumentaalisin hylätty kohde.

Aamusta aikaisin reissuun eväksien kanssa ja pienen pitsahetken päälle tutkailemaan Kalkkipetterin syövereitä. Kalkkipetteri on mahtipontisuudessaan useamman päivän kohde, eikä yksi päivä ole riittävä aika saadakseen kohteesta kaiken irti, joten jos mielii samoille mestoille, kannattaa varata hyvin aikaa, vaikka kohdetta olisi tarkoitus tarkastella vain pintapuolisesti.

Upeiden aikaa nähneiden kohteiden lisäksi paikka tarjoaa myös vaarallisia kulkuja, joten aina kannattaa pitää järki mukana, eikä turhalle uhkarohkeudelle kannata antaa sijaa. Henkeä salpaavien avarien korkeiden näkymien vastapainoksi kohde tarjoaa rutkasti maanalaisia tunneleita ja kaapelikäytäviä, vai mitä nuo nyt sitten tarkalleen ottaen ovat. Talvella tunneleissa puhalsi kuumailmapuhaltimet, joten talvisilla varusteilla ahtaissa tiloissa tulee vähintäin lämmin. Jos podet klaustrofobiaa, voivat kuumat ja noin 60x100cm käytävät tuntua ihanilta paikoilta muutamien kymmenien metrien kulun jälkeen, kun aikaa on vieläpä kulunut moninkertaisesti kävelyvauhtiin nähden. Kiva nuohota itseään eteenpäin ilmastointiputkien päällä, välillä jalkojen jumittuessa putkien väliin. Näistä ahtaimmista tunneleista en ikävä kyllä mahtunut ja hikoiluni vuoksi malttanut kuvia ottaa ja ne tuskin kuvaisivat sitä autuutta jonka jokainen kunnon rassi voi ahtaassa kolossa kokea.

Paikasta olisi paljon kerrottavaa, mutta kuten tavallista kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa…























Saavuimme takaisin Fogertyyn yön alkutunneilla. Hieman lumitöitä ja saunan lämmittelyä kyytipojaksi. Rentoutukseksi yösaunomista ja sapuskaa, siinä jo vähän kovempikin äijä ehti pilkkiä soffalla saunaa odotellessa, joten se tiesi vain seuraavaksi yöksi sikeitä unia. ;P


Upea reissu kaikin puolin!